Saatana saapuu Helsinkiin
| Saatana saapuu Helsinkiin: Anna Politkovskajan murha ja Suomi | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Johan Bäckman |
| Kieli | suomi |
| Genre | dokumenttiromaani |
| Kustantaja | Russia Advisory Group |
| Julkaistu | 2007 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 176 |
| ISBN | 978-952-99785-1-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Saatana saapuu Helsinkiin: Anna Politkovskajan murha ja Suomi on kiistelty suomalainen dokumenttiromaani, jonka on kirjoittanut suomalainen Venäjä-tutkija Johan Bäckman. Kirjan pääväite on, että vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala luo poliittista uraa Venäjän vastaisuudella ja rakensi eduskuntavaalikampanjansa toimittaja Anna Politkovskajan murhan varaan.[1] Tosiasioita ja kuvitelmaa sekoittava kirja leikittelee Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan teemoilla. Bäckmanin mukaan Anna Politkovskaja ei ollut venäläinen vaan Yhdysvaltain kansalaisena amerikkalainen toimittaja, joka rakensi itselleen valheellisen kuvan itsestään venäläisenä sananvapauden esitaistelijana. Kirja sai laajaa julkisuutta Venäjän keskustiedotusvälineissä.[2][3][4] Suomessa se sai osakseen huomion ohella myös jyrkkää arvostelua erikoista kansikuvaa myöten.[5]
Teoksen arviointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjoittajaa ja myös kustantajaa syytettiin presidentti Vladimir Putinin ihannoimisesta. Kirjoittaja itse yritti kiistää tämän muistuttamalla, että kirjan alussa Putinia verrataan Iivana Julmaan.[6] Hufvudstadsbladet ja Vasabladet kutsuivat kirjaa herjauskirjoitukseksi tai -kirjaksi (nidskrift/nidbok). Teppo Tiilikainen esitti Suomen Kuvalehdessä, että kysymyksessä olisi kirjan kustantajan Jon Hellevigin ja Bäckmanin ”kahden miehen sota” Putinin maineen puhdistamiseksi.[7] Laura J. Rantanen luonnehti Vihreässä Langassa teosta ”herjauskirjaksi”, joka on lehden mukaan osa ”Kremlin imagokampanjaa”.[8] Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisen arviossa Bäckmanin luonnehditaan olevan ”analyyttinen, sanansa huolella – – nootittava tutkija” ja kirjan puolestaan ”kaunokirjallisestikin luettava".[9] SKP:n Tiedonantajassa julkaistun Arto Tuomisen arvion mukaan kirja on ”tosiasioihin perustuva dokumenttiromaani” Politkovskajan murhasta ja Suomesta sekä ”tarkoin dokumentoitu kertomus suomalaisesta ryssävihasta”.[10] Venäjän Aika nimittää kirjaa omalaatuiseksi purkaukseksi, ahdistavaksi lukukokemukseksi ja vastenmieliseksi tekeleeksi ja katsoo sen kilpailevan ”vuoden huonoimman kirjan" palkinnosta Susan Kurosen kirjankansien kanssa.[11] Heidi Hautala on sanonut jättävänsä kirjan ”omaan arvoonsa” ja pitävänsä sitä osana laajempaa mustamaalauskampanjaa.[12]lähde tarkemmin? Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos arvosteli kirjaa voimakkaasti, mutta toisaalta tunnusti näkemyksen suomalaisten Venäjä-vastaisuudesta osin oikeaksi. [13]
Matti Klingen kannanotot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emeritusprofessori Matti Klinge veti kirjaan laatimansa lyhyen esipuheen pois kirjan ollessa jo painossa, koska ”kirjassa käsitellään yksityisiä ihmisiä niin groteskilla tavalla”.[14] Myöhemmin Klinge totesi päiväkirjoissaan: ”Toivoisin että tämä kirja tulisi tunnetuksi ja luetuksi sekä mediamaailman sisällä ja toimittajaopetuksessa että aikamme historian ja nykyisen suomalaisen aateilmaston kuvauksena.” Klingen mukaan Bäckmanin teos ”osoittaa Suomen median ja toimittajakunnan ammattitaidon ja moraalin täydellisen rappiotilan – ainakin Venäjän suhteen”.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tutkija syyttää Hautalaa ja tiedotusvälineitä Putin-vihan lietsonnasta Helsingin Sanomat. Viitattu 20.03.2007.
- ↑ Eho Moskvy -radioaseman uutinen Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007
- ↑ Uutistoimisto RIA-Novostin tiedote Johan Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007
- ↑ Uutistoimisto APN Johan Bäckmanin kirjasta, luettu 12. huhtikuuta 2007
- ↑ Suomen Tietotoimiston uutinen kokonaan Hämeen Sanomissa Hämeen Sanomat. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 21.03.2007.
- ↑ "Putin on uusi Iivana Julma". Suomen Kuvalehti 11/2007.
- ↑ Teppo Tiilikainen: Kahden miehen sota - Jon Hellevig ja Johan Bäckman löysivät toisensa taistelussa Venäjän-vastaista salaliittoa vastaan. Suomen kuvalehti, 2007, nro 10, s. 15.
- ↑ Laura J. Rantanen: Bäckman saapui Moskovaan Lanka 2007/10. Viitattu 20.03.2007.
- ↑ "Lautasellinen Politkovskajan verta". Aikalainen 15.3.2007.
- ↑ Arto Tuominen: Dokumenttiromaani eräästä ruumiinryöstöstä Tiedonantaja 2007/10. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 20.03.2007.
- ↑ Venäjän aika (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 25.6.2007 tai Bäckmanin pamfletti leimaa suomalaiset Venäjä-vastaisiksi VenäjänAika 2007/2. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 23.6.2007.
- ↑ Tutkija syyttää Hautalaa ja mediaa Putin-vihan lietsonnasta 28. helmikuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 21. maaliskuuta 2007. sekä Bäckman saapui Moskovaan 9. maaliskuuta 2007. Vihreä Lanka. Viitattu 21. maaliskuuta 2007.
- ↑ http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/backman.htm
- ↑ Helsingin Sanomat 17. helmikuuta 2007
- ↑ Klinge Matti: Savo, rajat, papukaija. Päiväkirjastani 2006–2007. Otava 2007. S. 142.