Ritarihuone

Ritarihuone
Ritarihuone
Koordinaatit	60°10′11.4″N, 24°57′22″E
Valmistumisvuosi	1862
Suunnittelija	Theodor von Chiewitz
Runkorakenne	tiili
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Ritarihuone (ruots. Riddarhuset) on Helsingin Kruununhaassa sijaitseva uusgoottilainen valtiopäivärakennus, joka on Suomen ritaristoa ja aatelia edustavan Riddarhusets Understödsstiftelse -säätiön käytössä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Georg Theodor von Chiewitz, ja se valmistui vuonna 1862 tontille, jonka ritari- ja aatelisääty oli ostanut vuonna 1857. Ritarihuoneella tarkoitetaan myös aatelistoa valtiosäätynä tai korporaationa.

Historia

Suomessa asuneet aateliset kokoontuivat Ruotsin ritarihuoneella Tukholmassa ennen vuosina 1808-1809 käytyä Suomen sotaa, jonka seurauksena Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Venäjän keisarikuntaan kuulunut Suomen suuriruhtinaskunta perustettiin Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Samaan aikaan käynnistettiin suunnittelutyö Suomen ritarihuoneinstituution luomiseksi. Suomen ritarihuone perustettiin instituutiona vuonna 1818.

Suomen aatelisto tarvitsi kokoontumispaikan säätyvaltiopäiviä ja aateliskokouksia varten. Hämeenlinna oli ehdolla ritarihuoneen sijainniksi, koska Suomen kenraalikuvernööri Georg Magnus Sprengtporten kannatti Hämeenlinnaa uudeksi pääkaupungiksi. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I:n mielestä Hämeenlinna oli liian pieni kaupunki pääkaupungiksi. Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, jonka seurauksena aatelisto sai tontin Helsingin keisarillisen palatsin naapurista. Ritarihuonetontin varaus lisättiin Helsingin karttaan.

Rakennushanke

Kuvanveistäjä Walter Runebergin suunnittelemaa luonnosta keisari Aleksanteri II:n patsaaksi esiteltiin keisari Aleksanteri III:lle vuonna 1885.

Rakennushankkeesta muodostui vuosikymmeniä kestänyt prosessi, koska aatelisto ei kyennyt lahjoittamaan riittävän suuria summia hanketta varten.

Ritarihuone tilasi arkkitehti Carl Ludvig Engeliltä piirrustukset ja kustannuslaskelmat vuonna 1838, mutta hän menehtyi vuonna 1840. Seuraavaksi ritarihuone tilasi piirrustukset ja kustannuslaskelmat arkkitehti Harald von Bosselta Pietarista. Von Bossen suunnitelmat ja mittakaavat olivat liian suureellisia joihin aatelistolla ei ollut varaa. Seuraavana vuorossa oli arkkitehti Ernst Lohrmann, joka oli Engelin seuraaja. Lohrmann ja arkkitehti Anders Fredrik Granstedt suunnittelivat goottilaistyyliset ja renessanssityyliset vaihtoehdot.

Kaikki aateliston jäsenet eivät puoltaneet rakennushanketta, koska sitä pidettiin varojen haaskaamisena. Vapaaherra Axel Gustaf Mellin halusi jakaa rahoja mieluiten köyhien aatelisten leskien ja tyttärien tukemiseen. Nils Henrik Pinello kutsui hanketta hautakammioksi, jonka vain kuolleiden luut täyttävät.

Aatelisto osti Helsingin kaupungilta ritarihuoneen nykyisen tontin vuonna 1854.

Oolannin sota hidasti rakennushanketta, mutta uudet suunnitelmat tilattiin arkkitehti Chiewitziltä, joka loi kokonaan uudet piirrustukset. Ritarihuonetta pidetään Suomen tärkeimpänä uusgotiikkaa edustavana rakennuksena. Chiewitzin arkkitehtuurille ominaisesti talo rakennettiin tiilestä peittämättä julkisivuja rappauksella. Ikkunat on sijoitettu venetsialaisen ikkunajaon mukaisesti. Taloon ostettiin Saksasta muun muassa kymmenen kaakeliuunia, parkettilattia ja täysistuntosalin vaakunakilvet. Rakennuksessa on myös pommisuoja sekä talonmiehen asunto. Chiewitzin suunnitelmat maksoivat 54 000 hopearuplaa, kun von Bossen suunnitelmat maksoivat 121 000 hopearuplaa. Chiewitzin johtaman rakennushankkeen varat loppuivat kesken, jonka takia tuli kerätä 28 000 hopearuplaa rakennustyöhön ja 10 000 hopearuplaa sisustukseen. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II myönsi valtionlainan viimeistelyjä varten. Ritarihuone otettiin käyttöön vuonna 1862.

Toiminta

Aateliston viimeinen kokous säätyvaltiopäivillä vuonna 1906. Suomi siirtyi yksikamariseen parlamentarismiin.

Ritarihuone valmistui vuoden 1863 säätyvaltiopäiviä varten. Kaikki säädyt kokoontuivat ritarihuoneella.

Ritarihuone toimi vuosina 1863–1906 Suomen säätyvaltiopäivillä aatelissäädyn kokoontumispaikkana. Tilojen puutteen vuoksi siellä kokoontuivat vuosien 1863–1864 ja 1867 valtiopäivillä kaikki muutkin säädyt, 1872 porvaris- ja pappissäädyt ja pappissääty vielä vuosina 1877–1878.

Suomen Yhdyspankin ensimmäinen konttori aloitti ritarihuoneella vuonna 1862.

Nykyaika

Nykyään Ritarihuoneessa toimii arkisto ja kirjasto, jotka ovat avoinna arkisin. Rakennuksen ylläpito- ja korjauskustannusten kattamiseksi rakennuksesta noin puolet on vuokrattuna ulkopuolisille lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön, ja merkittävin pysyvä vuokralainen on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Ritarihuoneen ja Aleksanterinkadun välissä sijaitsee pieni Ritarihuoneenpuistikko.

Katso myös

• Suomen aateli
• Ritarihuone (instituutio)
• Ruotsin ritarihuone
• Luettelo Suomen aatelissuvuista

Julkaisuja

• Aminoff-Winberg, Johanna: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna: Första delen, A–D. Helsingfors: Finlands Riddarhus, 2017. ISBN 978-952-68717-1-4
• Aminoff-Winberg, Johanna: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna: Andra delen, E–H. Helsingfors: Finlands Riddarhus, 2018. ISBN 978-952-68717-2-1

Lähteet

• Aminoff-Winberg, Johanna (toim.): Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut. Minerva, Helsinki 2013. ISBN 978-952-492-781-9

Aiheesta muualla

• Ritarihuone.fi
• Ritarihuonejärjestys Suomen Suuriruhtinanmaan Ritaristolle ja Aatelille (13/1869).
• Ritarihuonejärjestys Suomen Ritaristolle ja Aatelille (156/1918).
• Päätös ritarihuonejärjestyksen muuttamisesta (67/1919).
• Riddarhuset hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)