Kromisulfaatti
Kromisulfaatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Cr2(SO4)3 |
Moolimassa | 392,21 g/mol |
Ulkomuoto | Violetti kiteinen aine[1] |
Tiheys | 3,012 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene kidevedettömänä. Oktadekahydraattina 120 g/100 ml[1] |
Kromisulfaatti eli kromi(III)sulfaatti (Cr2(SO4)3) on kromi- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa nahan parkituksessa.
Ominaisuudet ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kromisulfaatti on kidevedettömänä violettia, kiinteää ja vain vähäisessä määrin veteen liukenevaa ainetta. Se kuitenkin liukenee veteen pelkistimien läsnä ollessa. Se esiintyy myös useana eri kidevedellisenä muotona, kuten violettina oktadekahydraattina Cr2(SO4)3·18H2O, joka muuntuu vihreäksi pentadekahydraatiksi Cr2(SO4)3·15H2O 70 °C:n lämpötilassa. Nämä hydraatit liukenevat vedetöntä kromisulfaattia paremmin veteen. Kun kromisulfaatin vesiliuoksia kuumennetaan, muodostuu sulfaattokromi(III)komplekseja, esimerkiksi [Cr(SO4)(H2O)]+. Hydrolyysin seurauksena voi muodostua myös niukkaliukoisia hydroksisulfaatteja eli emäksisiä kromisulfaatteja.[1][3]
Kidevedetöntä kromisulfaattia voidaan valmistaa kromimetallin tai kromiittimalmin ja väkevän rikkihapon välisellä reaktiolla 250 °C:n lämpötilassa. Kromiittimalmia käytettäessä tuote sisältää epäpuhtautenaan muun muassa rauta(II)sulfaattia. Yhdistettä voidaan valmistaa myös kromi(III)oksidin tai kromi(III)hydroksidin ja rikkihapon välisellä reaktiolla tai kuumentamalla kromi(III)oksidia kaliumpyrosulfaatin kanssa. Kromisulfaattia muodostuu myös suuria määriä sivutuotteena hapetettaessa orgaanisia yhdisteitä kromihapon ja rikkihapon seoksella.[1][3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kromisulfaatin tärkein käyttö on nahan parkitus. Muita käyttökohteita ovat puuvillan käsittely sekä vihreiden lasitteiden ja väriaineiden sekä muiden kromiyhdisteiden valmistus.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 314. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 225. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.02.2012). (englanniksi)
- ↑ a b c Gerd Anger, Jost Halstenberg, Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Teoksen verkkoversio viitattu 29.02.2012