Johan Bäckman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee dosentti Johan Bäckmania. 1700-luvun taidemaalaria käsittelee artikkeli Johan Backman.
Johan Bäckman
Bäckman vuonna 2012
Bäckman vuonna 2012
Henkilötiedot
Koko nimi Erkki Johan Bäckman
Syntynyt18. toukokuuta 1971 (ikä 53)
Porvoo
Kansalaisuus suomalainen venäläinen
Koulutus ja ura
Tutkinnot VTT, Helsingin yliopisto
Instituutti Johan Beckman Institute, Venäjän strategisten tutkimusten instituutti (RISI)[1]
Tutkimusalue oikeussosiologia, kriminologia
Palkinnot Marsalkka Govorovin kirjallisuuspalkinto (2004)
Venäjän korkein oikeuspalkinto Femida (2013)
Venäjän kirjailijaliiton Pohjantähti-palkinto (2012)

Erkki Johan Bäckman ([juːhɑn bekmɑn]; s. 18. toukokuuta 1971 Porvoo[2]) on suomalainen yhteiskuntatieteilijä sekä oikeussosiologian ja kriminologian dosentti.[3][4][5] Bäckman on esiintynyt venäläisissä tiedotusvälineissä kommentoimassa Suomen ja Venäjän suhteita.[6][7] Hän on esiintynyt Suomen Antifasistisen Komitean (SAFKA) johtajana tukemassa Venäjän politiikkaa ja levittänyt Venäjällä Suomesta väitteitä, joita muut suomalaiset, muiden muassa ministeri, ovat Venäjällä kiistäneet.[8]

Bäckman on kirjoittanut muun muassa järjestäytyneestä rikollisuudesta Venäjällä ja sittemmin Suomen ja Neuvostoliiton sekä Venäjän suhteista ja Virosta. Hänen kärkevät ja venäläismieliset mielipiteensä ovat saaneet laajaa huomioita kyseisissä maissa.[9][10][11] Vuodesta 2009 Bäckman on ollut aktiivinen Suomessa asuvien venäläisten huoltajuus- ja lastensuojelukiistoihin liittyvissä asioissa. Vuonna 2016 Bäckman perusti vastamedioita edustavan Toimittajaliiton.[12][13] Bäckman on tuomittu toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta ehdolliseen vankeuteen.

Bäckman oli mukana Helsingin Sanomien vuonna 2008 julkaisemalla 30 suomalaisen toisinajattelijan listalla.[14] Tärkeimmäksi yhteistyökumppanikseen Bäckman on nimennyt venäläisen senaattorin ja liikemiehen Boris Špigelin, joka Iltalehden mukaan on Bäckmanin sponsori.[15]

Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen 2022 aikana Bäckman on antanut lausuntoja venäläismedioille Euroopan unionin ja Britannian venäläisvastaisuudesta sekä siitä, kuinka ukrainalaisia ei kansakuntana olisi olemassa.

Bäckman sai Venäjän kansalaisuuden syksyllä 2024.[16]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman suoritti ylioppilastutkinnon Sibelius-lukiossa vuonna 1991 ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1998. Hän työskenteli Helsingin yliopistossa ja Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2006 aiheenaan Venäjän ja Viron järjestäytynyt rikollisuus. Bäckmanilla on kriminologian dosentin arvo Turun ja Itä-Suomen yliopistoista. Lisäksi hänellä on oikeussosiologian dosentin arvo Helsingin yliopistosta.[5][17]

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen luonnehti vuonna 2010 Bäckmania 2000-luvun alun lupaavaksi Venäjä-tutkijaksi, joka kuitenkin on nyt ajanut itsensä marginaaliin ainakin Suomessa.[11]

Sotilasarvoltaan Bäckman on reservin alikersantti.[18]

Bäckman oli ensi kertaa julkisuudessa fagotinsoittajana. Hän soitti 1980-luvun lopulla Radion sinfoniaorkesterissa ja esiintyi televisiossa Euroopan yleisradiounionin EBU:n nuorten solistien konsertissa.[7]

Mielipiteiden vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman on ylistänyt venäläistä Aleksandr Duginia nykyvenäläisyyden ja Euraasian imperiumin merkittävimmäksi tulkiksi, ja Suomen Kuvalehti on kutsunut Bäckmania Duginin opetuslapseksi.[19] Duginia on kutsuttu putinismin pääideologiksi[20] ja Krimin miehityksen aivoiksi,[21] ja hän ihannoi fasistisia ajatuksia, kuten vapauksien sammuttamista ja ideologista valtionjohtoa Putinin alla.[21] Duginin varhaisissa teksteissä hänen ideoidensa muotoilut ovat lähellä natsipuolueen ideoita. Hän on myös kopioinut ajatuksia ja tyyliä suoraan natsismista. Hän on näin pyrkinyt muotoilemaan venäläistä fasismia ja sen ideoita.[22] Dugin kuului jo nuoruudessaan natsismia ihannoivaan Schutzstaffelin (SS) Musta Järjestö -salaseuraan ja kannatti antikommunismia.[23]

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitöskirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckmanin vuonna 2006 ilmestyneen väitöskirjan nimi on Itämafia: uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset.[24][25][26] Kirjassaan Bäckman esittää, että itärikollisuuden määrää ja merkitystä on liioiteltu, ja sen luomaa uhkakuvaa on paisuteltu poliittisiin tarkoituksiin.[26]

Syksyllä 2012 Bäckmanin väitöskirjan perustana olleet henkilöhaastattelut asetettiin kyseenalaiseksi MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa.[27] Bäckman toimitti aineiston yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodolle, joka arvioi, ettei aineistoa ole syytä epäillä.[28]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman perusti Pietarissa vuonna 2000 Johan Beckman Institute -nimisen yksityisen kirjankustantamon, jonka nimissä ilmestyi muutamia kirjoja.[7] Se julkaisi myös Bäckmanin päätoimittamaa Ulkopolitiikka-aikakauskirjaa vuosina 2004–2005.

Pamflettikirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin vuodelta 2007 Bäckman arvosteli suomalaisten reaktioita toimittaja Anna Politkovskajan murhaan. Bäckman on pitänyt Politkovskajan murhaa salaliittona. Bäckmanin mukaan Anna Politkovskajan murhan järjestivät piirit, jotka halusivat panetella murhasta Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Bäckman jopa viittaa siihen, että Politkovskaja oli masentunut ja tilannut oman murhansa[29][30]. Tallinnassa julkistetussa kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö vuodelta 2008 Bäckman väitti, ettei Virolla ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona ja että Tallinnan vapauttajien muistomerkin hävittäminen oli Viron historian loppu.[31][32][33]

Pronssisoturi-kiista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pronssisoturi: Viron patsaskiistan tausta ja sisältö

Bäckman esitti näkemyksensä Viron patsaskiistasta kirjassaan Pronssisoturi syksyllä 2008 syyttäen Viroa apartheid-politiikasta ja historian vääristelystä. Erityistä huomiota herätti se, että Bäckman kiisti Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” ja vähätteli virolaisten kyydityksiä Siperiaan kutsuen niitä väestönsiirroiksi, jotka myös pelastivat ihmisiä sodalta.[33][34][35] Kirjan ilmestyttyä 16 suomalaista ja virolaista henkilöä – joukossa kaksi Euroopan parlamentin jäsentä – kirjoitti Helsingin yliopiston rehtorille ja kanslerille sekä oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanille avoimen kirjeen dosentti Bäckmanin asemasta oikeussosiologian ja oikeuspolitiikan opettajana Helsingin yliopistossa ja yliopiston suhteesta Bäckmanin julkisiin kannanottoihin.[36] Yliopisto kieltäytyi puuttumasta asiaan vedoten tutkimuksen ja opetuksen vapauteen.[10]

Viron lehdistössä poliitikot ja viranomaiset ovat arvostelleet Bäckmanin kirjaa. Viron suojelupoliisin komisario Andres Kahar syytti Bäckmania Venäjän propagandistiksi ja neuvoi kansalaisia olemaan kiinnittämättä kirjaan huomiota.[37]

Bäckman käännytettiin Tallinnan satamasta 26. huhtikuuta 2009, ja perusteeksi ilmoitettiin ”Viron vastainen toiminta”.[34] Russia Todayn mukaan Viro esti Bäckmanin ja muiden aktivistien maahantulokielloilla pronssiyön vuosipäiväksi kaavaillun konferenssin Tallinnassa.[38]

Tallinnan piirioikeus julisti joulukuussa 2010 Bäckmanin maahantulokiellot laittomiksi ja määräsi Viron korvaamaan 16 600 kruunua kuluja. Oikeuden mukaan Viron suojelupoliisilla ei ollut mitään perusteita syyttää Bäckmania ekstremistiksi, joka uhkaisi Viron turvallisuutta. Oikeus katsoi Viron loukanneen Bäckmanin ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta ja poliittisia vapauksia.[39]

Suomen Antifasistinen Komitea

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Bäckman ja Leena Hietanen esittelevät Viro-aiheisia kirjojaan. Pöydällä Pronssisoturi-pienoispatsaita.

Bäckman on esiintynyt perustamansa epävirallisen ryhmän Suomen Antifasistisen Komitean (SAFKA) johtajana.[7] Ryhmään kuuluvat Johan Bäckmanin lisäksi entinen toimittaja Leena Hietanen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pohjan suomenkielisen seurakunnan entinen kirkkoherra Juha Molari[40][41] ja Petri Krohn. Eduskuntavaaleissa vuonna 2011 Komitean toiminta koostui samanmielisten blogeista, nettikampanjoista ja mielenosoituksista.[7][42] Bäckmanin mukaan komitean toiminnassa on mukana parisenkymmentä aktiivia, ja sillä on noin sata kannattajaa.[6] Vuodesta 2009 ehdokkaita asettanut Safka sai europarlamenttivaaleissa vuonna 2009 kolmelle ehdokkaalleen yhteensä 1 006 ääntä ja 12 ehdokkaalleen eduskuntavaaleissa vuonna 2011 yhteensä 754 ääntä.[7]

Bäckmanin mukaan Safka edustaa porvarillista antifasismia, eikä ole mielestään kommunisti eikä äärivasemmistolainen.[43]

Komitea on esittänyt syytöksiä, että Suomessa on suunniteltu Venäjällä tehtyjä terrori-iskuja. Vastuun iskuista otti al-Qaidaan yhteyksissä oleva ”emiiri” Doku Umarov, ja tiedotukset on julkaissut Kavkaz Center, jota ylläpidetään Helsingissä.[44][45]

Yhteydet Viroon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckmanin aloitteesta järjestettiin maaliskuussa 2009 Naši-järjestön ja Yövartio-liikkeen mielenilmaukset, jonka kohteina olivat Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuus ja myöhemmin Viron suurlähetystön seminaari. Viron lähetystön seminaarissa käsiteltiin Neuvostoliiton rikoksia Viroa vastaan.[46][47] Tilaisuudessa osoitettiin mieltä Sofi Oksasen kirjaa sekä The Soviet Story -elokuvaa vastaan, vaikka sitä ei esitetty kyseisenä päivänä.[48] Mielenosoitukseen osallistui kymmenkunta venäläistä mielenosoittajaa.[49] Suomen islamilainen puolue järjesti pienimuotoisen tukimielenosoituksen.[50]

