Tämä on suositeltu artikkeli.

Something Else by The Kinks

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Something Else by The Kinks
The Kinks
Studioalbumin Something Else by The Kinks kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  marraskuu 1966 – kesäkuu 1967
 Studio  Pye Studios, Lontoo
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 15. syyskuuta 1967
Yhdysvallat tammikuu 1968
 Formaatti LP, 4-raita, 8-raita, kelanauha, MC, CD
 Tuottaja(t) Shel Talmy, Ray Davies
 Tyylilaji rock, pop
 Kesto 36.18[1]
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Pye Records
Yhdysvallat Reprise Records
Listasijoitukset

 Britannia: 35. (Record Retailer)
 Yhdysvallat: 153. (Billboard)

(Lisää listasijoituksia)
The Kinksin muut studioalbumit
Face to Face
1966 		Something Else by The Kinks
1967 		The Kinks Are the Village Green Preservation Society
1968
Singlet albumilta Something Else by The Kinks
  1. ”Waterloo Sunset”
    Julkaistu: 5. toukokuuta 1967
  2. ”Death of a Clown”
    Julkaistu: 7. heinäkuuta 1967 (Dave Daviesin soolosingle)

Something Else by The Kinks (joskus lyhyemmin Something Else) on brittiläisen The Kinks -yhtyeen syyskuussa 1967 julkaistu viides studioalbumi. Albumi merkitsi yhteistyön päättymistä yhdysvaltalaistuottaja Shel Talmyn kanssa. Tästä lähtien tuottamisesta vastasi yhtyeen johtohahmo Ray Davies.

Musiikillisesti Something Else by The Kinks on hyvin monimuotoinen ja melankolinen, ja sen sanoitukset käsittelevät brittiläistä elämää. Psykedeelisen rockin aikakaudella albumi oli vallitsevien trendien vastainen, ja siitä muodostuikin Kinksin siihen asti heikoiten myynyt albumi. Vaikka levyllä olivat suuret singlehitit ”Waterloo Sunset” ja ”Death of a Clown”, pääsi se Britanniassa vain sijalle 35 ja Yhdysvalloissa sijalle 153. Se oli samalla Kinksin viimeinen Britannian albumilistalle päässyt studioalbumi.

Myöhemmin albumia on arvostettu, ja se esimerkiksi valittiin mukaan Robert Dimeryn toimittamaan teokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Rolling Stone -musiikkilehti sijoitti sen sijalle 289 omalla kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia -listallaan.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Kinksin vuosien 1964–1966 singleistä kaikkiaan kymmenen oli noussut listalle yhtyeen kotimaassa Britanniassa, ja niistä kolme oli ollut listaykkösenä.[2] Yhtyeen johtohahmo ja pääasiallinen laulunkirjoittaja Ray Davies alkoi vuoden 1967 aikoihin kiinnostua yksittäisten singlejen sijaan yhä enemmän albumikokonaisuuksista,[3] ja jo edellisenä vuonna julkaistua Face to Facea pidetään väljänä konseptialbumina, jolla oli havaittavissa Daviesin kehittymistä säveltäjänä ja sanoittajana. Monet levyn kappaleista käsittelivät brittiläistä yhteiskuntaa.[4] Daviesin näkemykset aiheuttivat tulevaisuudessa erimielisyyksiä, sillä Kinksin levy-yhtiötä Pye Recordsia kiinnostivat vain singlehitit.[3]

Myös yhtyeen tyyli muuttui. Musiikillisesti Kinks alkoi yhdistellä elementtejä folkista, bluesista ja kamarimusiikista mutta myös brittiläisestä music hall -perinteestä. Sanoitukset tarkastelivat brittiläistä kulttuuria.[5]

Työstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rumpali Mick Avory ja kitaristi Dave Davies huhtikuussa 1967.

Something Else by The Kinks nauhoitettiin hajanaisissa sessioissa Lontoon Pye-studioiden kakkosstudiossa marraskuun 1966 ja kesäkuun 1967 välisenä aikana.[6] Levytys alkoi, kun basisti Pete Quaife palasi Kinksiin oltuaan hoidettavana auto-onnettomuuden vuoksi.[7] Levy oli yhtyeen ensimmäinen, joka tehtiin ilman tuottaja Shel Talmyn valvontaa, sillä Kinks oli juuri allekirjoittanut Pye Recordsin kanssa uusia levytyssopimuksia, joiden mukaan yhtye tuottaisi albuminsa itse ja Ray Davies yksin päättäisi, mitä yhtyeeltä julkaistaisiin.[8] Tästä huolimatta Something Else by The Kinksin Yhdysvaltain-painokseen tuottajaksi merkittiin Shel Talmy,[9] kun taas Britannian-painoksessa ei mainittu tuottajaa lainkaan.[10] Tästä eteenpäin Kinksin albumit tuotti yksin Davies.[11]

