Tuulivoima Suomessa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen tuulivoimalat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulivoiman osuus energiankulutuksesta Suomessa (TJ) 1970–2022

Tuulivoima Suomessa käsittelee tuulivoimalaitosten pystyttämistä ja sähkön tuotantoa niiden avulla Suomessa. Tuulivoima tai tuulisähkö on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotantomäärät ovat olleet Suomessa kasvusuunnassa. Suomessa tehtiin Tuuliatlas, joka esitti tuulennopeuksia mantereella ja rannikoilla, vuonna 2009[1].

Vuoden 2023 lopussa Suomessa tuulisähköä tuotti yhteensä 1 601 tuulivoimalaa ja näiden tuulivoimakapasiteetti oli yhteensä 6 949 MW. Voimalat tuottivat sähköä vuonna 2023 yhteensä 14,4 TWh, mikä vastasi noin 18 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta.[2] Maalle pystytettyjen uusien tuulivoimaloiden teho on tyypillisimmin 6,5 MW[3] ja jopa 6,6 MW[4]. Vuonna 2022 uudet pystytetyt voimalat olivat keskimäärin 5,56 MW.[5] Suomessa merituulivoimaa eli offshore-tuulivoimaa on vähän ja suurimmat pystytetyt voimalat ovat olleet 4,2 MW.[6]

Merituulivoiman odotetaan kasvavan lähivuosina, ja Suomen merialueille on kaavailtu yhteensä noin 860 neliökilometrin alueita, joihin sijoitettaisiin noin 500 voimalaa jotka tuottaisivat 30 TWh sähköä vuodessa (noin 60 GWh vuodessa per voimala).[7] Merituulivoimalaitokset ovat kooltaan selvästi yli 10 MW ja voivat olla kooltaan esimerkiksi 15 MW.[8][5] Suomen merituulivoimalle soveltuvat merialueet on kartoitettu laajassa tutkimuksessa vuonna 2022[9].

Tuulivoimaloita joudutaan myös purkamaan. Suomessa on purettu noin 50 tuulivoimalaa.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuulivoimaloita Marjaniemessä, Hailuodossa.

Voimaloiden koko ja teho on alkuajoista kasvanut moninkertaiseksi. Voimaloissa tehon ratkaisee roottorin pyörimiskehän pinta-ala, minkä suurentuminen on tehnyt voimaloista korkeampia. Voimalan tehoon liittyvää korkeutta mitataan sen akselin napakorkeudella. Napakorkeus on kasvanut 30–40 metristä 140[11] metriin ja roottorin halkaisija 20 metristä 128 metriin.[12] Kopparnäsiin rakennettu ensimmäinen voimala oli kapasiteetiltaan 200 kW (siihen aikaan melko suuri laitos),[13] kun suurimpien nykyisten markkinoilla olevien voimaloiden kapasiteetti on yli 14 000 kW.

Tuulivoimaloiden koon kasvaessa, tekniikan kehittyessä ja rakennuskokemusten karttuessa myös voimaloiden teho ja kustannustehokkuus on parantunut. Huonon sijoituksen takia jotkut laitokset tuottavat alle 15 % keskiteholla. Voimala voi kuitenkin tuottaa kaksinkertaisen tehon ja parhaat voimalat Suomessa pääsevät yli 40 % keskitehoon. Vuonna 2005 keskitehon keskiarvo oli 24 % huipputehosta.[14]

Suomen teollisen tuulivoimakapasiteetin kehitys (MW)- tuulivoimaloita kpl

[15][16][17][18][19] [20][21]

Varhaisia tutkimuksia ja kokeiluja (1980–1991)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti tuulivoimatutkimuksen Suomessa 1980-luvun lopussa, ja vuosina 1988–1998 tutkimus oli organisoitu Uudet energiajärjestelmät ja -teknologiat-tutkimusohjelmaan NEMO ja NEMO 2. Energiatekniikoita tutkivan NEMO-ohjelman piirissä kartoitettiin voimaloille edullisia tuuliolosuhteita. Tuloksena Ilmatieteenlaitos julkaisi tuuliatlaksen, kartan Suomen keskimääräisestä tuulisuudesta alueittain.[22]

Alkuvuodesta 1991 Kemijoki Oy pystytti Bonus Energyn valmistaman kapasiteetiltaan 65 kW:n tuulivoimalan Paljasselälle Enontekiön Hettaan. Laitos siirrettiin Huittisiin vuonna 2003. Suomen ensimmäinen tuulivoimala, Inkoon Kopparnäsin rakennettu tutkimuslaitos, purettiin vuonna 2001.

Ensimmäisistä tuulipuistoista megawattivoimaloihin (1991–1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyhamnin Båtskärin saariryhmän tuulivoimaloita Lemlandissa, Ahvenanmaalla.

Suomen ensimmäinen tuulipuisto perustettiin 1991 syksyllä Vaasan lähelle Korsnäsiin. Se koostui neljästä 200 kW:n laitteesta, jotka ovat nykyisin vanhimmat Suomessa toimivat tuulivoimalat. Tuulipuistojen läpimurtovuosi Suomessa oli 1993, jolloin rakennettiin useita tuulivoimaloita. Vuosina 1991–1993 rakennettiin tuulivoimaloita lukumääräisesti enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Useimmat olivat jo 300 kW:n tehoisia. Pyhätunturille tehtiin yksi 220 kW:n voimala, Hailuotoon kaksi 300 kW:n, Pohjois-Pohjanmaan Kalajoelle kaksi 300 kW:n, Kemin Ajokseen kolme 300 kW:n ja Meri-Poriin yksi 300 kW:n. Siikajoelle rakennettiin vuonna 1992 kaksi 300 kW:n voimalaa ja myöhemmin 1997 kaksi 600 kW:n voimalaa.

1995 rakennetut Ahvenanmaan Eckerön, Kuivaniemen, Hailuodon kolmas ja neljäs voimala olivat teholtaan jo 500 kW. Vuonna 1996 rakennettiin Enontekiön Kilpisjärven Lammasoaiville kaksi 450 kilowatin tehoista voimalaa.

Vuonna 1997 Iihin ja Kökariin rakennettiin vielä 500 kW:n voimalat, mutta muut olivat jo suurempitehoisia. Ahvenanmaan Lemlandiin rakennettiin neljä 600 kW:n voimalaa ja Siikajoelle kolmas ja neljäs voimala samantehoisina.

Vuonna 1998 pienempiä 500 kW:n voimaloita pystytettiin Ahvenanmaan Finströmiin kaksi ja Vårdöhön yksi. Kuivaniemelle pystytettiin kolme 750 kW:n voimalaa ja seuraavana vuonna vielä kolme samanlaista lisää. Vuonna 1999 tuli myös Finströmiin vielä yksi 600 kW:n voimala ja 650 kW:n Lammasoaiviin, sekä Lumituuli Oy:n 660 kW voimala Lumijoelle.

