Suomalais-Ugrilainen Seura
Suomalais-Ugrilainen Seura (ransk. Société finno-ougrienne) on suomalainen tieteellinen seura, joka on perustettu professori Otto Donnerin aloitteesta 15. marraskuuta 1883. Sääntöjensä mukaan se pyrkii edistämään suomalais-ugrilaisten ja niin sanottujen altailaisten kielten sekä näitä kieliä puhuvien kansojen ja niiden kulttuurien tutkimusta eli fennougristiikkaa ja altaistiikkaa.[1]
Vuonna 2022 Suomalais-Ugrilaisella Seuralla oli yhteensä noin tuhat jäsentä, joiden joukossa oli opiskelijajäseniä, ulkojäseniä, lahjoittajajäseniä ja varsinaisia jäseniä.[2] Seuran toimitilat sijaitsevat Tieteiden talolla Helsingin Kruununhaassa.[3]
Seura järjestää vuosittain yhdeksän kokousta, joiden yhteydessä kuullaan seuran toimialaan liittyviä tieteellisiä esitelmiä. Kokoukset järjestetään syyskuusta toukokuuhun kuukauden kolmantena perjantaina. Poikkeuksena on joulukuun vuosikokous, joka pidetään aina M. A. Castrénin syntymäpäivänä 2. joulukuuta.[4]
Seura jakaa vuosittain kaksi tieteellistä apurahaa ja väitöskirjapalkintoja.[5]
Vuonna 2022 seuran johtokunnan esimies oli Helsingin yliopiston professori Riho Grünthal.[6]
Seuran julkaisutoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin seuran merkittävin toimiala on julkaisutoiminta. Seura julkaisee useita tieteellisiä sarjoja, joista vanhin on monografiasarja Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia (Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 258 nidettä), jota on julkaistu vuodesta 1890 saakka.[7] Muita julkaisuja ovat muun muassa sanakirjasarja Lexica Societatis Fenno-Ugricae[8], aikakausjulkaisu Finnisch-Ugrische Forschungen[8] (59 nidettä) sekä Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja (Journal de la Société Finno-Ougrienne[8], 92 nidettä). Lisäksi seura julkaisee sarjaa Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelua varten[9] (Hilfsmittel für das Studium der Finnisch-Ugrischen Sprachen) sekä sarjaa Kansatieteellisiä julkaisuja (Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne[8]). Vuosittain seura julkaisee nykyisin kymmenkunta tieteellistä teosta.
Seuran stipendiaatit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuran stipendiaatteihin ovat kuuluneet monet suomalais-ugrilaisen ja altailaisen kielitieteen klassikot, muun muassa Artturi Kannisto, Kai Donner, G. J. Ramstedt ja Heikki Paasonen.[10] Stipendiaattien keräämien aineistojen toimittaminen ja julkaiseminen ovat olleet seuran keskeistä toimintaa koko 1900-luvun ajan, ja ne ovat keskeinen osa suomalais-ugrilaisen vertailevan kielitieteen ja kansatieteen kansainvälistä perustaa. Venäjän vallankumous vuonna 1917 katkaisi aineistojen keruutoiminnan Venäjällä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa, mutta 1990-luvulta alkaen ovat eräät seuran jäseneet jälleen jatkaneet Venäjälle suuntautuvien kielitieteellisten kenttätyömatkojen perinnettä.
Seuran hallussa on merkittävä tieteellinen arkisto, joka on luovutettu Kansallisarkistoon. Tutkimusarkisto koostuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattien Venäjältä keräämistä kieli- ja kansatieteellisistä aineistoista.
Seuran tukemat matkat vuosina 1884–1914
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalais-Ugrilaisen Seuran tukemat tutkijat ja tutkimusmatkat tutkimuksen kohteen mukaan:[11]
Volgan varren suomensukuiset kansat
- A. O. Heikel vuosina 1883, 1884, 1885 ja 1897, kansatieteellinen tutkimus
- Heikki Paasonen vuosina 1888–1889
- Arvid Genetz 1889
- Heikki Paasonen 1898–1902
- Albert Hämäläinen 1908, 1909 ja 1911, tapaperinteen tutkimus
- A. O. Väisänen 1914, kansansävelmien kerääminen
- Volmari Porkka vuosina 1885–1886
- Arvid Genetz 1887
- Heikki Paasonen 1898–1902
- Yrjö Wichmann 1905–1906, Julie Wichmann tutki kansanperinnettä
- G. J. Ramstedt 1898–1900
- Albert Hämäläinen 1908, 1909 ja 1911, tapaperinteen tutkimus
- A. O. Heikel ja Julius Ax (Ailio) vuonna 1893, kulttuurin tutkimus
- Arvid Genetz vuonna 1889
- Yrjö Wichmann 1901–1902
- U. T. Sirelius 1907, kansatieteellinen tutkimus
- Arvid Genetz vuonna 1889
- Yrjö Wichmann 1891–1892 ja 1894
- Albert Hämäläinen 1908, 1909 ja 1911, tapaperinteen tutkimus
- Uno Holmberg (Harva) 1911, uskontotieteellinen tutkimus