Vaikka Ray Davies oli nousemassa laulunkirjoittajana todelliseksi ammattilaiseksi, studiossa hän toimi pitkälti vaiston varassa. Albumin jokaisessa kappaleessa oli omat ongelmansa, joihin yhtye löysi erilaiset ratkaisut. Kinks työskenteli pienellä budjetilla, eikä Pye-studioiden neliraitaisella äänityslaitteella voitu hioa kappaleita kovinkaan paljon.[12] Sovitusten kanssa yhtye joutui usein improvisoimaan.[13] Daviesin saadessa tuottajana lisää itsevarmuutta yhtye alkoi löytää tarvittavia soundeja yhä omaperäisemmistä paikoista. Esimerkiksi puhallinsektiota imitoitiin lyömällä pahvilaatikon reunaa. ”Death of a Clownin” intro syntyi puolestaan Daviesin soittaessa pianon jousia harpun tapaan.[12] Yhtye käytti myös mellotronia imitoidakseen muiden soittimien ääniä.[14]

Rumpali Mick Avoryn mukaan yhtyeellä oli erilaisia tapoja äänittää levyn kappaleet. Joissain kappaleissa luotiin ensin pohja rummuilla ja bassokitaralla, kun taas joissain yhtye soitti samanaikaisesti.[12] Useassa kappaleessa yhtyettä avusti sessiomuusikko ja kosketinsoittaja Nicky Hopkins, ja lisäksi joissain kappaleissa taustalaulua laulaa Ray Daviesin vaimo Rasa.[11]

Miksaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakaudelle tyypillisesti Something Else by The Kinksistä tehtiin sekä stereo- että monomiksaus. Monoääni oli vielä tuolloin rocklevyjen kohdalla hallitsevampi muoto, stereo sen sijaan nähtiin yleisesti ”aikuisemman” musiikin äänentoistomuotona. Something Else by The Kinksin stereo- ja monopainoksissa on pieniä eroja, joista yleisimpinä erot lopun häivytyksissä (engl. fade-out) ja soitinten keskinäisessä balanssissa. Lisäksi joissain tapauksissa jommankumman formaatin miksauksesta puuttuu soitinten päällekkäisäänityksiä. Joidenkin maiden painoksilla oli mukana hieman erilaisia versioita kappaleista. Esimerkiksi ”Afternoon Tea” ilmestyi hieman Britannian-versiosta eroavana stereoversiona albumin Länsi-Saksan-painoksella ja monoversiona kanadalaisella singlellä.[15]

»Something Else oli todennäköisesti ensimmäinen levy, jonka kohdalla yritimme tarkastella, mitä voisimme tehdä stereoäänen kanssa. Mutta se ei koskaan oikein ollut sitä, kuinka kuulin Kinksin päässäni. Minulle Kinks oli aina monobändi. Pidin siitä soundista.»
(Ray Davies[15])

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Kinks alankomaalaisessa Fanclub-televisio-ohjelmassa 29. huhtikuuta 1967.

Something Else by The Kinks jatkoi edellisen Face to Face -albumin aloittamaa suuntausta ja vei sitä entistä pidemmälle. Kinks luopui lopullisesti alkuaikojen kitarasoolojen täyttämästä rock and roll -musiikista, ja tilalle tuli esimerkiksi psykedeelistä R&B:tä ja melodista kamaripopia. Myös albumin nimi Something Else by The Kinks (suom. Jotain muuta Kinksiltä) kuvastaa muutosta. Iso syy muutokseen oli yhtyeen sisällä muuttunut dynamiikka, kun Ray Davies oli itse ottanut tuottajan roolin, ja lisäksi hänen kitaristiveljensä Dave Davies oli kehittynyt lauluntekijänä.[16] Musiikillisesti albumi on hyvin monimuotoinen. Sillä on muun muassa bossanovaa (”No Return”), country-folkia (”Death of a Clown”), swingiä (”End of the Season”) ja barokkivaikutteita (”Two Sisters”). Levyn kappaleet käsittelevät brittiläistä elämää, mistä selkeimpänä esimerkkinä käy ”Waterloo Sunset”.[7][11] Albumia värittävät myös vaikutteet music hallista.[17] Levyn teemat loivat pohjaa Kinksin tuleville konseptialbumeille.[16]

