Elohopea(II)sulfaatti
| Elohopea(II)sulfaatti | |
|---|---|
sulfaat.JPG) |
|
sulfaat_t.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HgSO4 |
| Moolimassa | 296,66 |
| Ulkomuoto | Väritön tai valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 450 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 6,47 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Elohopea(II)sulfaatti eli merkurisulfaatti (HgSO4) on elohopea- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää metallurgiassa ja katalyyttinä. Elohopea muodostaa myös toisen sulfaatin elohopea(I)sulfaatin, jossa elohopea on hapetusluvulla +I.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa elohopea(II)sulfaatti on väritöntä tai valkoista kiteistä ainetta, joka voi hajaantua valon vaikutuksesta ja muuttuu silloin väriltään mustaksi. Yhdiste liukenee pieniä määriä happamiin liuoksiin, mutta ei veteen. Vedessä se sen sijaan hydrolysoituu niin kutsutuksi emäksiseksi elohopea(II)sulfaatiksi, joka on elohopea(II)sulfaatin ja elohopea(II)oksidin seos ja väriltään keltaista. Elohopea(II)sulfaatista tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (HgSO4·H2O).[1][3] Yhdisteelle on tyypillistä muodostaa kaksoissulfaatteja alkalimetallisulfaattien kanssa.[4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopea(II)sulfaattia tuotetaan vahvan rikkihapon ja metallisen elohopean tai laimean rikkihappoliuoksen ja elohopea(II)oksidin välisellä reaktiolla. Muodostuvasta liuoksesta poistetaan vettä haihduttamalla, jolloin elohopea(II)sulfaatti kiteytyy.[1][3][4][5]
Elohopea(II)sulfaattia on käytetty katalyyttinä valmistettaessa asetaldehydiä vedestä ja eteenistä ja antrakinonisulfonihappojen valmistuksessa. Yhdistettä voidaan käyttää myös analyyttisessä kemiassa kloridi-ionien sitojana, kullan ja hopean erottamiseen pyriittimalmista ja depolarisoivana yhdisteenä sähkökemiallisissa kennoissa.[1][3][5]
Myrkyllisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden elohopeayhdisteiden tavoin elohopea(II)sulfaatti on myrkyllistä. Veteenliukenemattomuutensa vuoksi sitä ei kuitenkaan luokitella I:n luokan myrkyksi.[1] Yhdiste ärsyttää hengitysteitä aiheuttaen kurkkukipua, vaikeutunutta hengitystä ja yskää. Nieltynä se aiheuttaa pahoinvointia. Elohopea(II)sulfaatti voi iholle tai silmiin joutuessaan aiheuttaa syövytysvammoja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 322. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Elohopea(II)sulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti. Viitattu 9.6.2014
- ↑ a b c Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.6.2014
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1314. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.6.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 9.6.2014