Vuonna 1999 aloitettiin ensimmäisten yhden megawatin voimaloiden rakentaminen. Meri-Poriin tehtiin kahdeksan voimalan puisto ja Kotkaan Mussaloon kaksi voimalaa. Loppuvuodesta aloitettiin 1,3 MW:n voimalan rakentaminen Oulunsaloon Riutunkarille ja kahden vastaavankokoisen rakentaminen Uudenkaupungin tuulipuistoon.

Megawattituulivoimalat (2000–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla tuulivoimaloiden teho lisääntyi 2–3 MW:iin. Kahden megawatin voimalatyöt aloitettiin ensimmäisenä Meri-Porin yhdeksättä voimalaa varten. Ensimmäinen kolmen megawatin voimala valmistui Ouluun vuonna 2005. Dragsfjärdin Högsårassa avattiin kesäkuussa 2008 kolme kahden megawatin voimalaa. Ne omistaa Via Wind, jonka tuottaman sähköenergian myy Turku Energia. Tuulisina päivinä voimalat tuottavat täydet 6 MW sähköenergiaa.[23]

Tuulivoiman hyödyntämisessä Suomi sijoittui 30. sijalle maailmassa ja Suomessa on noin 120 MW tuulikapasiteettia vuonna 2008. Tuulivoimaan liittyvät poliittiset päätökset liittyvät Euroopan unionin ilmasto- ja energiapakettiin. Komissio on asettanut Suomelle tavoitteeksi tuottaa 38 % energiasta uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä ja hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa tästä on johdettu tavoitteeksi tuulivoimalle 6 TWh sähköntuotanto ja n. 2 000 MW nimelliskapasiteetti. Strategiassa myönnettiin, että aiempi investointitukimenettely ei toiminut ja vuodesta 2010 lähtien ohjauskeinona tullaan käyttämään syöttötariffeja.[24]

Kasvava ala ja tuettu tuotanto (2010–2018)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TuuliWatin ensimmäinen tuulipuisto vihittiin käyttöön Simon Putaankankaalla maaliskuussa 2012. Turbiinit tuottavat sähköä reilun parinkymmenentuhannen kerrostaloasunnon tarpeita vastaavan määrän.[25]

Suomen korkeimmat tuulivoimalat vihittiin virallisesti Iin Olhavassa maaliskuussa 2013. Puiston kahdeksan pyörivää tuuliturbiinia ovat teholtaan 3-megawattisia ja tulevat TuuliWatti Oy:n mukaan tuottamaan sähköä noin 35 000 kerrostaloasunnon tarpeisiin. Investoinnin arvo oli noin 40 miljoonaa euroa.[11][26]

TuuliWatti ja espanjalainen Gamesa Corporación Tecnológica rakensivat Simon Leipiöön vuonna 2013 neljä 4,5 megawatin voimalaa, sopimuksen mukaan ne tekevät yhteensä 30 samantehoista voimalaa.[27]

Vuonna 2013 laaditussa Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteena on, että tuulivoimalla tuotetaan yhdeksän terawattituntia vuodessa vuoteen 2025 mennessä, jolloin kapasiteetin pitää olla noin 3 000 MW.[28]

Keväällä 2014 TuuliWatin tuulivoimaloita vihkimässä ollut ministeri Lauri Tarasti oli vastikään tehnyt kaksi selvitystä tuulivoiman edistämisestä Suomessa, toisen Työ- ja elinkeinoministeriölle, toisen valtion budjettiriiheen. Hänen mukaansa tuulivoiman käytölle on kaksi painavaa perustetta: saasteettomuus ja Suomen energiaomavaraisuuden lisääminen. Tarasti kyseenalaisti Itä-Suomeen ja Suomenlahdelle voimaloiden rakentamisen estäneen perustelun, jonka mukaan Puolustusvoimien tutkavalvontajärjestelmään tulee katvealueita tuulivoimaloiden pyörivistä siivistä: "Energiaomavaraisuus on takuulla puolustusvoimillekin tärkeämpää kuin pienet katvealueet".[29]

Tuulivoimabuumi ja rakentaminen ilman tariffeja (2018–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen ilman tukia rakennettava tuulivoimahanke julkaistiin vuonna 2018.[30] Wärtsilä Energy Systems arvioi, että markkinaehtoinen vaihe käynnistyi kesäkuussa 2018.[31]

Toukokuussa vuonna 2018 ilmestyneessä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimuksessa todettiin, että uudella tuulivoimateknologialla voidaan kattaa koko Suomen sähkönkulutus.[32][33][34]

Vuonna 2018 tuulivoimasta tuli ilman tukia kannattavaa.[35][36][37] Uusilla tuulivoimaloilla tuotettu sähkö on vuonna 2018 myös tuotantokustannuksiltaan halvinta verrattuna muihin tuotantomenetelmiin[38]. Merkittävä osa tuulivoimasta tuotetaan kuitenkin sellaiseen aikaa, jolloin sähköä on riittävästi tai siitä on ylitarjontaa ja sähkön tuntihinta on alhainen.[38] Kaasumoottoreita ja voimalaitoksia valmistavan Wärtsilän mukaan tuulivoima on vuonna 2018 halvempaa kuin ydinvoimalla tuotettu sähkö, ja Wärtsilä esittää noin 30 euron megawattitunnin hintaa[39][40]. Megawattitunnin hinta tuulivoimalla tuotettuna on vuonna 2018 noin 29-35 euroa ja vuonna 2023 enää 20–25 euroa.[41][42]

Tuulivoima Suomessa.[15]
Vuosi MW GWh
1986 0,2[43] -
1991 1[16] 1 lähde?
1992 1[16] 2[15]
1993 5[16] 4
1994 5[16] 5
1995 6[16] 11
1996 7[16] 11
1997 12 17
1998 17 24
1999 38 49
2000 38 77
2001 39 70
2002 43 63
2003 52 92
2004 82 120
2005 79 168
2006 86 153
2007 109 188
2008 142 261
2009 146 277
2010 196 294
2011 198[15] (199)[44] 481
2012 257[15] (288)[44] 494
2013 447[15] (448)[45] 777[15][45]
2014 627[17][46] 1112[17]
2015 1005[18] 2300[18]
2016 1533[47] 3100[47]
2017 2044[48] 4800[48]
2018 2041[20] 5857[20]
2019 2284[49] 5987[49]
2020 2586[50] 7788[50]
2021 3257[51] 8061[51]
2022 5677[52] 11500[52]
2023 6944[53] 14400[53]

Vuonna 2018 kansainväliset sijoittajat ovat kiinnostuneet tuulivoiman rakentamisesta Suomeen. Pankeille tuulivoiman rakentamisen lainoittaminen on vähäriskistä. Samoin institutionaalisille sijoittajille kuten eläkeyhtiöille tuulivoimaan sijoittaminen on vähäriskistä. Kansainväliset sijoittajat pitävät Suomen tuulioloja parempina kuin Keski-Euroopan tuulioloja ja Suomessa on runsaasti pinta-alaa jolle rakentaa ongelmitta.[54]

Elokuussa 2018 teknologiayhtiö Google teki sopimuksen kolmen yhteensä 190 MW:n tuulipuiston sähkön ostamisesta.[55] Tuulivoimayhtiölle tällainen myyntisopimus alentaa rahoituksen kustannusta, sillä tuotot ovat paremmin ennustettavissa ja lainaa saa halvemmalla[41].

