Jon Hellevig

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jon Krister Hellevig (26. helmikuuta 1962 Helsinki26. toukokuuta 2020 Moskova[1][2]) oli suomalainen oikeustieteen kandidaatti,[3] joka toimi Moskovassa 1990-luvun lopulla perustamansa venäläisen lakiasiaintoimiston Hellevig, Klein & Usov[4][5] sekä laskentapalveluyhtiön Avenir osakkaana.[6]

Hellevig valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1985 ja toimi Suomen Yhdyspankin emissiojuristina.[7] Hän oli mukana perustamassa veljensä Gert Hellevigin kanssa Interbankia 1980-luvun lopussa ja oli pankin hallituksen jäsen. Interbankin jälkeen hän toimi ravintoloitsijana Helsingissä ja yritti eduskuntaan 1991 Uudenmaan vaalipiiristä. Tämän jälkeen hän siirtyi Sovfinamtrans-nimiseen rautatiealan yhteisyritykseen rahoitusjohtajaksi.

Hellevig on julkaissut omakustanteena[8] useita kirjoja. Expressions and Interpretations käsittelee oikeusfilosofiaa ja Venäjän oikeuden kehitystä filosofian peruskysymysten valossa. Hän on myös kirjoittanut Venäjän vero-oikeuden opaskirjan Avenir Guide to Russian Taxes sekä Venäjän työoikeuden kirjan Avenir Guide to Russian Labor Law and HR Administration (2006). Molemmat kirjat on käännetty myös venäjäksi. Syksyllä 2007 ilmestyi Hellevigin kirja All is Art. Kirjassa Hellevig esittää uuden filosofiakäsityksensä ja esittelee näkemyksensä demokratian perusolemuksesta. Omien kirjojensa lisäksi Hellevig on julkaissut Johan Bäckmanin kirjan Saatana saapuu Helsinkiin. Hellevig oli Pravda-verkkolehden kolumnisti.[4]

Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Hellevig oli ehdokkaana Itsenäisyyspuolueen listalla.[9] Kun toukokuussa 2014 Karita Mattila kieltäytyi esiintymästä Venäjän presidentti Vladimir Putinia Krimin miehitystä tukevan Valeri Gergijevin kapellimestarin johdolla, Hellevig solvasi Facebook-kirjoituksessaan Mattilaa sekä uhkasi Mattilaa raiskauksella.[10][11][12][13] Itsenäisyyspuolue sanoutui irti Hellevigin kommenteista ja ilmoitti lopettavansa hänen kampanjansa tukemisen, minkä jälkeen Hellevig ilmoitti vetäytyvänsä vaaleista.[14] Käytännössä tällöin oli kuitenkin liian myöhäistä perua ehdokkuutta, ja Hellevigin nimi pysyi ehdokaslistalla.[15] Vaaleissa Hellevig sai 286 ääntä.[16]

Vaaleja seuranneella viikolla Karita Mattila teki poliisille tutkintapyynnön Hellevigin häneen kohdistamista Facebook-kommenteista.[17][18] Hellevig sai 60 päivän ehdollisen vankeustuomion kunnianloukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta. Hänet tuomittiin myös korvauksiin henkisistä kärsimyksistä sekä maksamaan oikeudenkäyntikulut.[19][20]

Hellevig kuoli Moskovassa 26. toukokuuta 2020. Pari viikkoa ennen kuolemaansa tekemässään päivityksessä Hellevig kertoi sairastaneensa kuuden viikon ajan ja uskovansa, että kyseessä oli ollut COVID-19-tauti. Hellevig arveli myös Venäjän hallinnon juonittelevan hänen tappamisekseen ja lavastavan sen koronakuolemaksi.[2]

  • Mirotvorets-säätiön Rauhantekijä-palkinto[21]
  • & Kalinin, Sergey: Avenir Guide to Russian Taxes. Moskova: Apostrof, 2002. ISBN 5-94155-011-1
  • & Usov, Artem: Avenir Guide to Russian Labor Law and HR Administration. Helsinki: Ruslania Books, 2006. ISBN 978-952-99785-6-4
  • Expressions and Interpretations: Our Perceptions in Competition: A Russian Case. Helsinki: Ruslania Books, 2006. ISBN 978-952-99785-5-7
  • All is Art. Helsinki: Russia Advisory Group, 2007. ISBN 978-952-99785-4-0
  • A Biological Philosophy, Vol. 1. The Case against Noam Chomsky. Vol. 2, Mental Processing. Helsinki: Russia Advisory Group, 2010. ISBN 978-952-99785-7-1
  1. Финский политик и бизнесмен Йон Хеллевиг умер в Москве, оставив странное сообщение: «Российский режим попытается меня убить и объяснит это ковидом» fontanka.ru. 5.6.2020. Viitattu 8.6.2020.
  2. a b Jeskanen, Jenni: Lehti: Karita Mattilan uhkailusta tuomittu lakimies Jon Hellevig on kuollut Moskovassa Helsingin Sanomat. 8.6.2020. Viitattu 8.6.2020.
  3. Tuominen, Tia (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 164. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3
  4. a b Hellevig, Jon: 'Time' and the Incredible Shrinking Brain. Pravda, 27.2.2012. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. "Hellevig, Klein and Usov is a law firm." Law Firm HKU hkupartners.com. Arkistoitu 8.8.2007. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
  6. Avenir Guide to Russian Labor Law and HR Administration – About the authors hkupartners.com. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 30.8.2007.
  7. Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 198. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530 ISBN 951-640-395-6
  8. Publications Hellevig.net. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
  9. http://ipu.fi/eurovaalit-2014/itsenaisyyspuolue-eurovaaliehdokkaat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Lehtinen, Lasse: Karita Mattila kieltäytyi esiintymästä Putinia tukevan kapellimestarin kanssa 16.5.2014. Ilta-Sanomat.
  11. Eurovaaliehdokas huoritteli ja uhkaili raiskauksella Karita Mattilaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 18.5.2014.
  12. Laakso, Ville: Karita Mattilaa uhataan eurovaaliehdokkaan sivuilla 18.5.2014. Yle Uutiset.
  13. Karita Mattilaa herjannut Jon Hellevig seisoo kirjoitustensa takana. (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 18.5.2014.
  14. Hanhivaara, Jussi: Eurovaaliehdokas Hellevig: "Vetäydyn ehdokkuudesta" Yle Uutiset. 18.5.2014. Viitattu 18.5.2014.
  15. Koski, Paula: Jon Hellevig haluaa luopua eurovaaliehdokkuudestaan Iltalehti. 18.5.2014. Arkistoitu 19.5.2014. Viitattu 18.5.2014.
  16. Eurovaalien ehdokkaiden äänimäärät koko maassa. Aamulehti 26.5.2014, s. A10.
  17. Ylimutka, Leena: Karita Mattila teki rikosilmoituksen – Facebook-kirjoittajalle syyte törkeästä kunnianloukkauksesta 6.4.2016. Iltalehti.
  18. Petri Elonheimo ja Anna Egutkina: Karita Mattila itkuisena oikeudenkäynnissä: ”Tämä tulee niin lähelle” 30.5.2017. Iltalehti.
  19. HS: Eurovaaliehdokkaalle ehdollinen tuomio Karita Mattilan uhkailusta Yle uutiset. 13.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  20. Juristille sakkoja ja tuhansien eurojen lasku Karita Mattilan uhkailemisesta 24.4.2018. Ilta-Sanomat.
  21. Venäjä jakoi Krimillä ”rauhanpalkintoja” – kaksi suomalaista nouti kunniamerkkinsä. (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat. Viitattu 12.10.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]