- eteläsaamea K. Jaakkola vuosina 1884, 1885, 1888 ja K. B. Wiklund 1891–1892
- inarinsaamea A. V. Forsman (Koskimies) 1886 ja Frans Äimä 1900
- luulajansaamea K. B. Wiklund 1888
- pohjoissaamea Konrad Nielsen 1903
- koltansaamea T. I. Itkonen 1912 ja 1914, kieli- ja kansatieteellinen tutkimus
- kuolansaamea T. I. Itkonen 1912 ja 1914, kieli- ja kansatieteellinen tutkimus
- Arvid Genetz vuonna 1887
- U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus
- Artturi Kannisto 1901–1906
- Arvid Genetz vuonna 1887
- Heikki Paasonen 1898–1902
- K. F. Karjalainen 1898–1902
- U. T. Sirelius 1898 ja 1899, kansatieteellinen tutkimus
unkarin csángó-murre
- Yrjö Wichmann vuonna 1907, Julie Wichmann tutki kansanperinnettä
- jurakkia Toivo Lehtisalo vuosina 1911–1912 ja 1913–1914
- selkuppia Kai Donner 1911–1913 ja 1914 sekä U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus
- taugia Kai Donner 1911–1913 ja 1914
- kamassia Kai Donner 1911–1913 ja 1914
tšuudit
- Hj. Basilier vuonna 1887
- lyydiä Juho Kujola vuosina 1910 ja 1911 Aunuksen läänissä, 1912 Tverin Karjalassa
- vepsää J. H. Kala ja E. N. Setälä 1889
- itävatjaa Lauri Kettunen 1913
- liiviä E. N. Setälä, E. A. Saarimaa ja Vilho Setälä 1912, kieli- ja kansatieteellinen tutkimus
- Inkerinmaalla Samuli Paulaharju 1911, kansatieteellisiä esineitä
- Virossa Oskar Kallas 1892, kansatieteellisiä esineitä
- Heikki Paasonen vuosina 1898–1902
- Heikki Paasonen vuosina 1898–1902
- U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus
turkkilaismurteet
- G. J. Ramstedt vuosina 1903–1905
tunguusilaismurteet
- G. J. Ramstedt vuosina 1903–1905
- Kai Donner vuosina 1911–1913 ja 1914
- A. O. Heikel ja H. J. Heikel vuosina 1890–1891, muinaisturkkilaiset hautakirjoitukset
- G. J. Ramstedt 1898–1900 ja 1903–1905
- J. G. Granö 1906, 1907 ja 1909, muinaistieteelliset tutkimukset
- G. J. Ramstedt ja Sakari Pälsi 1909
- G. J. Ramstedt ja Arvo Sotavalta 1912
- Iivari Vanaja (Wallenius) ja C. Munck vuonna 1887, muinaistieteellinen tutkimus
- J. R. Aspelin ja Hj. Appelgren-Kivalo 1887, muinaistieteellinen tutkimus
- J. R. Aspelin 1888, muinaistieteellinen tutkimus
- J. R. Aspelin ja A. O. Heikel 1889, muinaistieteellinen tutkimus
- A. O. Heikel ja H. J. Heikel 1890–1891, muinaisturkkilaiset hautakirjoitukset
Turkestan
- H. J. Heikel, O. Donner junior ja C. Munck vuonna 1898, muinais- ja luonnontieteellinen tutkimus
- H. J. Heikel 1899, muinaistieteelliset kaivaukset
Kiina
- H. Lund 1898–1901
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korhonen, Mikko & Suhonen, Seppo & Virtaranta, Pertti: Sata vuotta suomen sukua tutkimassa: 100-vuotias suomalais-ugrilainen seura. Espoo: Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2977-0
- Salminen, Timo: Aatteen tiede: Suomalais-ugrilainen seura 1883–2008. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1172) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-013-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikko Korhonen, Seppo Suhonen, Pertti Virtaranta: Sata vuotta suomen sukua tutkimassa - 100-vuotias Suomalais-Ugrilainen Seura. Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2977-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomalais-Ugrilainen Seura ry – Portti wiki.narc.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Jäsenille · Suomalais-Ugrilainen Seura www.sgr.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Tieteiden talo - kokous- ja seminaaripaikka keskellä kaupunkia | www.tieteidentalo.fi www.tieteidentalo.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Kokoukset · Suomalais-Ugrilainen Seura www.sgr.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Apurahat · Suomalais-Ugrilainen Seura www.sgr.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Henkilöt · Suomalais-Ugrilainen Seura www.sgr.fi. Viitattu 19.9.2022.
- ↑ Sata vuotta Suomen sukua tutkimassa s. 47
- ↑ a b c d Selaa sarjoja · Suomalais-Ugrilainen Seura www.sgr.fi. Viitattu 29.11.2023.
- ↑ Sata vuotta Suomen sukua tutkimassa s. 48–49
- ↑ Sata vuotta Suomen sukua tutkimassa s. 16–27
- ↑ Korhonen, Mikko 1989: Uralilaisten kansojen ja kielten tutkijoita. S. 247–248. Kirjassa: Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. (toim.) Markku Löytönen.