Lauri Tarasti
Lauri Aarne Pekka Tarasti (s. 11. kesäkuuta 1941 Helsinki) on suomalainen juristi ja ministeri.[1] Hän on toiminut ympäristöministeriön kansliapäällikkönä 1983–1994 ja korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena 1994–2007[2], josta hän jäi eläkkeelle[3]. Koulutukseltaan Tarasti on oikeustieteen lisensiaatti.[4]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarasti aloitti opinnot Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1961. Hän toimi aktiivisesti Savolaisessa osakunnassa, muun muassa juristikerhon puheenjohtajana ja osakunnan sihteerinä 1962–1963.[5] Tarasti oli myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vuonna 1964.[6] Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1966 ja lisensiaatiksi 1971 ja sai varatuomarin arvon 1972.[1] Tarasti vihittiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi kesäkuussa 2023.[7]
Tarasti on ollut asiantuntijana ja selvitysmiehenä muun muassa vaaleihin liittyvissä asioissa ja urheilun doping-tapausten yhteydessä.[2] Hänen johdollaan selvitettiin Noppa-juttua, Lahden hiihdon MM-kisojen doping-skandaalia ja vuoden 2008 vaalirahoitusskandaalia.[2] Skandaalin jälkeen Tarasti nimitettiin toukokuussa 2008 vaalirahoituksen uudistamista selvittävän toimikunnan puheenjohtajaksi. Vuonna 2010 hän sai ministerin arvonimen.[8]
Tarasti on entinen kilpaurheilija. Hän on juossut pikaviestin suomenmestariksi 1965 ja sata metriä aikaan 10,8 sekuntia. Urheilu-uran aktiivikauden jälkeen hän toimi valmentajana.[2] Lauri Tarasti toimi Helsingin vuoden 1983 yleisurheilun MM-kisojen järjestelyissä pääsihteerinä.[9]
Tarastin isä oli sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Aarne Tarasti (ent. Tapper). Hänen veljensä on professori Eero Tarasti. Hän on naimisissa kansainvälisten asioiden neuvoksen Gunilla Carlanderin kanssa.[2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halila, Heikki & Tarasti, Lauri: Yhdistysoikeus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1989. ISBN 978-951-6-40448-9
- Tarasti, Lauri & Taponen, Heimo: Suomen vaalilainsäädäntö. Helsinki: VAPK-kustannus, 1990. ISBN 978-951-3-70099-7
- Tarasti, Lauri & Narikka, Jouko: Uusi asuntolainsäädäntö. Helsinki: Painatuskeskus, 1994. ISBN 978-951-3-71362-1
- Vaaliehdokkaiden ja puolueiden rahoitusopas. Helsinki: Edita, 2010. ISBN 978-951-375-744-1
- Tarasti, L., Kouki, S., Saarinen, M., Ryyppö, O. ja Sihvola, S.: Selvityshenkilö Lauri Tarasti: Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen – lukuun ottamatta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. (Valtiovarainministeriön julkaisuja 3/2016) Valtiovarainministeriö, 2016. ISBN 978-952-251-751-7 Teoksen verkkoversio.
- Tarasti, Lauri & Virtapohja, Kalle: Lauri Tarasti – urheilun ja dopingin selvitysmiehenä. Helsinki: Readme.fi, 2024. ISBN 978-952-373-921-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 911. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b c d e Meriläinen, Reetta: Urheilua ja kulttuuria rakastava realisti. Helsingin Sanomat 30.5.2011, s. A 6.
- ↑ Leipola, Lasse: Kun jotain pitää selvittää, soitetaan ministeri Lauri Tarastille Vihreä Lanka. 6.7.2019. Viitattu 15.1.2022.
- ↑ Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 1125. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118) Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530 ISBN 952-14-0637-2
- ↑ Ylioppilaslehti, 13.12.1963. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.
- ↑ HYYn historiaa – Hallitus – 1964 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 3.3.2014.
- ↑ Granholm, Gilbert: Kunniatohtori Lauri Tarasti on selvittänyt yhtä lailla dopingjupakkaa kuin vaalirahoituksen kiemuroita Yliopisto-lehti. 16.6.2023. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.6.2023.
- ↑ Tarja Halonen myönsi arvonimiä: kaksi uutta vuorineuvosta Ilta-Sanomat. 11.6.2010. Arkistoitu 20.6.2010. Viitattu 11.6.2010.
- ↑ Martiskainen, Seppo ym.: Suomi voittoon – kansa liikkumaan, s. 383. Helsinki: Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
