Jessikka Aro

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 20. heinäkuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jessikka Aro
Jessikka Aro vuonna 2017.
Jessikka Aro vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt1980 (ikä 43–44)
Hyvinkää
Ammatti viestintäjohtaja
Muut tiedot
Merkittävät teoksetPutinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta
Tunnustukset Suuri journalistipalkinto (2015)
Suuri journalistipalkinto (2016)

Jessikka Aro (s. 1980[1] Hyvinkää[2]) on suomalainen toimittaja ja vuodesta 2024 Tehyn viestintäjohtaja. Hänet tunnetaan Venäjän informaatiosodankäyntiä käsittelevistä kirjoistaan ja kirjoituksistaan. Aron esikoiskirja Putinin trollit julkaistiin 2019 ja hänen toinen kirjansa Putinin maailmansota 2024.[3][4][5]

Aron artikkelisarja "Venäjän trollit Suomessa" sai vuonna 2015 Bonnierin Vuoden juttu -palkinnon ja vuonna 2016 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon.[6] Vuonna 2020 International Women’s Media Foundationin myönsi hänelle tunnustuksen informaatiosodankäyntiin liittyvästä rohkeasta journalismista.[7]

Ammattiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aro on työskennellyt muun muassa tiedottajana Hyvinkään kaupungin nuorisopalvelussa, Reilun kaupan edistämisyhdistyksessä ja Yleisradion ohjelmaviestinnässä. Toimittajana hän on tehnyt töitä Yleisradiolle ja Helsingin Sanomille.[8]

Hän toimi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn määräaikaisena viestintäpäällikkönä syyskuusta 2022 lähtien[8] ja aloitti järjestön viestintäjohtajana 1. huhtikuuta 2024.[9]

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aro keräsi joukkorahoituksen avulla rahaa kirjahankkeelle, jonka aihe on Vladimir Putinin hallinnon informaatiosodankäynti ja nimi Vladimir Putin’s Troll Empire. Elokuussa 2016 rahoitusta oli koossa noin 30 000 Yhdysvaltojen dollarin edestä.[10] Sen jälkeen Aro jäi Yleisradion tehtävistä palkattomalle vapaalle kirjoittamaan kirjaa.[11] Putinin trollit ilmestyi suomeksi 2019, ja vuonna 2024 se oli käännetty 14 kielelle.[12].

Aron toinen kirja Putinin maailmansota julkaistiin vuonna 2024. Kirjassa käsitellään Smolenskin lento-onnettomuutta vuonna 2010, Saksasta käsin toimivaa Venäjän propagandamediaa, Venäjän informaatio-operointia Afrikassa sekä Tallinnan Pronssisoturi-tapahtumia vuonna 2007.[13] Kirjassa Aro esitti muun muassa, että Venäjä olisi aiheuttanut Smolenskin lentoturman vuonna 2010. Tätä näkökulmaa pidetään yleisesti salaliittoteoriana.[4][14] Tältä osin puolalaisen sanomalehden Gazeta Wyborczan varapäätoimittaja arvosteli kirjan väitteitä ja lähteiden valintaa.[5] Samoin Faktabaarin toimittaja Joonas Pörsti piti Ylen Kulttuuriykkönen-ohjelmassa kirjan kuvausta Smolenskin tapahtumista epäuskottavana.[4]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aro oli kuultavana Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainkomitean tilaisuudessa heinäkuussa 2019 Venäjän informaatiosodasta. Komitean tilaisuus oli nimeltään ”Venäjän disinformaatiohyökkäykset vaaleissa: oppitunteja Euroopasta”.[15]

Aroon kohdistunut häirintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän verkkopropagandasta ja trollitehtaista kirjoittamiensa juttujen vuoksi Aro on vuodesta 2014 alkaen ollut Venäjä-mielisten trollien häirinnän kohteena.[16][17] Aron mukaan muun muassa MV-lehti on osallistunut hänen mustamaalaamiseensa, ja Johan Bäckman on levittänyt hänestä virheellistä tietoa Venäjän medioissa väittäen hänen työskentelevän Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille ja keräävän laitonta henkilörekisteriä Vladimir Putinin kannattajista.[18]

The New York Timesin mukaan MV-lehti käytti hyväkseen Aron saamaa sakkotuomiota amfetamiinin hallussapidosta vuodelta 2004. MV-lehden julkaistua valheellista tietoa huumetuomiosta, julkaistiin 1. maaliskuuta 2016 yli 20 päätoimittajan allekirjoittama luotettavaa journalismia puolustava kannanotto.[19] MV-lehdessä Aron väitettiin saaneen tuomion huumeiden levittämisestä. Todellisuudessa Aro oli saanut opiskeluaikoinaan sakkorangaistuksen huumeiden hallussapidosta, mutta häntä ei ollut tuomittu niiden levittämisestä.[20]

