Sulfaatti
Sulfaatit ovat rikkihapon suoloja[1]. Eräitä sulfaatteja kutsutaan kauppanimellä vihtrilli.
Vihtrilli-sanan pohjana on latinan vitriol, joka on muodostettu alkemistien ohjelauseen Visita Interiora Terrae Rectificando Invenies Occultum Lapidem alkukirjaimista: Etsi sitä, mikä on maan alla, ja kun sen kehität täydelliseksi, olet löytävä salatun kiven. Alkemistit ajattelivat, että sulfaateilla olisi keskeinen osuus viisasten kiven etsinnässä. Samalla he pitivät näitä aineita ihmisen henkisen kasvun symboleina.[2]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulfaatti-ioni on moniatominen anioni, jonka empiirinen kaava on SO42− ja moolimassa 96,07 g/mol. Ioni koostuu yhdestä rikkiatomista, jota ympäröi neljä tetraedrin muotoon asettunutta happiatomia. Sulfaatti-ioni on vetysulfaatti-ionin (HSO4−) konjugaattiemäs.
Sulfaattiyhdisteet ovat ioniyhdisteitä. Useimmat sulfaatit ovat hyvin vesiliukoisia. Poikkeuksia ovat huonosti veteen liukenevat kalsiumsulfaatti, strontiumsulfaatti ja bariumsulfaatti.[3]
Sulfaattisuoloja voidaan valmistaa liuottamalla metalleja rikkihappoon tai neutraloimalla rikkihappoa emäksisellä yhdisteellä, kuten metallihydroksideilla, -oksideilla tai -karbonaateilla. Sulfaateille on tyypillistä muodostaa kaksoissulfaatteja, joissa on sekä kolmenarvoinen että yhdenarvoinen kationi, ja näitä kaksoissulfaatteja kutsutaan alunoiksi.[1][3]
Sulfaattibakteereja eli sulfaattia pelkistäviä bakteerisukuja ovat Desulfovibrio, Desulfobacter, Desulfobulbus, Desulfomicrobium, Desulfococcus, Desulfosarcina, Thermodesulfobacterium, Thiocapsa ja Desulfotomaculum.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulfaatit ovat tärkeitä niin kemianteollisuudessa kuin biologisissa prosesseissa:
- Lyijy/happo-akut sisältävät rikkihappoa.
- Sulfaattiyhdisteitä käytetään lannoitteina. (esimerkiksi ammoniumsulfaattia)
- Jotkut syvänmeren anaerobiset pieneliöt käyttävät sulfaatteja elektroniakseptoreina.
- Kuparisulfaattia käytetään levämyrkkynä eli algisidina.
- Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi.
- Nikkelisulfaattia käytetään muun muassa elektroniikkateollisuudessa.
Muita happea ja rikkiä sisältäviä ioneja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- SO52− persulfaatti-ioni
- SO42− sulfaatti-ioni
- SO32− sulfiitti-ioni
- SO22− hyposulfiitti-ioni
- S2O82− peroksodisulfaatti-ioni
Sulfaatteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alumiinisulfaatti (Al2S3O12 / Al2(SO4)3) 10043-01-3
- Ammoniumpersulfaatti (H8N2O8S2 / (NH4)2S2O8) 7727-54-0
- Antimonisulfaatti (Sb2(SO4)3) 7446-32-4
- Bariumsulfaatti (BaSO4) 7727-43-7
- Berylliumsulfaatti (BeSO4) 13510-49-1
- Cerium(IV)sulfaatti (Ce(SO4)2) 13590-82-4
- Cesiumsulfaatti (Cs2SO4) 10294-54-9
- Dietyylisulfaatti (C4H10O4S / (C2H5)2SO4) 64-67-5
- Dimetyylisulfaatti (C2H6O4S / (CH3O)2SO2) 77-78-1
- Elohopea(I)sulfaatti (Hg2SO4) 7783-36-0
- Elohopea(II)sulfaatti (HgSO4) 7783-35-9
- Europium(II)sulfaatti (EuSO4) 10031-54-6
- Hopeasulfaatti (Ag2SO4) 10294-26-5
- Kadmiumsulfaatti (CdSO4) 10124-36-4
- Kalialuna KAl(SO4)2 7784-28-9
- Kaliumpersulfaatti (K2S2O8) 7727-21-1
- Kaliumsulfaatti (K2SO4) 7778-80-5
- Kalsiumsulfaatti (vedetön) (CaSO4) 7778-18-9
- Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi (CaSO4·2H2O) 13397-24-5
- Kobolttisulfaatti (CoSO4) 10124-43-3
- Kromihydroksidisulfaatti (CrOHSO4) 12336-95-7
- Kromisulfaatti (Cr2(SO4)3) 10101-53-8
- Kuparisulfaatti (vedetön) (CuSO4) 7758-98-7
- Magnesiumsulfaatti (MgSO4) 7487-88-9
- Mangaanisulfaatti (monohydraatti) (MnSO4·H2O) 10034-96-5
- Natriumlauryylisulfaatti (C12H25O4S.Na) 151-21-3
- Natriumpersulfaatti (Na2S2O8) 7775-27-1
- Natriumsulfaatti (Na2SO4) 7757-82-6
- Nikkelisulfaatti eli nikkeli(II)sulfaatti (NiSO4) 7786-81-4
- Sinkkisulfaatti (heptahydraatti) (ZnSO4·7H2O) 7446-20-0
- Rauta(II)sulfaatti eli ferrosulfaatti (FeSO4) 7720-78-7
- Rauta(III)sulfaatti eli ferrisulfaatti (Fe2(SO4)3) 13520-56-4
- Sinkkisulfaatti (ZnSO4) 7733-02-0
- Strontiumsulfaatti (SrSO4) 7759-02-6
- Talliumsulfaatti (Tl2SO4) 7446-18-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 305. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 411. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1045. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2014). (englanniksi)