Erkki Mallenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Mallenius 1950-luvulla.
Mallenius 1950-luvulla.
Maa:  Suomi
Miesten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Helsinki 1952 63,5 kg

Erkki Mallenius (12. tammikuuta 1928 Lappeenranta2. heinäkuuta 2003 Pori[1]) oli suomalainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti.

Mallenius kilpaili nyrkkeilijänä ensimmäisen kerran vuonna 1945. Seuraavana vuonna hän voitti 62-kiloisten sarjassa Nyrkkeilyliiton nuorten mestaruuden ja hänet palkittiin kisojen parhaana nyrkkeilijänä. Seuraavina vuosina hän lihoi jopa 70-kiloiseksi ja saavutti uransa ainoan SM-mitalin vuonna 1950 sijoittuessaan välisarjassa (alle 67 kg) kolmanneksi Klaus Tiljanderin ja Mauno Laineen jälkeen, mutta vuodeksi 1952 hän laihdutti päävalmentaja Jukka Laaksosen kehotuksesta ja pääsi Helsingin olympialaisiin Suomen edustajaksi uuteen 63,5-kiloisten sarjaan.

Helsingin olympialaisissa Mallenius voitti ensimmäisessä ottelussaan Burman Stanley Majidin kolmannessa erässä teknillisellä tyrmäyksellä, vaikka hän ensimmäisessä erässä loukkasi pahasti vasemman kätensä ja kävi lattiassakin. Se oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaisnyrkkeilijän olympialaisissa teknillisellä tyrmäyksellä saavuttama voitto. Toisessa ottelussaan Belgian Jean Paternottea vastaan Mallenius nyrkkeili vasen peukalo puudutettuna ja voitti pistein 2–1 (eräluvut 60–56, 60–57, 58–59). Välieräotteluun Neuvostoliiton Viktor Mednovia vastaan lääkäri ei enää päästänyt Malleniusta, joten hän sijoittui kolmanneksi ja sai palkintojenjaossa kunniakirjan. Vasta vuonna 1970 hänelle ja muille kolmanneksi sijoittuneille nyrkkeilijöille jaettiin pronssimitalit Messuhallissa järjestetyssä tilaisuudessa.

Olympialaisten jälkeen Malleniuksen peukalovamma todettiin luultua pahemmaksi: nivelkuppi oli hajonnut. Hänen nyrkkeilyuransa päättyi siihen. Muutamien vuosien ajan hän toimi vielä nyrkkeilyvalmentajana ja vuosina 1950–1954 seuransa Lappeenrannan Nyrkkeilijäin johtokunnassa. Hän valmistui Lappeenrannassa rakennusmestariksi ja muutti pysyvästi asumaan Harjavaltaan. Valmentajauransa päätteeksi hän toimi SVUL:n Satakunnan piirin valmentajana vuosina 1958–1960.

  • Olympiapronssia Helsinki 1952 (nyrkkeily, sarja 63,5 kg/kevyt välisarja)
  • SM-pronssia 1950
  • Nyrkkeilyliiton mestaruus 1949 ja 1950
  • Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 393–396. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 194. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 5. Urheilutietäjän joulu, 2003, s. 28.