Wärtsilän mukaan tuulivoimaa voidaan käyttää tulevaisuudessa kaukolämmön tuotantoon lämpöpumpputeknologialla.[40] Konsulttiyhtiö Pöyry on esittänyt samaa ajatusta.[56]

Huhtikuussa 2018 Suomeen oli suunnitteilla 15 500 MW:n tuulivoimahankkeet, joista 2000 MW merituulivoimaa. Hankkeiden kokonaisarvo oli 23 miljardia euroa.[57] Kunta jonka alueella tuulivoimaa sijaitsee, saa periä tuulipuistosta ja tuulivoimaloista tuulivoimaveroa.[58]

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin noin 7,8 TWh tuulisähköä, joka vastaa noin 10% kulutuksesta.[59] Tuulisähkön osuus tuotannosta tulee kasvamaan lähivuosina merkittävästi, sillä vuoden 2020 loppuun mennessä julkistetut rakennushankeet tulevat lähes kaksinkertaistamaan Suomen tuulivoimakapasiteetin seuraavan kolmen vuoden aikana.[60] Vuonna 2020 Suomeen rakennettujen tuulivoimaloiden keskimääräinen teho oli 4,5 MW[61] suurimpien ollessa 5,7 MW tehoisia. Porin edustalle on suunniteltu jopa 14 MW tehoisia merituulivoimaloita.[62]

Suomen tuulivoimapotentiaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitostekniikan professori Risto Raikon mukaan tuotanto-olosuhteet Suomessa ovat heikommat kuin Euroopan tuulivyöhykkeellä sijaitsevilla Saksalla, Alankomailla ja Tanskalla, missä tuulten keskinopeudet ovat 7−9 metriä sekunnissa. Suomessa jäädään alle 5 m/s. Siksi tuulivoima ei Raikon mukaan Suomessa pysty kilpailemaan energiamuotona samalla tavalla.[63]

Suomen tuulivoimayhdistyksen mukaan on kuitenkin paljon tuulivoiman tuotantoon sopivia paikkoja. Tuulen keskinopeus on Suomessa merialueilla 8–9 m/s, sisämaan aukeilla alueilla 4,5–5,5 m/s, Lapissa tuntureilla yli 10 m/s.[64]

Pinnanmuotojen ja pinnan rosoisuuden takia sisämaassa keskimääräinen tuulen nopeus lähellä maan pintaa on rannikkoa ja avomerta pienempi. Tuulen nopeuden erot avomeren, rannikon ja sisämaan välillä pienenevät tuulivoimalan napakorkeuden kasvaessa. Tuulivoimaloiden korkeuden kasvu onkin mahdollistanut tuulivoiman rakentamisen aiemmin tuulioloiltaan kannattamattomille paikoille. Suomen rannikkoalueilla maaston heterogeenisuus tekee tuulen mallinnuksesta vaikeaa.[65]

Varsinkin Suomessa tuulivoimalan suunnittelussa on otettava huomioon jään kertyminen lapoihin ja muihin rakenteisiin, mitä voidaan ehkäistä pinnoitemateriaaleilla, tai lapoihin asennetuilla lämpövastuksilla. Suunnittelussa tulee huomioida myös sijoituspaikkaan liittyvä tuulen turbulenssi. Suurin Suomessa mitattu 10 minuutin keskituulen nopeus on 31 m/s. Suurimmat maksimituulet puhaltavat rannikkoalueilla ja tuntureilla. Tuulivoiman taloudellinen kannattavuuteen liittyy oikean tekniikan ja sijoituspaikan valinta. Esimerkiksi Rautaruukki Oyj on kehittänyt tuulivoiman kustannustehokkaaseen hyödyntämiseen tähtäävää korkean maston metallitekniikkaa.

Vuonna 2018 julkaistussa Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimuksessa[32] todettiin, että uuden ajan tuulivoimalat, jotka ovat riittävän tehokkaita myös heikolla tuulella, riittävät kattamaan kilpailukykyisesti koko Suomen sähkönkulutuksen, joka oli vuonna 2017 86 TWh. Uusi tuulivoimateknologia mahdollistaa korkeammat tornit ja suuremmat roottorit eli pidemmät lavat. Uuden teknologian myötä tuulivoimaloita voi sijoittaa vapaammin, esimerkiksi metsäisille alueille.[33][34]

Suomi on tuulivoiman laajamittaiselle rakentamiselle tuulioloiltaan ja muilta teknisiltä edellytyksiltään esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hieman epäedullisempaa aluetta, mutta rakentamaton tuulivoimapotentiaali on vielä suuri.[66] Suomen tuulivoima on sijoittunut suhteellisen tasaisesti rannikkoalueille, pitkin maata ja sähkönkulutuksen keskuksia. Suunniteltaessa tuulivoimaloiden sijoittumista apuna käytetään Suomen tuulienergiakartastoa eli tuuliatlasta, joka on tärkeä apuväline arvioitaessa alueellisia mahdollisuuksia tuottaa tuuliturbiineilla sähköä. Tuulen suhteellinen osuus eri ilmansuunnista tietyllä maantieteellisellä paikalla saadaan tuuliruususta, josta voidaan tarkastella kyseisen paikan tuulen suuntien ja nopeuksien jakaumia. Suomessa on mahdollisuus välttää Britannian ja Saksan tyyppinen sähkönsiirtoverkostoa rasittava tilanne, jossa tuotannon painopiste on pohjoisessa ja kulutuspainopiste etelässä.

Kirrinsannan tuulivoimaloita Porissa.

VTT on arvioinut Suomen tuulivoiman vuosituotannon lisäämispotentiaalit eri alueilla:[67]

  • Lapin tunturialue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen noin 0,5 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
  • Rannikko- ja saaristoalue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen 2–3 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
  • Merialue (offshore): tekninen potentiaali hyvin suuri, jopa 15 TWh, vaatii uutta perustusteknologiaa ja uuden siirtoverkkokapasiteetin rakentamista.