Kesällä 2010 Bäckman luennoi Venäjän vallanpitäjiä tukevien nuorisoliikkeiden leirillä ”historian väärentämisen teknologioista”. Hänen mukaansa Suomessa on väärennetty talvisodan ja jatkosodan historiaa.[11][51]

Kommentointi venäläismediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman on näkyvä Suomen asioiden kommentoija venäläisissä tiedotusvälineissä. Julkisuuden syyksi arvioidaan hänen mielipiteidensä sopiminen Venäjän etuihin.[6] Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto Mustajoen mukaan Bäckmanilla oli vuonna 2013 Venäjällä viisi kertaa enemmän näkyvyyttä kuin Jyrki Kataisella tai Tarja Halosella. Mustajoen mukaan Bäckman on lähes ainoa länsimaalainen, joka ottaa julkisesti kantaa venäläisten asemaan Baltian maissa.[52]

Bäckman on Ylen uutisten mukaan myöntänyt, että hänen antamansa lausunnot eivät ole olleet asiallisia suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, koska Venäjän mediassa on tapana keskustella tunteellisemmin kuin Suomessa. Bäckman itse sanoi haastattelussa seuraavasti:[53]

»Kaikki keskustelu Venäjän mediassa on hyvin emotionaalista ja tunteellista, siellä kärjistetään asioita. Siellä ei yksinkertaisesti voi keskustella samalla tavalla kuin Suomen mediassa, jossa annetaan yksitoikkoisia lausuntoja. – – Jos puhun Venäjän mediassa, niin voin siellä rähjätä, että Suomessa lapset laitetaan keskitysleiriin. Kyllä se vastaanottaja ymmärtää informaation, kun se on siinä tunteellisessa kontekstissa.»

Lasten huostaanotto- ja huoltajuuskiistojen lisäksi Bäckman on kommentoinut myös käännytettävän venäläisen isoäidin tapausta.[6][54][55]

Anton-tapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Anton-tapaus

Bäckman järjesti syksyllä 2009 Suomessa lehdistötilaisuuksia venäläiselle Rimma Saloselle, jota syytettiin Anton-poikansa kaappauksesta. Salonen vastaavasti syytti pojan isää ja suomalaisia diplomaatteja pojan salakuljetuksesta Venäjältä Suomeen diplomaattiauton takakontissa. Tilaisuuksiin osallistui paljon venäläistä mediaa.[56] Bäckman esitteli julkisuuteen asiakirjan, joka todisti Venäjän rajavartioston kieltäneen Anton Salosen matkustamisen Venäjältä ulos. MTV3:n mukaan kysymyksessä oli salainen Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n asiakirja.[57] Bäckmania moitittiin Rimma Salosta uhkaavan syytteen liioittelemisesta.[58][59][60]

Rantala-tapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Rantala-tapaus

Vuonna 2010 Bäckman antoi Venäjän viestimille lausuntoja Turussa asuvan 7-vuotiaan pojan huostaanotosta. Pojalla on Venäjän ja Suomen kansalaisuus. Bäckman toi ensimmäisenä tapauksen julki venäläiselle Interfax-uutistoimistolle helmikuussa 2010,[61] ja aiheesta tuli viikkojen ajan yksi Venäjän pääuutisista. Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vieraili Suomessa selvittämässä asiaa, ja poika palautettiin vanhemmilleen.[62] Venäläislehti Kommersant vertaa tapausta Viron Pronssisoturi-kiistaan ja arvioi Bäckmanin roolin keskeiseksi asian uutisoinnissa Venäjällä.[63][64] Helsingin Sanomat ja Yle Uutiset arvioivat tapauksen Venäjän puolelta poliittiseksi.[62][65][66]

Reaktioita Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat julkaisi 2009 suomalaissyntyisen neuvostosotasankarin Sylvi Paason kuoleman johdosta Bäckmanin kirjoittaman muistokirjoituksen. Kirjoitus sai aikaan voimakkaan vastareaktion.[67] Helsingin Sanomien uutispäätoimittaja Reetta Meriläinen pyysi Suomen Kuvalehdessä anteeksi Bäckmanin kirjoituksen julkaisua ja kutsui sitä työtapaturmaksi.[68]

Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski vaati lehtikirjoituksessaan elokuussa 2012 Venäjän Suomen-suurlähettilästä Aleksandr Rumjantsevia puuttumaan Bäckmanin käymään mediapeliin Venäjällä.[69] Suurlähettiläs kummaksui vastineessaan kirjoittajan käsityksiä sananvapaudesta ja suurlähetystön asemasta maiden suhteiden luojana ja vaikuttajana kotimaansa lehdistön kirjoitteluun.[70][71]

Helsingin yliopisto, jossa Bäckmanilla on dosentin arvo, on yhtäältä tukenut hänen tutkimuksen ja opetuksen vapauttaan, mutta toisaalta ottanut häneen etäisyyttä hänen käytettyään dosentin titteliä.[10] Elokuussa 2012 yliopisto tähdensi tiedotusvälineille, ettei Bäckman ole työsuhteessa yliopistoon eikä hän ole yliopiston professori.[72] Laki ei mahdollista dosentin arvonimen poistamista. Lokakuussa yliopisto ilmoitti sulkevansa Bäckmanin sähköpostitilin, koska dosentin viimeisestä tuntiopettajan työstä oli kulunut kolme vuotta.[73]

Joulukuussa 2012 Jussi Halli valitsi Johan Bäckmanin synnyttämän julkisuus- ja mediaoperaation vuoden 2012 Trolli-Finlandia-palkinnon saajaksi.[74]