Aro sanoi haastattelussaan vuonna 2016, että hänestä levitetty mustamaalaus ja disinformaatio ei ole estänyt häntä tekemästä työtään, vaikka sillä oli juuri se tarkoitus. Päin vastoin se sai hänet tajuamaan, että hänen tekemänsä työ on tärkeää. Tutkimustensa perusteella hän on todennut, että trollauksen kohteeksi joutuneet usein vetäytyvät sosiaalisesta mediasta. Trollien tarkoitus onkin hänen mukaansa pelotella hyvin argumentoivat keskustelijat pois keskusteluista.[2]

Aro kävi keväällä 2019 Yhdysvalloissa kansalaisjärjestö Avaazin järjestämissä tapaamisissa kertomassa somepalveluille häneen kohdistuneesta vihapuheesta. Matkan syyksi hän kertoo, että käyttäjäraportit Facebookille, Twitterille ja Youtubelle eivät useinkaan johda mihinkään, vaan vastauksena on: ”Sisältö ei riko yhteisönormejamme.”[16]

Oikeusjuttuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman ja Janitskin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman nimettiin vuonna 2016 pääepäillyksi tapauksessa, joka koski Aron vainoamista ja törkeää kunnianloukkausta. Myös erästä Yleisradion työntekijää epäiltiin avunannosta vainoamiseen.[21] Bäckmania vastaan nostettiin syyte maaliskuussa 2018,[22] ja hänet tuomittiin lokakuussa 2018 käräjäoikeudessa Aron vainoamisesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä törkeästä kunnianloukkauksesta ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.[23] Bäckman ja MV-lehden perustaja Ilja Janitskin määrättiin maksamaan Arolle 60 000 euron suuruiset kärsimyskorvaukset sekä 28 000 euron oikeudenkäyntikulut.[24] Oikeuden mukaan Bäckman oli puolentoista vuoden ajan jatkuneessa vihakampanjassa pyrkinyt tuhoamaan Aron maineen ja uskottavuuden toimittajana levittämällä hänestä valheellista tietoa ja saanut suuren joukon muita ihmisiä hyökkäämään Aroa vastaan, mikä heikensi Aron mahdollisuuksia elää normaalia elämää Suomessa.[23] Helsingin käräjäoikeus tulkitsi, että Aron uskottavuus pyrittiin tuhoamaan, koska hän oli toimittajana tutkinut Venäjän informaatiovaikuttamista.[23] Oikeuden mukaan Aro ei ollut kirjoittanut Bäckmanista valheellisia tai halventavia tietoja.[23]

Tapauksen käsittely jatkui hovioikeudessa.[25] Janitskin kuoli ennen hovioikeuden ratkaisua, joten hänen osaltaan käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan,[26] ja hovioikeus määräsi korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksettavaksi kuolinpesän varoista.[27] Heinäkuussa 2020 hovioikeus päätti hylätä Bäckmaniin kohdistuvat syytteet Aron vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hovioikeuden mukaan Bäckmanin Arolle lähettämät halventamat viestit eivät olleet riittävän uhkaavia tai ahdistavia ollakseen vainoamista, eikä Bäckman myöskään ollut syyllistynyt törkeään, vaan pelkästään perusmuotoiseen kunnianloukkaukseen, ja sen syyteoikeus oli jo ehtinyt vanhentua. Siksi Bäckmanille aiemmin määrätty ehdollinen vankeustuomio lyheni kolmen kuukauden mittaiseksi. Hovioikeus piti kuitenkin voimassa käräjäoikeuden antaman tuomion yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen. Sen mukaan Bäckman yllytti Janitskinin julkaisemaan Aroa koskevaa loukkaavaa ja halventavaa materiaalia, jonka Bäckman toimitti Janitskinille. Hovioikeuden mukaan Aroa halvennettiin tavalla, joka aiheutti suurta kärsimystä, ja teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus alensi Aron hyväksi aiemmin määrättyjä korvauksia 9 000 eurolla mutta tuomitsi Bäckmanin maksamaan Arolle kärsimyksestä 13 000 euroa, oikeudenkäyntikuluista 40 500 euroa ja 18 500 euroa summasta, joka aiemmin oli määrätty Bäckmanin ja Janitskinin yhdessä maksettavaksi.[28][29]

Korkein oikeus (KKO) myönsi lokakuussa 2020 Arolle valitusluvan. Valituksessaan Aro vaati, että Bäckman tuomittaisiin vainoamisesta.[30] KKO tuomitsi helmikuussa 2022 Bäckmanin Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen.[31]