Merialueilla ja rannikolla suurin osa mahdollisista voimalapaikoista mahdollistaa 10–30 % suuremman tuotantotehon sisämaahan verrattuna. Rannikolla, saaristossa ja tuntureilla voimala voi saavuttaa 2 500–3 000 tunnin vuosittaisen huipunkäyttöajan. Offshore-voimalat merellä voivat päästä jopa 3 200–3 500 tunnin huipunkäyttöaikoihin, joskin 2 700–3 000 h/a on useimmissa tapauksissa todennäköisempi tuotantotaso. Sisämaassa huipunkäyttöajaksi jää 1 800–2 300 h/a.[66]

Teknisesti ja maankäytöllisesti kapasiteettia olisi mahdollista lisätä: vuonna 2020 tuulivoimalla voitaisiin tuottaa sähkön kokonaistarpeesta jopa 10 prosenttia (kapasiteetti 4 000 MW, tuotanto 10 TWh vuodessa). Tällöin uusiutuvan sähkön osuus nousisi 25:stä 35 prosenttiin. Suomen vuosittaiset CO2-kokonaispäästöt vähentyisivät 7 Mt. Tuotantoon sidottu tukijärjestelmä nostaisi kuluttajien sähkölaskua, vaikutus olisi kuitenkin alle 5 prosenttia.[67]

Tuulivoimapotentiaali Lapissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin tunturialueiden teoreettiseksi tuulivoimapotentiaaliksi on arvioitu jopa 14 TWh vuodessa. Tie- ja sähköverkko on kuitenkin erittäin harva, joten useimmat potentiaaliset alueet ovat liian kaukana ollakseen taloudellisesti toteutuskelpoisia. Sähköverkon siirtokapasiteetti rajoittaa usein toteutuskelpoista potentiaalia myös olemassa olevan verkon läheisyydessä. Lisäksi suuri osa tunturialueista kuuluu kansallispuistoihin, luonnonsuojelu- tai erämaa-alueisiin, valtakunnallisesti merkittäviin maisema-alueisiin.

Säätökapasiteetin tarve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman laajamittaisen käytön haittapuolina on usein esitetty voimaloiden tehon ennustamaton, suuri vaihtelu, ja vaihtelun vaatima runsas säätötehon tarve. Kokonaistehon vaihtelu kuitenkin tasaantuu kun tuulivoimaloita rakennetaan runsaammin, ja eri puolille maata. Myös tuotannon ennustemenetelmät ovat parantumassa. Arvioiden mukaan säätökapasiteetin lisätarve on varsin vähäinen. Säätökapasiteetin aiheuttamat kustannukset tuulivoimalla tuotettuun sähköön ovat arviolta 0,2 c/kWh 10 prosentin tuulivoimaosuudella, ja 0,3 c/kWh 20 prosentin osuudella.[67]

Tuulivoiman ympäristövaikutukset Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energialähteiden kasvihuonekaasujen max ja min päästöt([1])
   Energiatuotannon päästöt
  Muu elinkaari (polttoaine, rakentaminen, huolto jne.)

Tuulivoiman ympäristövaikutukset ovat kohtuullisen vähäiset, sillä tuulivoima ei tuota välittömästi hiilidioksidi- tai muita ei-toivottuja aineellisia päästöjä. Käytönaikaisista ympäristöhaitoista ovat merkittävimpiä ääni-, maankäyttö- ja maisemavaikutukset. Jos tuulivoimalan ääni koetaan häiritseväksi, kyseessä on meluhaitta. Haittavaikutuksia saattaa aiheutua myös alueen linnustolle. Heijastukset ja varjot voivat näkyä kauas: lapojen pyöriminen voi aiheuttaa välkkymistä valon heijastuessa lavoista, mikä voidaan kokea häiritseväksi. Maston ja lapojen varjo voi ulottua satojen metrien päähän.[68] Suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät kuitenkin tuulivoimalalaitteistojen valmistuksessa.[69] Tuulivoimaa tuotettaessa kasvihuonepäästöt ekvivalentteina hiilidioksiditonneina ovat 7–22 tonnia hiilidioksidia kohti tuotettua gigawattituntia sähköä. Suomessa käytetyistä energiantuotantomuodoista ainoastaan ydin- ja vesivoimalla päästöt ovat tätä pienempiä.[70]

Tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksissa on huomioitava myös näiden lyhyt noin 20-25 vuoden elinkaari luonnossa.[71] Tämän jälkeen tuulivoimala joudutaan purkamaan tai vaihtamaan uuteen, muussa tapauksessa se jää ympäristöongelmaksi.

Vaikutukset eläimistöön

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaloiden ja niiden huoltotoiminnan on arvioitu voivan haitata paikallista eläimistöä, kuten lintuja. Vaikutukset lintuihin voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan haittaan: lintujen törmäykset ja vaikutus pesimis- ja elinympäristöihin. Merelle sijoitettavia tuulivoimaloita rakennettaessa joudutaan merenpohjaa yleensä ruoppaamaan. Ruoppaaminen, itse laitoksen rakentaminen ja laitokseen vedettävän sähkökaapelin asentaminen voivat aiheuttaa paikallisia vaikutuksia alueen kaloille ja muulle merieliöstölle.[68]

Törmäysvaikutus on hyvin pieni: arvioilta noin sata lintua Suomessa kuolee vuoden aikana tuulivoimaloihin. Tätä voi verrata esimerkiksi sähköverkon aiheuttamiin lintukuolemiin Suomessa (200 000 lintua vuodessa) tai puhelin- ja televisiomastojen aiheuttamiin törmäyksiin (100 000 lintua vuodessa). Tästä huolimatta on esitetty, että voimaloiden rakentamista muuttolintureiteille tulisi välttää.[72]

Pesimis- ja elinympäristön muutoksia arvioivia luotettavia tutkimuksia riittävän pitkältä tarkastelujaksolta ei ole tehty enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan. Suoritetut suppeammat tutkimukset viittaavat siihen ettei tuulipuisto muuta voimakkaasti pesimäympäristöjä ja -linnustoja tasalaatuisessa maastossa. Rakennusajan aiheuttama häiriö tai voimalan sijoitus saattavat tuhota kuitenkin paikallisen populaation, mikä on ongelma uhanalaisilla lajeila. Rakentaminen pesimäkauden ulkopuolella vähentää riskiä.[72]

Melutaso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuulivoima#Melu

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on pääosin aerodynaamista ääntä, joka syntyy tuulen kohdatessa ja vastaavasti irrotessa lavasta. Tuulivoimalamelun luonne poikkeaa tyypillisestä teollisuusmelusta ja kyselyissä se saatetaan kokea häiritsevämpänä kuin esimerkiksi tieliikennemelu.[73] Äänen koettuun häiritsevyyteen vaikuttaa merkittävästi hyötyykö yksilö tuulivoimalasta ja onko tuulivoimalaan suora näköyhteys.[74] Myös tuulivoimaan kohdistuvan negatiivisen asenteen on todettu vaikuttavan tuulivoimamelun häiritsevyyteen. [75] Tuulivoiman äänessä häiritsevyyteen vaikuttaa sen erityispiirre amplitudimodulaatio, eli melun ajallinen vaihtelevuus kunkin yksittäisen lavan kierroksen aikana. Tuulivoimalamelun äänitehotasoa kuvaavaan A-taajuuspainotetun keskiäänitason määrittämiseen on ehdotettu lisättäväksi amplitudimodulaation mukaanottavia menetelmiä.[76]