Uudelleen 2018 Bäckmanin rikostuomion myötä julkisuudessa pohdittiin, pitäisikö tieteellisiin ansioihin perustuvia akateemisia arvonimiä voida perua esimerkiksi tietyn mittaisen vankeustuomion perusteella. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja Tapio Määttä esitti sen mahdollistavan lakimuutosluonnoksen. Suomen Dosenttiliitto kertoi medialle keskustelleensa asiasta kokouksessaan, mutta kieltäytyi ottamasta kantaa sen enempää ehdotukseen, kuin Bäckmanin tapaukseen erityisesti.[75]

Diplomaatti Alpo Rusi esittää kirjassaan Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa näkemyksenään, että Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Alexander Stubb joutui luopumaan asemastaan osittain Bäckmanin toiminnan vuoksi. Bäckman leimasi Stubbin Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n agentiksi ja Yhdysvaltojen etujen edistäjäksi.[76]

10. heinäkuuta 2022 Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jonka mukaan Bäckman on vuosikausia tarjonnut Venäjän valtion televisioyhtiölle Suomea ja muita länsimaita mustamaalaavia uutisia ja tiedotteita. Hän on muun muassa väittänyt Venäjällä Suomen viranomaisten vainoavan venäläisäitejä ja ottavan syyttä heidän lapsiaan huostaan. Bäckman viestitti Venäjän valtiolliselle radio- ja televisioyhtiölle VGTRK:lle syyskuussa 2014, että Suomen viranomaiset olisivat perusteetta ottaneet venäläiseltä äidiltä tyttären, ja että äiti pyytäisi apua Venäjän lapsiasiavaltuutetulta, KGB-taustaiselta Pavel Astahovilta. Entinen suurlähettiläs Hannu Himanen uskoo, että Bäckman työskentelee osana Venäjän rakentamaa laajempaa kansainvälistä verkostoa.[77]

Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen 2022 aikana Bäckman on antanut venäläismedioille lausuntoja esimerkiksi Euroopan unionin ja Britannian venäläisvastaisuudesta, Venäjän-vastaisten pakotteiden aiheuttamista valtavista taloudellisista menetyksistä Suomelle sekä siitä, ettei Ukrainaa kansakuntana olisi olemassa.[77]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bäckman ja Efraim Zuroff Turun pääkirjastossa, 2012.

Bäckman pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana vasemmistolaisen Suomen työväenpuolueen listoilta[78] ja sai vaaleissa 554 ääntä eli eniten puolueessaan, muttei tullut valituksi.[79] Hän pyrki kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa Suomen Työväenpuolueen listalta Suomen antifasistisen komitean edustajana Helsingin vaalipiirissä,[80] ja saman puolueen ehdokkaana vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Espoossa, muttei tullut valituksi.[81][82]

Itä-Ukrainan kriisin aikana Bäckman esiintyi niin sanotun Donetskin tasavallan suurlähetystön edustajana Suomessa.[83] Muiksi edustajiksi on nimetty Petri Krohn ja Evgenija Hilden-Järvenperä. Edustuksen julkaisema materiaali koostuu separatistisia Venäjän tukemia Itä-Ukrainan joukkoja tukevasta propagandasta.[84][85]

Ukraina on listannut Bäckmanin pakotelistalle. Bäckman oli Itä-Ukrainan niin sanottujen kansantasavaltojen vaaleissa marraskuussa 2018 niiden johtajien hyväksymänä vaalitarkkailijana. Venäjän media esitteli hänet ja muut ryhmään kuuluneet (Janus Putkonen, Jon Hellevig ja Jarmo Ekman) Suomen lähettäminä kansainvälisinä vaalitarkkailijoina. Tosiasiassa Suomi ei lähettänyt paikalle tarkkailijoita, ja Euroopan unioni tuomitsi vaalit laittomiksi.[86] Myöhemmin Bäckman on värvännyt joukkoihin suomalaisia taistelijoita.[87]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Bäckman oli ehdolla Valta kuuluu kansalle -puolueen listalla Helsingin vaalipiirissä[88] ja sai 400 ääntä.[89]

Tuomio vainoamisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2016 tuli ilmi, että poliisi epäilee Bäckmania Ylen toimittajan Jessikka Aron vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Toisen Yleisradion työntekijän epäiltiin avustaneen Bäckmania rikoksessa antamalla tälle tietoja Aron liikkumisista ja työtehtävien hoidosta.[90] Maaliskuussa 2018 uutisoitiin Bäckmanin joutuvan oikeuteen epäiltynä Aroon kohdistuneista rikoksista. Ylen työntekijää vastaan ei nostettu syytettä.[91]

Lokakuussa 2018 Helsingin käräjäoikeus antoi Johan Bäckmanille yhden vuoden ehdollisen vankeustuomion Jessikka Aron vainoamisesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio oli osa MV-lehteä koskevaa oikeudenkäyntiä. Käräjäoikeuden mukaan Bäckman pyrki lähes puolentoista vuoden ajan tuhoamaan Aron uskottavuuden levittämällä tästä valheellista tietoa, ja toiminnallaan saanut aikaan sen, että myös muut ihmiset alkoivat häiritä Aroa. Käräjäoikeus luonnehti Bäckmanin menettelyä poikkeuksellisen törkeäksi, jolla aiheutettiin Aron elämänlaatua vakavasti häirinnyt tila. Käräjäoikeuden mukaan MV-lehden tarkoitus oli tuhota Aron uskottavuus, koska hän toimittajana tutki Venäjän informaatiovaikuttamista.[92] Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas tuomittu määrättiin maksamaan rikosten uhreille vahingonkorvauksia, hyvityksiä ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä noin 239 000 euroa.[92]

