Olavi Ojanperä

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten ratamelonta
Olympialaiset
Pronssia	Helsinki 1952	C-1 1 000 m

Olavi Ojanperä

Arvo Kalle Olavi Ojanperä (7. lokakuuta 1921 Tyrvää – 8. toukokuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen meloja. Hän on ainoa kanadalaiskanootilla olympiamitalin saavuttanut suomalainen.

Varhaisvuodet

Olavi Ojanperän maanviljelijävanhemmat Kalle ja Anni olivat vuonna 1914 perustamassa Tyrväälle Myllymaan Lähtö -nimistä urheiluseuraa, jonka puheenjohtajanakin Kalle toimi. Poikana Olavi Ojanperän harrastuksiin kuuluivat hiihto ja pesäpallo, ja Myllymaan Lähdön lisäksi hän edusti Tyrvään Voimaa. Oppikoulua hän kävi Helsingissä sukulaistensa luona asuen, ja pääkaupungissa hän otti uudeksi lajikseen suunnistuksen, jonka parissa hän tapasi myös tulevan vaimonsa Hilkka Puron.

Sotavuodet kuluivat rintamalla, mutta vielä vuonna 1947 Ojanperä voitti Valkeakoskella useita Suomen valiosuunnistajia. Vuonna 1948 hän valmistui Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta metsänhoitajaksi, avioitui ja muutti Helsingin Marjaniemeen lähelle appivanhempiaan.

Melonta ykköslajiksi

Melonnassa jo SM-mitalejakin saavuttanut Hilkka-vaimo houkutteli Olavi Ojanperän liittymään Marjaniemen Melojiin ja harjoittelemaan melontaa. Jo vuonna 1950 Ojanperä kilpaili Kööpenhaminan MM-kilpailuissa, joissa hän lankonsa Olavi Puron kanssa karsiutui kajakkikaksikoiden 1 000 metrin alkuerässä mutta sijoittui Puron, Liljebergin ja Lundbergin kanssa kajakkinelosten 10 000 metrillä viidenneksi.

Vuonna 1951 Ojanperä siirtyi melomaan Suomessa vielä lähes tuntematonta kanadalaisyksikköä. Kesällä hän meloi 10 kilometrin työmatkansa Marjaniemestä Kaisaniemeen. Talviharjoittelua varten hän rakensi pyykkilaiturin päähän avannon päälle kahdesta lankusta ja niiden päälle asetetusta kanootin istuimesta melontalaitteen, josta saksalainen Kanu Sport -lehti julkaisi kuvitetun jutun.

Ojanperä kilpaili 30-vuotiaana Helsingin 1952 olympialaisissa kanadalaisyksiköitten 1 000 metrillä. Kymmenestä kilpailijasta kahdeksan pääsi loppukilpailuun, ja heistä Ojanperä oli alkuerien viidenneksi nopein. Loppukilpailussa Tšekkoslovakian Josef Holeček meni jo alussa johtoon, ja puolivälin jälkeen myös Unkarin János Parti karkasi muilta. Muut kilpailijansa Ojanperä voitti ja sai olympiapronssia. Holečekille hän hävisi 8,2 ja Partille 4,9 sekuntia, mutta neljänneksi sijoittunut Yhdysvaltain Frank Havens oli 5,2 sekuntia suomalaista hitaampi.

Olympiamitalin jälkeen

Seuraavat neljä vuotta Ojanperä asui Enossa ja harjoittelu jäi vähälle. Jönköpingin PM-kisoissa 1953 hän kuitenkin voitti kultaa kanadalaisyksiköitten 1 000 metrillä ja sai hopeaa Jarl Fagerströmin jälkeen 10 000 metrillä ja Ruotsin jälkeen 4 × 500 metrin viestissä (joukkueeseen kuuluivat lisäksi Fagerström, Kulo ja Salmisaari). Vuonna 1954 Mâconin MM-kisoissa Ojanperä sijoittui yksiköitten 10 000 metrillä yhdeksänneksi.

Vuonna 1957 Ojanperä palasi Helsinkiin ja ryhtyi vielä harjoittelemaan Rooman 1960 olympialaisia varten. Hän pääsikin 38-vuotiaana kisoihin mutta karsiutui välierissä. Suomen mestaruuksia hän voitti urallaan neljä, kanadalaisyksikköjen 1 000 ja 10 000 metrillä vuosina 1951 ja 1960.

Myöhemmin Ojanperä toimi Marjaniemen Melojien puheenjohtajana ja jatkoi kuntoilua kilpaillen muun muassa Pirkan Hiihdossa ja meloen vuonna 1979 Turusta Tukholmaan 14 muun melojan kanssa. Työpaikkansa Helsingin kyllästyslaitoksen toimitusjohtajana hän toimi vuodesta 1977.

Pro Urheilu -mitalin Ojanperä sai vuonna 2009.

Lähteet

• Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 403–407. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 234. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7