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvosta 1107/2015 määrittää tuulivoimalan toiminnasta aiheutuvan melun A-taajuuspainotetun keskiäänitason ohjearvoksi 45 dB päiväsaikaan ja 40 dB yöaikaan, poikkeuksena kansallisupuistot, joissa ohjeisarvo on 40 dB päiväsaikaan ja 40 dB yöaikaan.[77]

Ympäristömerkintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman ympäristöhaittoja on pyritty hillitsemään Ekoenergia-ympäristömerkinnällä. Merkin kriteerit vaativat voimaloiden sijoittamista tärkeiden linnusto-, maisema-, luonnonsuojelu- ja kulttuuriperintöalueiden ulkopuolelle. Merkintää ylläpitää Suomen luonnonsuojeluliitto.[78]

Tuulivoiman kustannukset ja kustannusrakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalle on ominaista rakentamisesta, korjauksista ja määräaikaishuolloista aiheutuneiden kustannusten suuruus verrattuna tuotettuun energiaan.

Sähköntuotanto talven kulutushuipun aikaan 21 vuoden keskiarvona (1993–2014) kertoo, että koko tuulisähkön nimellistehosta on tuona aikana ollut käytössä 20 prosenttia. Kymmenen vuoden keskiarvo (2004–2014) tuulivoiman tuotannosta kulutushuipun aikaan on 23 prosenttia nimellistehosta.[79]

Tuulivoiman tuet Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä vuonna 2007 tuulivoimaa tuettiin Suomessa sähköveron palautuksen verran eli 0,69 senttiä kilowattituntia kohden ja lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestointeihin voi saada jopa 40 % investointitukea.[80]

Vuodesta 2011 marraskuuhun 2017 asti tuulivoimayhtiöt saatoivat hakea voimaloidensa hyväksymistä syöttötariffijärjestelmään. Syöttötariffijärjestelmässä voimalan tuottamalle sähkölle maksetaan takuuhintana 83,5 €/MWh 12 vuoden ajan. Siirtymäkauden ajan syöttötariffin määrä tuulivoimalle oli yhteensä 105,3 €/MWh enintään kolmen vuoden ajan vuoden 2015 loppuun saakka.[81] Syöttötariffijärjestelmä on käytössä vuoteen 2030 asti, ja ensimmäisille tariffin piiriin tulleille voimaloille takuuhinnan maksaminen loppuu vuonna 2023. Energiaviraston ennusteen mukaan syöttötariffia tullaan maksamaan järjestelmän voimassaolon aikana keskimäärin 160 miljoonaa euroa vuodessa.[82]

Tuulivoiman syöttötariffia maksettiin yhteensä vuonna 2015 noin 130 miljoonaa euroa[83], ja summa voi nousta 300 miljoonaan euroon vuodessa lähivuosina.[84]

Syöttötariffijärjestelmän seuraaja on teknologianeutraali uusiutuvan energian preemiomuotoinen sähkötuki, joka määräytyy huutokaupan perusteella. Tarjouskilpailuun saatiin 26 tarjousta pelkkää tuulivoimaa. Tarjoukset vastasivat yhteensä 4 TWh vuosituotantoa, josta tuen piiriin hyväksyttiin arviolta 1,36 TWh:n vuotuinen sähkön tuotantomäärä. Tukiaika voimalalle preemiojärjestelmässä on 12 vuotta, eli yhtä pitkä kuin syöttötariffijärjestelmässä. Preemiojärjestelmä tulee kustantamaan valtiolle enimmillään noin 3,5 miljoonaa euroa vuodessa.[85]

Tuulivoiman tukien vaikutusta sähkön toimitusvarmuuteen on kritisoitu. Pohjolan Voiman energiantoimituksen päällikön Matti Sohlmanin mukaan suomalainen tukipolitiikka on suosinut sääriippuvaista sähköntuotantoa ja samalla huonontanut toimitusvarman tehon kannattavuutta. Eurooppalainen kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö ENTSO-E arvioi raportissaan vuonna 2017, että sähkön toimitusvarmuus on Suomessa muutaman vuoden päästä Euroopan alinta kastia, ja Suomea uhkaa sähkövaje, joka johtaa lisääntyviin ja pidentyviin katkoksiin.[86] Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid arvioi sähkön riittävän talvella 2019 ja sähköpulan riskin pysyvän edellisvuosien tasolla.[87]

Tuulivoimalateollisuuden markkinat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuulivoimalan osan erikoiskuljetus valtatiellä 4 Kemissä.

Tuulivoimateollisuuden edunvalvontajärjestönä Suomessa toimii vuonna 1988 perustettu Suomen Tuulivoimayhdistys ry.[88]

Vuonna 2006 tuulivoimaloiden markkinat Suomessa oli jaettu käytännössä viiden valmistajan kesken. Markkinajohtaja vuoden lopussa oli Siemens 32 prosentin osuudellaan, kotimainen Winwind ja Vestas-konserni olivat hopealla 23 prosentin markkinaosuudella, ja neljäntenä oli Enercon 17 prosentin osuudellaan. Pienimmän osuuden markkinoista sai Nordex (5 %).[89] Näiden lisäksi suomalaisiin tuulivoimayrityksiin kuuluu myös Windside, joka on erikoistunut vaikeissa olosuhteissa toimiviin tuulivoimaloihin ja myy niitä lähinnä ulkomaille. Winwind ajautui vuonna 2013 konkurssiin tuottamattomuuden seurauksena.

Tuulivoimatuottajat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2005 lopussa Suomen tuulivoimasta omistivat sähköyhtiöt 54 % (52 MW), kuluttajat 36 % (21,9 MW) ja teollisuus 9 % (7 MW).[90]

Tuulivoimaa tuottivat vuonna 2006 Suomessa ainakin Suomen Hyötytuuli, Lumituuli, Tunturituuli, PVO-Innopower, Energiapolar ja Propel Voima. Monet tuulivoimalayhtiöt ovat suurempien sähköntuottajien tai jakelijoiden yhteisyrityksiä.

Lumituuli perustettiin 1998, ja on Suomen ensimmäinen kuluttajien omistama tuulivoimayhtiö. Sillä on lähes tuhat osakasta ja 660 kW voimala Lumijoella, joka tuottaa noin 1,5 GWh vuodessa.

Tunturituuli kuuluu Fortum-konserniin. Tunturituulen omistavat Fortum Power and Heat (55,4 %), UPM-Kymmene (17,1 %), Lapin Sähkövoima (10,5 %), Muonion Sähköosuuskunta (6,6 %), Helsingin kaupunki (3,5 %), Enontekiön Sähkö (3,4 %), Stora Enso (2,0 %), Rovakairan Tuotanto (1,5 %). Tunturituulen osuus (5 MW) Suomen tuulivoimakapasiteetista vuoden 2006 alussa oli noin (5 %).