Asian käsittely jatkui Helsingin hovioikeudessa, joka heinäkuussa 2020 hylkäsi Bäckmaniin kohdistuvat syytteet vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta jätti voimaan tuomion yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen, koska Bäckman yllytti Janitskinin julkaisemaan Aroa koskevaa loukkaavaa ja halventavaa aineistoa, jonka Bäckman toimitti Janitskinille. Hovioikeus alensi käräjäoikeuden tuomitseman vuoden ehdollisen vankeustuomion kolmeksi kuukaudeksi. Syyte törkeästä kunnianloukkauksesta hylättiin, koska hovioikeuden mukaan Bäckman oli syyllistynyt ainoastaan perusmuotoiseen kunnianloukkaukseen toimittamalla venäläisille tiedotusvälineille Aroa koskevia vääriä tietoja, mutta sen syyteoikeus oli vanhentunut. Vainoamisen osalta hovioikeus totesi, että Bäckmanin yhteydenotot olivat liittyneet Aron työssään käsittelemään Venäjän informaatiovaikuttamiseen, eivätkä Bäckmanin yksittäiset epäasialliset viestit olleet uhkaavia eivätkä omiaan aiheuttamaan laissa tarkoitetun tavoin pelkoa ja ahdistusta, joten hovioikeus hylkäsi syytteen. Hovioikeus alensi Aron hyväksi aiemmin määrättyjä korvauksia 9 000 eurolla, mutta tuomitsi Bäckmanin maksamaan Arolle kärsimyksestä 13 000 euroa, oikeudenkäyntikuluista 40 500 euroa, sekä 18 500 euroa summasta, joka aiemmin oli määrätty Bäckmanin ja Janitskinin maksettavaksi yhteisvastuullisesti. [93][94]

Korkein oikeus (KKO) myönsi lokakuussa 2020 Jessikka Arolle valitusluvan. Valituksessaan Aro vaatii, että Bäckman tuomitaan vainoamisesta.[95] KKO tuomitsi helmikuussa 2022 Bäckmanin Jessikka Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen. Toisin kuin hovioikeus, KKO hylkäsi syytteen yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen ja laski Arolle maksettavia korvauksia niin, että Bäckman joutuu maksamaan hänelle korvauksia vainoamisesta 9 000 euroa ja muun muassa tilapäisestä haitasta ja ansionmenetyksestä runsaat 9 200 euroa.[96]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman on Hartwall-yhtiön entisen toimitusjohtajan Erkki Bäckmanin poika. Bäckmanin puoliso on venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja. Heillä on kolme lasta.[97]

Bäckmanilla on myös vuonna 2004 syntynyt lapsi aiemmasta suhteestaan, ja tästä lapsesta Bäckmanilla on ollut lapsen äidin kanssa pitkä huoltajuusriita. Vanhemmat erosivat jo ennen lapsen syntymää, ja oikeus on tuominnut huoltajuuden äidille. Eron jälkeen Bäckman on tehnyt lapsen äidistä, tämän sukulaisista ja tuttavista kymmeniä rikosilmoituksia, joista useimmat eivät ole edenneet esitutkintaa pidemmälle. Äiti on kuitenkin tuomittu yhdestä, Bäckman itse kahdesta kunnianloukkauksesta. Äiti on syntynyt Neuvostoliitossa, ja vaikka hän on suomalaistaustainen, hänen ja lapsen äidinkieli on venäjä. He asuvat nykyisin muualla Euroopassa.[98]

Ylipäätään Bäckman on hanakka rikosilmoitusten tehtailija, mikä on aiemmin hillinnyt hänen arvostelemistaan tiedotusvälineissä. Helsingin Sanomien mukaan Bäckman oli vuodesta 2003 marraskuuhun 2012 mennessä laatinut yli 90 valitusta ja rikosilmoitusta.[99] Vuonna 2010 Bäckman kertoi itse voittaneensa seitsemän kunnianloukkausjuttua viittä eri henkilöä vastaan.[100] Bäckmanin jutut eivät ole tosiasiassa olleet kovin menestyksellisiä: hänen rikosilmoitustensa ja kanteluidensa seurauksena on tullut vain kuusi tuomiota, joista neljä liittyy hänen omaan huoltajuuskiistaansa venäjänsuomalaisen Niemen suvun kanssa.[99]

Bäckman muutti vuonna 2014 Rovaniemelle.[101] Syksyllä 2024 eri mediat kertoivat hänen saaneen Venäjän kansalaisuuden. [102]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Bäckman (vas.) yhdessä Arnold Meren kanssa tammikuussa 2008.

