Elohopea(II)sulfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elohopea(II)sulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7783-35-9
PubChem CID 16685312 ja 24544
Ominaisuudet
Molekyylikaava HgSO4
Moolimassa 296,66
Ulkomuoto Väritön tai valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 450 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 6,47 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Elohopea(II)sulfaatti eli merkurisulfaatti (HgSO4) on elohopea- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää metallurgiassa ja katalyyttinä. Elohopea muodostaa myös toisen sulfaatin elohopea(I)sulfaatin, jossa elohopea on hapetusluvulla +I.

Huoneenlämpötilassa elohopea(II)sulfaatti on väritöntä tai valkoista kiteistä ainetta, joka voi hajaantua valon vaikutuksesta ja muuttuu silloin väriltään mustaksi. Yhdiste liukenee pieniä määriä happamiin liuoksiin, mutta ei veteen. Vedessä se sen sijaan hydrolysoituu niin kutsutuksi emäksiseksi elohopea(II)sulfaatiksi, joka on elohopea(II)sulfaatin ja elohopea(II)oksidin seos ja väriltään keltaista. Elohopea(II)sulfaatista tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (HgSO4·H2O).[1][3] Yhdisteelle on tyypillistä muodostaa kaksoissulfaatteja alkalimetallisulfaattien kanssa.[4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elohopea(II)sulfaattia tuotetaan vahvan rikkihapon ja metallisen elohopean tai laimean rikkihappoliuoksen ja elohopea(II)oksidin välisellä reaktiolla. Muodostuvasta liuoksesta poistetaan vettä haihduttamalla, jolloin elohopea(II)sulfaatti kiteytyy.[1][3][4][5]

Elohopea(II)sulfaattia on käytetty katalyyttinä valmistettaessa asetaldehydiä vedestä ja eteenistä ja antrakinonisulfonihappojen valmistuksessa. Yhdistettä voidaan käyttää myös analyyttisessä kemiassa kloridi-ionien sitojana, kullan ja hopean erottamiseen pyriittimalmista ja depolarisoivana yhdisteenä sähkökemiallisissa kennoissa.[1][3][5]

Muiden elohopeayhdisteiden tavoin elohopea(II)sulfaatti on myrkyllistä. Veteenliukenemattomuutensa vuoksi sitä ei kuitenkaan luokitella I:n luokan myrkyksi.[1] Yhdiste ärsyttää hengitysteitä aiheuttaen kurkkukipua, vaikeutunutta hengitystä ja yskää. Nieltynä se aiheuttaa pahoinvointia. Elohopea(II)sulfaatti voi iholle tai silmiin joutuessaan aiheuttaa syövytysvammoja.[2]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 322. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. a b Elohopea(II)sulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti. Viitattu 9.6.2014
  3. a b c Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.6.2014
  4. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1314. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.6.2014). (englanniksi)
  5. a b Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 9.6.2014