Molari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa oikeusjutussa teologian tohtori Juha Molari tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan Arolle noin 25 428 euroa korvauksia ja 43 232 euroa oikeudenkäyntikuluja vuosia kestäneestä vainoamisesta. Molari vainosi Aroa yhteydenotoilla sekä valheellisilla ja halventavilla kirjoituksilla. Samassa yhteydessä Molari tuomittiin myös infosotaan perehtyneen tutkijan Saara Jantusen kunnianloukkauksesta. Molari tuomittiin tapauksista yhteenlaskettuna viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja lähes sadan tuhannen euron korvauksiin.[32][33][34]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aron artikkelisarja Venäjän trollit Suomessa sai vuonna 2015 Bonnierin Vuoden juttu -palkinnon ja vuonna 2016 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon.[6]

Arolle myönnettiin joulukuussa 2020 palkinto rohkeasta journalismista. Palkinnon myönsi International Women’s Media Foundation tunnustuksena Venäjän informaatiosodankäynnin tutkivasta raportoinnista.[7]

Yhdysvaltain ulkoministeriön ennakkotiedon mukaan Aron oli määrä saada International Women of Courage -palkinto maaliskuussa 2019. Ministeriö kuitenkin perui sen helmikuun lopulla perustelematta. Foreign Policyn arvion mukaan syynä on se, että Aro on arvostellut Donald Trumpia.[35] Ulkoministeriön virallisen selityksen mukaan syynä oli kommunikaatiokatkos ulkoministeriön ja Helsingin-lähetystön välillä, minkä vuoksi Arolle oli virheellisesti kerrottu palkitsemisesta.[36] Syyskuussa 2020 julkaistun ulkoministeriön sisäisen selvityksen mukaan palkinto peruttiin Aron Trumpia koskevien twiittien vuoksi.[37] Yhdysvaltain-Suomen suurlähettiläs Doug Hickey luovutti kesäkuussa 2024 Arolle tätä varten räätälöidyn Suurlähettiläs Hickeyn Woman of Courage -palkinnon kiitoksena taistelusta ​​venäläistä disinformaatiota vastaan ​​ja uraauurtavasta panoksesta kestävän globaalin tietoympäristön luomiseksi.[38]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suvi Ahola: Trollaajien paljastaja – Venäjän verkkohäirintää tutkinut Jessikka Aro sai peräänsä lokaajia, pilkkaajia ja uhkaajia (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 18.9.2016. Viitattu 18.9.2016.
  2. ↑ a b Aliisa Ristmeri: Toimittaja ei anna vihamyllyn jauhaa Utain 9/201. Viitattu 16.6.2022. (Julkaisualusta: issuu.com)
  3. ↑ Jessikka Aron kirja kuvaa hyvin Venäjän vaikutusoperaatioita maailmalla, mutta esittää myös hataria väitteitä trolliarmeijasta Helsingin Sanomat. 24.9.2019. Viitattu 7.6.2024.
  4. ↑ a b c Anni Huttunen, Keskustelu Jessikka Aron kirjan väitteistä kiihtyi Ylen radio-ohjelmassa Helsingin Sanomat 6.6.2024
  5. ↑ a b Huttunen, Anni ja Huusko, Jukka: Johtavan sanomalehden päätoimittaja arvostelee Jessikka Aron kirjan väitteitä ja lähteitä Helsingin Sanomat. 14.5.2024. Viitattu 19.5.2024.
  6. ↑ a b Terhi Upola: "Venäjän trollit eivät vaienna minua" yle.fi. Viitattu 15.3.2016.
  7. ↑ a b Breaking news: US publishing deal for award-winning journalist Jessikka Aro and Putin's Trolls! Elina Ahlback Literary Agency. 15.12.2020. Viitattu 4.1.2021.
  8. ↑ a b Sonerva, Anniina: Palkittu toimittaja-kirjailija Jessikka Aro Tehyn viestintäpäällikön sijaiseksi Iltalehti. 27.9.2022. Viitattu 19.5.2024.
  9. ↑ Taleva, Katariina: Jessikka Aro Tehyn viestintäjohtajaksi Iltalehti. 29.5.2023. Viitattu 19.5.2023.
  10. ↑ Tutkii Putinia ja trolleja. Uusisuomi.fi 17.8.2016
  11. ↑ Suvi Ahola: Toimittajan mustattu maine. Helsingin Sanomat 18.9.2016 s. C 14–16.
  12. ↑ Suomen kirjallisuuden käännökset: Putinin trollit (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 7.6.2024
  13. ↑ Markku Huusko: Vladimir Putinin maailmansota on jo käynnissä Uusi Suomi. 7.5.2024. Viitattu 27.5.2024.