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kullberg, Anssi (toim.): Suomi, terrorismi, Supo: koira, joka ei haukkunut. Miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristisen toiminnan leviämiseltä? (Pohjautuu Suojelupoliisin ja puolustusministeriön tutkimushankkeeseen) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38577-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kohudosentin asema virallistettiin Iltalehti, 2014
  2. ↑ Johan Bäckman: the Russian media’s favourite Finn Helsingin Sanomat. 5.12.2010. Arkistoitu 7.6.2014. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Oikeustieteellinen tiedekunta. Henkilöhakemisto Helsingin yliopisto www.helsinki.fi
  4. ↑ Dosentti Johan Bäckman, VTT Turun yliopisto – asiantuntijahakemisto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 20.5.2008.
  5. ↑ a b Oikeustieteiden laitos. Dosentit Itä-Suomen yliopisto www.uef.fi
  6. ↑ a b c d Juhola, Teemu: Professori: Kohudosenttiin suhtauduttava vakavasti 8.6.2010. Yle. Viitattu 8.6.2010.
  7. ↑ a b c d e f Esa Mäkinen: Johan on kumma!. Helsingin Sanomat, 6.12.2010, s. C 1. Lyhennetty verkkoversio.
  8. ↑ Pitäisikö Johan Bäckmanin tekemisiin puuttua? Ylen uutiset. 17.10.2012.
  9. ↑ Astikainen, Arto: Suomalaistutkija: Virolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona 8.9.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.3.2012. Viitattu 8.9.2008.
  10. ↑ a b c Helsingin yliopisto ei puutu Bäckmanin puheisiin Helsingin Sanomat. 25.9.2008. Viitattu 1.10.2008. (Archive.org)
  11. ↑ a b c Konttinen, Jussi: Maailman paras maa. Helsingin Sanomat, 25.7.2010, s. A3, C4–C5. lyhennetty verkkoversio. Viitattu 25.7.2010.
  12. ↑ Yhdistyksen perustiedot PRH Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 12.3.2020.
  13. ↑ Halminen, Laura: Valemedia MV-lehden puuhamiehet perustivat ”Toimittajaliiton”, jonka taustalla on Venäjä-yhteyksistään tunnettu Johan Bäckman Helsingin Sanomat. 21.12.2019. Sanoma Oy. Viitattu 12.3.2020.
  14. ↑ Luukka, Teemu: Suomalainen toisinajattelija arvostelee EU:ta ja puolustaa eläimiä. Helsingin Sanomat, 6.7.2008. HS:n maksullinen arkisto. Viitattu 10.3.2022.
  15. ↑ Kohudosentti julistettiin turvallisuusuhaksi – Bäckman ei pääse Viroon Iltalehti.fi. 5.8.2011. Viitattu 6.8.2011.
  16. ↑ Venäjä-mielinen dosentti Johan Bäckman sai Venäjän kansalaisuuden Putinin asetuksella Yle Uutiset. 21.10.2024. Viitattu 21.10.2024.
  17. ↑ Vankeustuomion saanut Johan Bäckman saa kantaa dosentin arvoa, koska laissa on aukko – Helsingin yliopisto ei puutu asiaan: ”Käyttö on henkilön itsensä harkittavissa” www.iltalehti.fi. Viitattu 8.4.2019.
  18. ↑ Eurovaalit 2009 vaalikone - 22 Bäckman Johan 2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.12.2011.
  19. ↑ Isovenäläinen hurmos, s. 25. (Nro 14, 4.4.2014) Suomen Kuvalehti.
  20. ↑ Viron presidentti on valmis puhumaan Suomen puolesta Natossa 11.5.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.12.2014.
  21. ↑ a b Aleksandr Dugin Wants to See a Return to Russian Imperialism vice.com. 28.4.2014. Viitattu 15.12.2014.
  22. ↑ Umland, Andreas: Pathological Tendencies in Russian "Neo-Eurasianism:" The Significance of the Rise of Aleksandr Dugin for the Interpretation of Public Life in Contemporary Russia ("formulations in some of his early texts are close to the ideas of the Nazi Party." ... "Dugin sometimes simply copies the terminology and the style of Nazi rhetoric.") 15.12.2014. M. E. Sharpe.
  23. ↑ Aleksandr Dugin’s transformation from a lunatic fringe figure into a mainstream political publicist, 1980–1998: A case study in the rise of late and post-Soviet Russian fascism (Volyymi 1, Numero 2. Sivut 144–152.) Journal of Eurasian Studies. Heinäkuu 2010. ScienceDirect. Viitattu 13.12.2014.
  24. ↑ Uusi julkaisu: Itämafia (tiedote) 15.5.2006. Poliisiammattikorkeakoulu. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 20.5.2008.
  25. ↑ Tiina Raevaara: Dosentti ja aineistojen avoimuus 8.11.2012. Suomen Kuvalehti.
  26. ↑ a b Bäckman, Johan: Itämafia: Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset. (Ylen julkaisu) Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu, 2006. ISBN 951-815-112-1 Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ Tuomas Heikkilä: Johan Bäckmanin väitöskirjan kuuluisi käsitellä uudelleen 7.11.2012. Uusi Suomi.
  28. ↑ Yliopisto: Bäckmanin väitöstutkimuksen aineistossa ei epäselvyyksiä 28.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 29.11.2012.
  29. ↑ Десять лет, которые потрясут Эстонию Den' za Dnyom (venäjäksi)
  30. ↑ Estland in zehn Jahren Teil der Russischen Föderation 11 September 2008. Der Standard. Viitattu 13 September 2008. (saksaksi)