Propel Voima on paikallisten sähköyhtiöiden omistama tuulivoimayhtiö. Sen perustivat 1999 viisi valtakunnalliseen Voimatoriketjuun kuuluvaa paikallista sähköyhtiötä: Vakka-Suomen Voima, Rauman Energia, Etelä-Savon Energia, Keravan Energia ja Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö. Yhtiö rakensi Uudenkaupungin Hangonsaareen lokakuussa 1999 tuulipuiston, jossa kaksi tuulivoimalaa. Propel Voima tuottaa 4 680 MWh/vuosi.

Energiapolar Oy:n myymä tuulisähkö on Muonion Olostunturin, Kilpisjärven Lammasoaivin ja Oulunsalon Riutunkarin tuulivoimaloista. Energiapolarin omistavat Rovakaira, Rovaniemen Energia, Torniolaakson Sähkö, Koillis-Lapin Sähkö, Muonion Sähköosuuskunta, Enontekiön Sähkö ja Pellon Sähkö.[91] Kotkan Energialla on 4 MW tuulivoimaa.

Vuonna 2009 perustettu TuuliWattin hallitsema tuotantokapasiteetti oli kesällä 2014 noin 97 megawattia.[92]

Syksyllä 2013 Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa tuulivoiman parissa toimivat yritykset liittyivät yhteen. Yhteenliittymään kuuluvat Haminan Energia, Innopower, Ilmatar Windpower, Kotkamills, Kotkan Energia, Suomen Merituuli, Suomen Tuulivoima, SGPower, Taaleritehdas, Tornator, TuuliSaimaa ja TuuliWatti. Yhteenliittymän tehtävä on edustaa alueen tuulivoimatoimijoita ja ajaa heidän etujaan mm. pyrkimällä poistamaan esteitä tuulivoimainvestoinneilta. Kaakon tuulivoimahankkeissa on yhteensä noin 350 turbiinia. Yhteenliittymän mukaan investointien arvo on noin 1,4 miljardia euroa. [93]

Tuulivoiman tulevaisuus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat energiayhtiöt ovat kaavailleet rannikolle uusia isoja merituulivoimaloita odottaen, että tuulivoimasta tulee tärkeä osa sähköntuotantoa. Vuonna 2008 suunnitelmissa oli jopa 4 000–5 000 megawattia tuulikapasiteettia.[94]

Energiayhtiö Fortum on kaavaillut merituulivoimaloita Perämerelle Kemin, Simon ja Iin kuntien edustalle. Helsingin Energia ja Etelä-Pohjanmaan Voima ovat luonnostelleet tuulipuistoa Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle. Pohjolan Voima ja Oulun Energia suunnittelee merivoimalaa Oulun edustalle. Saksalaisomisteisen WPD:n tähtäimessä on Korsnäsin ja Suurhiekan tuulipuistot. Tuulisähkön osuus voisi siis nousta noin kymmeneen prosenttiin, kun sen osuus nyt on 0,2 %. Pienemmät yhtiöt suunnittelevat maalle rakennettavia, pienempiä voimaloita. Tuulivoimabuumista hyötyy myös suomalainen Moventas, jonka turbiinivaihteilla on kova kysyntä maailmalla. [95]