  14. ↑ The Plane Crash Conspiracy Theory That Explains Poland Foreign Policy. 21.12.2015. Viitattu 28.10.2024.
  15. ↑ Venäjä-trollien vainoama Ylen toimittaja Jessikka Aro oli Yhdysvaltain alahuoneen kuultavana Venäjän informaatiosodasta Helsingin Sanomat. 16.7.2019. Viitattu 26.9.2020.
  16. ↑ a b Susanna Laari: Jessikka Aro kertoo, miltä vihapuhe tuntuu. Helsingin Sanomat, 13.5.2019, s. B 3.
  17. ↑ Hän joutui Venäjän trollien silmätikuksi verkkouutiset.fi. Viitattu 15.3.2016.
  18. ↑ Ylen toimittajaa uhkailtu Venäjä-uutisoinnista mtv.fi. Arkistoitu 24.3.2016. Viitattu 16.3.2016.
  19. ↑ Effort to Expose Russia’s ‘Troll Army’ Draws Vicious Retaliation nytimes.com. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Higgins, Andrew: Pro-Russian Internet trolls jailed for defamatory comments about Finnish journalist (”She had been fined – – for possessing drugs but had never been convicted of dealing.”) The Independent. 20.10.2018. Independent Digital News and Media Limited. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Ylen työntekijää epäillään avunannosta Ylen toimittajan vainoamiseen Ilta-Sanomat (is.fi). 11.10.2016. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 22.11.2022. Viitattu 22.11.2022.
  22. ↑ Johan Bäckmania vastaan nostettu syyte Ylen toimittajan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta Yle Uutiset. Viitattu 26.3.2018.
  23. ↑ a b c d ”Motiivina maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen” Helsingin Sanomat. 18.10.2018. Viitattu 20.10.2018.
  24. ↑ Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin rikosten suunnitelmallisuus korotti korvaukset poikkeuksellisen suuriksi Helsingin Sanomat. 19.10.2018. Viitattu 20.10.2018.
  25. ↑ Syyttäjä MV-oikeudenkäynnissä: "Ei voi enää mennä törkeämmäksi" Yle Uutiset. Viitattu 20.12.2019.
  26. ↑ Hovioikeus ei ennättänyt ratkaista Ilja Janitskinin MV-asiaa mtvuutiset.fi. 7.2.2020. Viitattu 17.7.2020.
  27. ↑ Hovioikeus: Johan Bäckman ei vainonnut Ylen toimittajaa, mutta yllytti MV-julkaisua loukkaavan materiaalin julkaisuun Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2020.
  28. ↑ Hovioikeus: Johan Bäckman ei vainonnut Ylen toimittajaa, mutta yllytti MV-julkaisua loukkaavan materiaalin julkaisuun Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2020.
  29. ↑ Hovioikeus lievensi Ylen toimittajan vainoamisesta syytetyn Johan Bäckmanin tuomiota Helsingin Sanomat. 14.7.2020. Viitattu 17.7.2020.
  30. ↑ Korkein oikeus myönsi valitusluvan Jessikka Arolle Yle Uutiset. 15.10.2020. Viitattu 11.1.2021.
  31. ↑ Merja Niilola, Korkein oikeus tuomitsi Johan Bäckmanin toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen, Yle.fi, uutiset 18.2.2022, viitattu 18.2.2022
  32. ↑ Pastori Juha Molari sai ehdollista vankeutta toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta Helsingin Sanomat. 16.10.2020. Viitattu 16.10.2020.
  33. ↑ Jessikka Aron vainoamiseen syyllistyneelle ehdollista vankeutta ja lähes 100 000 euroa maksettavaa Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2020.
  34. ↑ Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta oikeus.fi. Helsingin käräjäoikeus. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 16.10.2020.
  35. ↑ Juho Takkunen: Yhdysvaltain ulkoministeriö perui palkinnon Ylen toimittajalta Jessikka Arolta, Yle.fi, uutiset 7.3.2019, viitattu 7.3.2019
  36. ↑ Aino Frilander: Lehti: Yhdysvallat perui toimittaja Jessikka Aron palkinnon Trump-kritiikin vuoksi Helsingin Sanomat. 7.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
  37. ↑ Selvitys: USA:n ulkoministeriö perui palkinnon Ylen toimittajalta Jessikka Arolta Trumpia kritisoivien tviittien takia yle.fi, uutiset. 25.9.2020. Viitattu 25.9.2020.
  38. ↑ x.com X (formerly Twitter). Viitattu 8.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jessikka_Aro&oldid=22736607”