  31. ↑ Bäckman, Johan: Viro ei ole valtio, vaan apartheid-hallintoalue (blogikirjoitus) Dosentti Johan Bäckmanin uusi eurovaaliblogi 2009. 9.3.2009. Viitattu 26.3.2009. [vanhentunut linkki]
  32. ↑ Bäckman, Johan: Dosentti Bäckmanin puhe Venäjän kirjailijaliiton juhlakokouksessa Moskovassa (blogikirjoitus) Pronssisoturi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2009.
  33. ↑ a b Juvakka, Kai: Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa Helsingin Sanomat. 22.9.2008. Arkistoitu 17.4.2014. Viitattu 26.9.2008.
  34. ↑ a b Kohudosentti Johan Bäckman käännytettiin Tallinnasta Helsingin Sanomat. 26.4.2009. Viitattu 27.4.2009. (Archive.org)
  35. ↑ Hankamäki, Jukka: Vinoutunutta Viron historiaa (blogikirjoitus) jukkahankamaki.blogspot.com. 28.9.2008. Viitattu 15.1.2009.
  36. ↑ Masso, Iivi Anna: Tietoa avoimesta kirjeestä yliopistolle 24.9.08 (blogikirjoitus) masso.blogit.uusisuomi.fi. Viitattu 9.11.2008.
  37. ↑ Viivik, Allar: Kapo: milleks aidata Vene propagandamasinat? SL Õhtuleht. 23.9.2008. Viitattu 26.9.2008. (viroksi)
  38. ↑ Estonia trying to foil anti-fascist conference Russia Today. 26.4.2009. Viitattu 28.5.2009. (englanniksi)
  39. ↑ http://www.uudised.err.ee/index.php?06221060
  40. ↑ Suomi Terrorismi Supo, 2011 sivut 241-242
  41. ↑ Suomi Terrorismi Supo, 2011 sivut 286-287
  42. ↑ Bäckman, Johan: Suomen Antifasistinen Komitea (Safka) antifasistit.blogspot.com. Viitattu 22.3.2009.
  43. ↑ Dosentti lietsoo Venäjällä epäluuloa lasten huostaanotoista Suomessa (Ajassa: 25min 50sek) 15.10.2012. Yle.
  44. ↑ Pekka Tiinanen: Posketon vedätys. Iltalehti, 23.10.2012. Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Suunnitellaanko Suomessa terrori-iskuja Venäjälle? 21.10.2012. Suomen antifasistinen komitea.
  46. ↑ Nasi-järjestö: Viron järjestämä seminaari on Venäjän vastainen suomenkuvalehti.fi. 23.3.2009. Viitattu 21.4.2009.
  47. ↑ Naši-nuorten mielenosoitus poikimassa protestien sarjan Helsingin Sanomat. 21.3.2009. Viitattu 22.3.2009.
  48. ↑ Putin-nuoret pitävät mielenosoituksen Helsingissä Helsingin Sanomat. 18.3.2009. Viitattu 1.4.2009.
  49. ↑ Venäläisnuoret saapuivat Helsinkiin mielenosoitukseen Yle.fi. Viitattu 23.3.2009. (Archive.org)
  50. ↑ Nashi-nuoret Venäjän lipun kanssa Sanomatalolla Ilta-sanomat. Viitattu 23.3.2009.
  51. ↑ Johan Bäckman: Технологии фальсификации истории на западе 26.07.2010. Safka. (venäjäksi)
  52. ↑ Mustajoki, Arto: Venäjän media ja Johan Bäckman. (Lainaus: ”Bäckman on hyvin tunnettu Venäjällä. Hänen keräämiensä nettiosumien määrä on samaa luokkaa kuin Ville Valolla ja Ville Haapasalolla. Jyrki Katainen ja Tarja Halonen yltävät viidesosaan tästä. – – Bäckmanilla on venäläisten silmissä myös tietynlaisen sankarin sädekehä, koska hän on lähes ainoa länsimaalainen, joka ottaa julkisesti kantaa venäläisten asemaan Baltian maissa.”) Yliopisto, 1/2013, s. 42–43.
  53. ↑ Tiina Salumäki: Dosentti Bäckman: Venäjän mediassa voin rähjätä Yle Uutiset. 18.10.201. Yleisradio. Viitattu 19.10.2012.
  54. ↑ Huhtala, Annina: Yhden miehen brändiryhmä. Aamulehti, 13.6.2010, s. Asiat-lehti. lyhennelmä verkossa. Viitattu 8.7.2010. [vanhentunut linkki]
  55. ↑ Mäkelä, Jarmo: Tausta: Monitoimimiehiä Ylen uutiset. 6.7.2010. Viitattu 8.7.2010. [vanhentunut linkki]
  56. ↑ Rimma Salonen aikoo jäädä Suomeen Ilta-Sanomat. Viitattu 19.9.2009. (Archive.org)
  57. ↑ MTV3 45 minuuttia blogi (vanhentunut linkki) MTV3. Arkistoitu Viitattu 19.9.2009.
  58. ↑ Kommersant Kommersant. Viitattu 19.9.2009. (venäjäksi)
  59. ↑ Tuohtunut syyttäjä: Vaadin Rimma Saloselle ehdollista vankeutta Satakunnan kansa. Viitattu 18.9.2009.
  60. ↑ Syyttäjä: Antonin äidille ei vaadita pitkää vankeutta Turun sanomat. 18.9 2009. Viitattu 22.9.2009.
  61. ↑ Interfax: Власти Финляндии лишают россиянку и ее мужа права общаться с ребенком 19.2.2010
  62. ↑ a b Näkökulma: Turun tauti ja tapaus Astahov 22.3.2010. YLE. Viitattu 11.4.2010.
  63. ↑ Бронзовый мальчик 22.3.2010. Kommersant. Viitattu 27.3.2010. (venäjäksi)
  64. ↑ Hulkko, Kustaa: Suurpolitiikka lastensuojelusta. Suomen kuvalehti 12/2010, s. 12.
  65. ↑ Huhta, Kari: Suomalaisarvio: Huostaanottokiista oli osa Venäjän propagandasotaa. Helsingin Sanomat, 26.3.2010, s. A8. Artikkelin verkkoversio. (Archive.org)
  66. ↑ Kivinen, Olli: Astahov kävi Suomessa merkitsemässä reviirin. (kolumni)) Helsingin Sanomat, 13.4.2010, s. A 2. Artikkelin verkkoversio. (Archive.org)
  67. ↑ Manu Haapalainen: Onko Kekkonen ykkönen? – Kaikkien aikojen Sylvit. Sylvi, 7.8.2012. Artikkelin verkkoversio.
  68. ↑ Puheenaihe: Kuka on sotasankari? Suomen Kuvalehti, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (archive.org)