Vuonna 2019 suomalaiset työeläkeyhtiöt perustivat Exilion Tuuli Ky:n. Exilion Tuuli ennustaa että tuulivoiman tuotanto on Suomessa noin 36 prosenttia sähköntuotannosta vuonna 2030.[96] Fingridin arvion mukaan tuulivoima nousee suurimmaksi sähkön tuotantomuodoksi vuoden 2027 paikkeilla.[97]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://www.ilmatieteenlaitos.fi:+Tuuliatlas - Ilmatieteen laitos www.ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 8.5.2024.
  2. ↑ Tuulivoima Suomessa Motiva. Viitattu 8.5.2024.
  3. ↑ Tuulivoimaloiden koko on moninkertaistunut viime vuosina – ennen voimaloita pystytettiin Keski-Suomeen kerralla alle kymmenen, nyt kymmeniä Yle Uutiset. 27.3.2023. Viitattu 8.5.2024.
  4. ↑ Kimmo Halonen: Niinimäen tuulivoimahanke etenee – ensimmäiset kilowattitunnit verkkoon ensi vuoden syyskuussa Sinun Savo. 4.10.2023. Viitattu 8.5.2024.
  5. ↑ a b Johanna Sula: Merituulivoimabuumi kiihtyy Suomessakin Tuulivoima. 29.5.2023. Viitattu 8.5.2024.
  6. ↑ Merituulivoima | Suomen Hyötytuuli Oy hyotytuuli.fi. 6.4.2022. Viitattu 8.5.2024.
  7. ↑ Valtio julkisti jättimäisen viiden merituulivoima-alueen hankkeen – ”Suurin yksittäinen energiainvestointi kautta historian” Maaseudun Tulevaisuus. 23.11.2023. Viitattu 8.5.2024.
  8. ↑ Tuulivoimateknologia Motiva. Viitattu 8.5.2024.
  9. ↑ E.A. Virtanen, J. Lappalainen, M. Nurmi, M. Viitasalo, M. Tikanmäki, J. Heinonen, E. Atlaskin, M. Kallasvuo, H. Tikkanen, A. Moilanen: Balancing profitability of energy production, societal impacts and biodiversity in offshore wind farm design. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 2022-04, 158. vsk, s. 112087. doi:10.1016/j.rser.2022.112087 ISSN 1364-0321 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Jättimäisiä tuulivoimaloita puretaan ennen aikojaan – Ellin, Esterin ja Hugon elinkaari jäi vain puoleen suunnitellusta Yle Uutiset. 22.8.2023. Viitattu 8.5.2024.
  11. ↑ a b Iissä juhlittiin jättimyllyjä 18.3.2013. Yle Oulu. Viitattu 17.7.2014.
  12. ↑ Simon Leipiön tuulipuisto avataan 2.4.2014. Yle. Viitattu 17.7.2014.
  13. ↑ Motiva (2007): VTT tiedottaa
  14. ↑ VTT (2005)
  15. ↑ a b c d e f g Suomen tuulivoimatilastot (VTT:n sisällöltään päivittyvä sivusto Suomen tuulivoimasta. Erityisesti jpg-kuva Voimakapasiteetin (MW), Tuotannon (GWh) ja Ilmatieteen laitoksen laskeman tuotantoindeksin arvosta vuosittain) (luettu 30.1.2014). VTT, vtt.fi. Viitattu 30.1.2014.
  16. ↑ a b c d e f g H. Holttinen & J. Kiviluoma: Tuulivoiman tuotantotilastot. Vuosiraportti 1999. (pdf) (VTT Energian raportteja 2/2000. Taulukko 4. Suomeen rakennetun tuulivoimakapasiteetin kehittyminen vuosina 1991–1999.) ISSN 14573350. Toukokuu 2000. VTT, vtt.fi. Viitattu 30.1.2014.
  17. ↑ a b c Tilastot (pdf) (sivun 11 ylin kaaviokuva) Tuulivoima 01-2015. Suomen tuulivoimayhdistys, tuulivoimayhdistys.fi. Arkistoitu 23.2.2015. Viitattu 23.2.2015.
  18. ↑ a b c Arkistoitu kopio 20.01.2015. Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 20.1.2016.
  19. ↑ Suomen Tuulivoimayhdistys ry: Tuulivoimahankkeet Suomessa tuulivoimayhdistys.fi. Viitattu 23.05.2018.
  20. ↑ a b c Tuulivoimavuosi 2018: Tuulivoimatuotanto kasvoi yli 20 prosenttia tuulivoimayhdistys.fi. Arkistoitu 12.5.2019. Viitattu 12.5.2019.
  21. ↑ Finnish Wind Power Statistics 2022 (pdf) (Suomen tuulivoimayhdistyksen julkaisu tuulivoimasta vuonna 2022) 10.1.2023. Suomen tuulivoimayhdistys, tuulivoimayhdistys.fi. Viitattu 11.1.2023.
  22. ↑ Tuuliatlas – tuulitiedot Suomen kartalla tuuliatlas.fi.
  23. ↑ MTV3: Pieni saari sai tuulivoimalan, 15.6.2008
  24. ↑ Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittinen strategia 6.11.2008. tem.fi. Viitattu 20.12.2008.
  25. ↑ Simon tuulipuisto vihittiin käyttöön 13.3.2012. Yle Perämeri. Viitattu 23.9.2013.
  26. ↑ Iihin pystytetään Suomen korkeimmat tuulivoimalat 19.10.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 17.7.2014.
  27. ↑ Simoon rakennetaan uusia tuulivoimaloita 11.10.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 17.7.2014.
  28. ↑ Tuulivoima 19.12.2014. Motiva. Viitattu 1.1.2015.
  29. ↑ Uudet voimalat puhkuvat energiaa Simossa 2.4.2014. Pohjolan Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  30. ↑ Tuulivoima Suomessa Suomen Tuulivoimayhdistys. Viitattu 8.5.2024.
  31. ↑ Tuulivoimaa tullaan rakentamaan Suomeen markkinaehtoisesti merkittäviä määriä Wartsila.com. Viitattu 8.5.2024.
  32. ↑ a b Erkka Rinne, Hannele Holttinen, Juha Kiviluoma, Simo Rissanen: Effects of turbine technology and land use on wind power resource potential. Nature Energy, 14.5.2018, nro 6, s. 494–500. doi:10.1038/s41560-018-0137-9 ISSN 2058-7546 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  33. ↑ a b Uudet tuulivoimalat tehokkaita myös heikolla tuulella – hyödyt viisinkertaisia VTT. 11.06.2018. Viitattu 11.06.2018.
  34. ↑ a b Arola, Heikki: VTT: Uusilla isoilla tuulivoimaloilla voisi kattaa Suomen koko sähkönkulutuksen – viisi kertaa tuottavampia kuin vanhat voimalat Helsingin Sanomat. 11.06.2018. Viitattu 11.06.2018.
  35. ↑ Jo on aikoihin eletty: Tuulivoimaa rakennetaan ilman tukea maaseuduntulevaisuus.fi.
  36. ↑ Nyt se tapahtui: Ensimmäiset tuulivoimalat ilman yhteiskunnan tukea rakennetaan Suomeen yle.fi.
  37. ↑ Tuuli pärjää nyt ilman tukia – Takaisinmaksuaika ehkä vain kymmenen vuotta: Näin se käy tekniikkatalous.fi.
  38. ↑ a b Kustannusvertailu: Maalla sijaitseva tuulivoima edullisin tapa tuottaa sähköä yle.fi.
  39. ↑ Suomeen on suunnitteilla ennätysmäärä tuulivoimaloita – Katso kartasta, onko sinunkin mökkisi lähelle nousemassa iso tuulivoimapuisto yle.fi.
  40. ↑ a b Wärtsilä: Tuulisähkö on 27 prosenttia halvempaa kuin Fennovoiman ydinsähkö – "Suomeen kannattaa rakentaa tuulivoimaa aika paljon" tekniikkatalous.fi.
  41. ↑ a b Nyt se tulee, tueton tuulivoima – Suomessa rakennetaan tuulipuistoja jo kolmelle paikkakunnalle ilman valtion tukia tekniikkatalous.fi.
  42. ↑ Selvitimme, onko tuulivoiman rakennusbuumi todella hyytymässä Yle Uutiset. 6.10.2023. Viitattu 8.5.2024.
  43. ↑ Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys 18.11.2011. Pohjois-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 20.12.2015.
  44. ↑ a b Wind in power. 2012 European statistics (pdf) 02/2013. The European Winds Energy Association, ewea.org. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  45. ↑ a b Tuulivuosi 2013: monta merkittävää rajapyykkiä ylitetty (pdf) (Suomen tuulivoimayhdistyksen lehdistötiedote tuulivoimasta vuonna 2013, sama verkkosivuna) 21.1.2014. Suomen tuulivoimayhdistys, tuulivoimayhdistys.fi. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 26.1.2014.