  69. ↑ Saska Saarikoski: Venäjän vihollinen Helsingin Sanomat 31.8.2012
  70. ↑ A. Rumjantsev: посла россии в финляндии а.ю.румянцева в связи с публикацией в газете «хельсингин саномат» www.rusembassy.fi 01.09.2012 (Archive.org)
  71. ↑ Anneli Ahonen: Suurlähettiläs luonnehtii HS:n artikkelia vitsiksi Helsingin Sanomat 2.9.2012
  72. ↑ Yliopiston tiedotetta siteerattu Teivo Teivainen|Teivo Teivaisen facebook-sivulla
  73. ↑ Helsingin yliopisto helisemässä kohudosentti Bäckmanin kanssa Yle Uutiset. 17.10.2012. Viitattu 11.1.2021.
  74. ↑ http://nyt.fi/20121212-trolli-finlandian-voitti-johan-baeckmanin-synnyttaemae-mediaoperaatio/ Nyt.fi. 12.12.2012. Viitattu 10.2.2013. (Archive.org)
  75. ↑ Pi­täi­si­kö do­sen­tin ar­vo­ni­mi voida perua? Oi­keus­tie­tei­den pro­fes­so­rin mukaan ny­ky­käy­tän­tö on epä­joh­don­mu­kai­nen Kaleva, kaleva.fi. 30.10.2018. Viitattu 28.8.2021.
  76. ↑ Rusi epäilee Johan Bäckmanin kaataneen Alexander Stubbin Keskisuomalainen. KSML.fi. Viitattu 6.10.2016.
  77. ↑ a b Salovaara, Outi: Venäjän uskollinen mediasoturi Helsingin Sanomat. Viitattu 10.7.2022.
  78. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Kohudosentti löysi puolueensa Uusi Suomi. 21.4.2009. Viitattu 26.4.2009.
  79. ↑ Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  80. ↑ Iltasanomat: Huoltajuuskiistasta tuttu Rimma Salonen pyrkii eduskuntaan
  81. ↑ Espoon vaalipiiri
  82. ↑ Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriön viralliset eduskuntavaalien tulokset
  83. ↑ Johan Bäckmannin blogi kohudosentti.blogspot.fi. Viitattu 22.7.2014. Fin
  84. ↑ Johan Bäckmannin blogi kohudosentti.blogspot.fi. Viitattu 22.7.2014. Fin
  85. ↑ Johan Bäckmannin blogi kohudosentti.blogspot.fi. Viitattu 22.7.2014.
  86. ↑ Lännen Media: Johan Bäckman ja kolme muuta suomalaista päätyi Ukrainan pakotelistalle, Yle uutiset 27.3.2019
  87. ↑ Itä-Ukrainassa Venäjän puolesta taistelleet suomalaiset kehuskelevat kokemuksillaan – muualla Euroopassa vierastaistelijoita on tuomittu rikoksista Yle Uutiset. 23.11.2021. Viitattu 23.11.2021.
  88. ↑ Korhonen, Petri: VKK-puolue yrittää saada dosentti Johan Bäckmanin eduskuntaan Demokraatti. 28.2.2023. Viitattu 7.3.2023.
  89. ↑ https://vaalit.yle.fi/ev2023/tulospalvelu/fi/electoral-districts/1/candidates/53/
  90. ↑ Ylen työntekijää epäillään avunannosta Ylen toimittajan vainoamiseen, Iltasanomat.fi
  91. ↑ Johan Bäckmania vastaan nostettu syyte Ylen toimittajan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta Yle Uutiset. Viitattu 26.3.2018.
  92. ↑ a b ”Motiivina maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen” Helsingin Sanomat. 18.10.2018. Viitattu 11.1.2021.
  93. ↑ Hovioikeus: Johan Bäckman ei vainonnut Ylen toimittajaa, mutta yllytti MV-julkaisua loukkaavan materiaalin julkaisuun Yle Uutiset. 14.7.2020. Viitattu 11.1.2021.
  94. ↑ Oikeudenkäynnit | Hovioikeus lievensi Ylen toimittajan vainoamisesta syytetyn Johan Bäckmanin tuomiota – kuolema lopetti Ilja Janitskinin valituksen käsittelyn Helsingin Sanomat. 14.7.2020. Viitattu 11.1.2021.
  95. ↑ Korkein oikeus myönsi valitusluvan Jessikka Arolle Yle Uutiset. 15.10.2020. Viitattu 11.1.2021.
  96. ↑ Merja Niilola, Korkein oikeus tuomitsi Johan Bäckmanin toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen, Yle.fi, uutiset 18.2.2022, viitattu 18.2.2022
  97. ↑ Йохан Бекман: Моё хобби — это Россия!. АиФ Тамбов, 11.08.2010, nro 32 (790). Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2010. (venäjäksi)
  98. ↑ Bäckmanin ex-naisystävän perheen piina jatkunut kahdeksan vuotta Helsingin Sanomat. 2.12.2012. (Archive.org)
  99. ↑ a b Bäckman on tehtaillut yli 90 valitusta ja rikosilmoitusta Helsingin Sanomat. 2.12.2012. (Archive.org)
  100. ↑ Johan Bäckman: Olen voittanut useita kunnianloukkausjuttuja. Helsingin Sanomat. Mielipide. 16.12.2010.
  101. ↑ Johan Bäckman muutti Rovaniemelle, Lapin Kansa 19.3.2014 (Archive.org)
  102. ↑ Johan Bäckman sai Venäjän kansalaisuuden mtvuutiset.fi. Viitattu 21.10.2024.
  103. ↑ http://ruskline.ru/news_rl/2013/02/14/finskij_pravozawitnik_johan_bekman_nagrazhden_vysshej_yuridicheskoj_premiej_femida/
  104. ↑ http://rosvesty.ru/2106/upravlenie/8645-yohan-bekman-stal-laureatom-literaturnoy-premii-polyarnaya-zvezda/
  105. ↑ В петербургском парламенте вручали литературную премию ко Дню Победы 6.5.2004. Lenizdat.ru. Viitattu 20.8.2008. (venäjäksi)
  106. ↑ Venäjä jakoi Krimillä ”rauhanpalkintoja” – kaksi suomalaista nouti kunniamerkkinsä, Ilta-Sanomat viitattu 12.10.2015

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Bäckman.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Johan Bäckman.
Wikiuutiset
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johan_Bäckman&oldid=22877411”