  46. ↑ Yli miljardi kWh – kotimainen tuulivoima merkittävään rooliin vuonna 2014 - ePressi www.epressi.com. 21.1.2015. Viitattu 8.5.2024.
  47. ↑ a b Tuulivoimavuosi 2016 toi Suomeen lähes miljardin investoinnit 23.1.2017. Suomen Tuulivoimayhdistys ry.. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 4.2.2017.
  48. ↑ a b Tuulivoimavuosi 2017: 2000 MW raja rikkoontui tuulivoimayhdistys.fi. Arkistoitu 8.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  49. ↑ a b Suomen Tuulivoimayhdistys ry : Tuulivoima Suomessa 2019 tuulivoimayhdistys.fi.[vanhentunut linkki]
  50. ↑ a b Tuulivoimalla katettiin noin 10 % Suomen sähkönkulutuksesta vuonna 2020 tuulivoimayhdistys.fi.
  51. ↑ a b Tuulivoimatilastot 2021 tuulivoimayhdistys.fi.
  52. ↑ a b Tuulivoimatuotanto kasvoi 41 prosenttia vuonna 2022 tuulivoimayhdistys.fi.
  53. ↑ a b Tuulivoima Suomessa 2023 tuulivoimayhdistys.fi.
  54. ↑ "Tuulisähköstä voi tulla Suomen öljy" – Kansainväliset teolliset sijoittajat iskivät silmänsä Suomen tuulivoimaan tekniikkatalous.fi.
  55. ↑ Google buys into new Finnish wind energy in renewables search Reuters.
  56. ↑ Tuula Laatikainen: Kaukolämpöä kannattaisi tehdä tuulivoimalla Suomen joissakin suurissa kaupungeissa – Pöyry: Ongelmana sähkön verotus Tekniikka&Talous. 20.9.2018. Viitattu 8.5.2024.
  57. ↑ Henni Jääskeläinen: Tuulivoiman määrä räjähtämässä: 23 miljardin suunnitelmat – sähköpotti 15 500 MW Uusi Suomi. 24.4.2018. Viitattu 8.5.2024.
  58. ↑ Tuulivoimavero meni läpi – kunnille jopa satojen tuhansien lisätuloja: Tämä pelasti meidän kuntatalouden tällä hetkellä yle.fi.
  59. ↑ Tuulivoimalla katettiin noin 10 % Suomen sähkönkulutuksesta vuonna 2020 Suomen Tuulivoimayhdistys. 2.2.2021. Viitattu 8.5.2024.
  60. ↑ Rakenteilla olevat hankkeet Suomen tuulivoimayhdistys. Viitattu 23.2.2021.
  61. ↑ Tuulivoima Suomessa 2020 tuulivoimayhdistys.fi. 2.2.2021. Viitattu 23.2.2021.
  62. ↑ Mereltä tuulee 24.12.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.2.2021.
  63. ↑ Annette Falck: Saksa tuulivoiman edelläkävijänä 18.2.2008. Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2008.
  64. ↑ Missä tuulee Suomen tuulivoimayhdistys. Arkistoitu 19.7.2013. Viitattu 13.10.2012.
  65. ↑ Tuuliatlas, tuulisuus Suomessa tuuliatlas.fi. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 12.8.2011.
  66. ↑ a b Electrowatt-Ekono (2001), s. 5, 8, 9
  67. ↑ a b c Holttinen/VTT (2007): Tuulivoiman sijoittelu
  68. ↑ a b Motiva (2007): Tuulivoiman ympäristövaikutukset
  69. ↑ Elinkeinoelämän keskusliitto (2006)
  70. ↑ Energia Suomessa. VTT Prosessit, Edita, 2004. ISBN 951-37-4256-3
  71. ↑ [http://www.edf-er.com/AboutWindEnergy/FAQ.aspx EDF Renewables UK and Ireland] edf-er.com.
  72. ↑ a b Koistinen (2004)
  73. ↑ Pedersen, Eja: Perception and annoyance due to wind turbine noise – a dose-response relationship (PDF) The Journal of the Acoustical Society of America. 2004.
  74. ↑ Janssen, Vos, Henk, Sabine A.,Eisses, Arno R, Pedersen, Eja: Exposure-response relationships for annoyance by wind turbine noise: a comparison with other stationary sources (PDF) The Journal of the Acoustical Society of America. 2009. UK: Institute of Acoustics. Viitattu 10.1.2019.
  75. ↑ Hongisto, Valtteri: Tuulivoimamelun terveysvaikutukset (PDF) 2014. Työterveyslaitos. Viitattu 2.1.2015.[vanhentunut linkki]
  76. ↑ Siponen, Denis: Tuulivoimalamelun erityispiirteet ja niiden huomioiminen ympäristömeluarvioinnissa (PDF) akustinenseura.fi. 2011. Viitattu 10.1.2019.
  77. ↑ Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista 27.8.2015. Valtioneuvosto. Viitattu 10.1.2019.
  78. ↑ Ympäristömerkki EKOenergy ecolabel. Viitattu 8.5.2024.
  79. ↑ VTT: Suomen tuulivoimatilastot (PDF) Wind energy statistics in Finland 2013. VTT. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  80. ↑ Tuulivoiman Tuotantotilastot, Vuosiraportti 2006 VTT. Viitattu 16.10,2007.
  81. ↑ [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101396 Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta] finlex.fi.
  82. ↑ REILUA ENERGIAA. Uusiutuvan tukimallista halutaan joustava työkalu. Energiaviraston sidosryhmälehti 3/2016. Uusiutuvan tukien perusteet ja dilemmat - PDF Ilmainen lataus docplayer.fi. Viitattu 8.5.2024.
  83. ↑ Tuulivoima tuo veronmaksajille miljardien jättilaskun (Arkistoitu – Internet Archive) Heikki Arola, Helsingin Sanomat, 23.9.2015
  84. ↑ Tuulivoiman hintalappu nousee, veronmaksajan lasku yli 3 mrd (Arkistoitu – Internet Archive) 16.1.2015, mtv.fi
  85. ↑ Uusiutuvan energian tarjouskilpailusta tukea seitsemälle hankkeelle – hyväksyttyjen tarjousten keskihinta 2,5 euroa/MWh Energiavirasto. Viitattu 12.5.2019.
  86. ↑ Kari Kauppinen: Murska-arvio Suomen sähkön toimitusvarmuudesta: sähkövaje uhkaa vuonna 2020 – ”pahimmillaan lamaannuttaa yhteiskunnan”. Iltalehti, 5.11.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.11.2017.
  87. ↑ Sähköpulan riski vähäinen tulevana talvena Fingrid. Viitattu 7.1.2019.
  88. ↑ Suomen tuulivoimayhdistys ry (STY) Suomen Tuulivoimayhdistys. Viitattu 8.5.2024.
  89. ↑ Holttinen/VTT (2007):Tuulivoiman tuotantotilastot. Vuosiraportti 2006
  90. ↑ Tutkimuksella kestävää kasvua | VTT www.vttresearch.com. 18.4.2024. Viitattu 8.5.2024.
  91. ↑ Energiapolarin uudet omistajat energiapolar.fi.[vanhentunut linkki]
  92. ↑ Tampereen Näsinneulan korkuiset tuulivoimalat vihittiin Simossa 2.4.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 17.7.2014.
  93. ↑ "Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan tuulivoimatoimijat tiivistivät rivinsä" 8.11.2013. Kouvolan Sanomat. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 15.8.2014.
  94. ↑ Tuulivoimahankkeita nousee nyt kuin sieniä syyssateen jälkeen 30.8.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.10.2023.
  95. ↑ Tuulivoimahankkeita nousee nyt kuin sieniä sateen jälkeen 29.8.2008. Helsingin Sanomat, hs.fi. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu (siirretty lähdemallineelle) 30.1.2014.
  96. ↑ Talouelämä.fi
  97. ↑ Tuula Laatikainen: Iso muutos käynnissä Suomessa: Tuulivoima nousemassa suurimmaksi tuotantomuodoksi viiden vuoden kuluttua Uusi Suomi. 23.5.2022. Viitattu 8.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energiantuotanto
Käsitteitä
Uusiutumaton energia
Fossiilinen
Muut
Uusiutuva energia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuulivoima_Suomessa&oldid=22754085”