Kappaleiden aiheita ovat muun muassa iltapäivätee (”Afternoon Tea”), savukkeet (”Harry Rag”) ja rakastetun perään haikaileminen (”End of the Season”).[18] Siinä missä Kinksin edellisalbumilla Face to Facella kannettiin huolta tuhoista ja epäonnistumisista, Something Else by The Kinks käsittelee menetettyjä asioita.[17] Monessa laulussa käsitellään lapsuudesta sellaisia aiheita, jotka ovat ajan myötä kadonneet. Siksi albumi on sävyltään huomattavan melankolinen, mikä luo suuren kontrastin niin sanotun rakkauden kesän 1967 ilmapiiriin.[19] Aikakauden musiikillista kenttää hallitsi psykedeelinen rock, mutta Ray Davies keskittyi kirjoittamaan kaksi–kolmeminuuttisia poplauluja.[20] Sanoitusten sävyt ovat vuoroin kyynisiä, itsetutkiskelevia ja huvittavia.[5]

Suurimman osan albumin kappaleista kirjoitti Ray Davies.[21] Hän kuitenkin myös rohkaisi Dave Daviesia ottamaan lisää vastuuta, ja tämä kirjoittikin ja lauloi laulut ”Love Me Till the Sun Shines” ja ”Funny Face”.[19] Daven laulaman kappaleen ”Death of a Clown” veljekset kirjoittivat yhdessä.[21]

Kappalemateriaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäytteet
”David Watts” on albumin avausraita.
Dave Daviesin laulama ”Death of a Clown” julkaistiin myös hänen ensimmäisenä soolosinglenään.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avauskappale ”David Watts” kertoo koulussa suositusta pojasta, joka torjuu tyttöjen lähentelyt.[17] Kieli poskessa tehty sanoitus vihjailee pojan olevan homoseksuaali.[5] Tarina perustuu todellisen David Watts -nimisen henkilön ympärille. Ray Davies on kertonut haastattelussa, että Watts oli hänen hyvä ystävänsä ja huono konsertinjärjestäjä, joka oli hetken aikaa kiinnostunut Dave Daviesista.[22]

Dave Davies kirjoitti kappaleen ”Death of a Clown” pianolla hänen äitinsä kodissa. Ray Davies toi mukaan omia ideoitaan ja auttoi muovaamaan sitä lopulliseen muotoonsa.[19] Rayn ja Daven yhdessä tekemät kappaleet ovat harvinaisia,[17] ja ”Death of a Clown” onkin heidän ainoa yhteiseksi merkitty kappale Something Else by The Kinks -albumilla.[16] Säveleltään kappale on melankolinen, ja sen Bob Dylan -tyyliset sanoitukset henkivät esiintyjän elämän yksitoikkoisuutta, kuuluisuuden varjopuolia ja kamppailua yleisön kunnioituksesta. Kappaleessa on vahvasti esillä sessiomuusikko Nicky Hopkinsin soittama piano.[16]

”Two Sisters” on albumin lyhyin kappale. Sovitukseltaan se on levyn kunnianhimoisimpia, ja sillä kuullaan jousisoittimia sekä Nicky Hopkinsin soittamaa cembaloa.[7][16] Sanoituksessa perhe-elämässä kiinni oleva Priscilla kadehtii sisartaan Sybillaa ja tämän sosiaalista elämää ja luksusasuntoa. Todellisuudessa laulu kertoo Ray Daviesin suhteesta veljeensä Daveen, sillä Dave piti usein hauskaa kaupungilla, kun naimisissa oleva Ray istui kotona perheensä kanssa. Dave Davies itse uskoo, että kappaleen sanoitukseen vaikutti veljesten erilaisen luonteen lisäksi se, että heillä oli perheessään myös kuusi vanhempaa siskoa.[7] Vain hieman aiemmin oli julkaistu muitakin vastaavia kotielämästä kertovia dramaattisia lauluja, kuten Rolling Stonesin ”Mother’s Little Helper” ja Beatlesin ”She’s Leaving Home”.[23]

”No Return" on musiikillisesti bossanova.[17] Laulun kertojaminä kertoo seurauksista tilanteessa, jossa hänen rakkaansa jättäisi hänet. Hänen elämänsä menettäisi merkityksensä, eikä siitä olisi paluuta. Synkän sanoituksen vastapainona kappaleen sävel on pirteä.[16]

Hieman juomalaulua muistuttavan kappaleen ”Harry Rag” teemana on nikotiiniriippuvuus. Se kertoo hahmoista, jotka ovat niin riippuvaisia tupakasta, ettei heidän elämässään mikään muu merkitse mitään: But if I give it all, I won’t feel sad / As long as I got enough to buy a harry rag.[16] Sana ”harry rag” on cockney rhyming slangissa käytettävä väännös sanasta ”fag”, joka brittislangissa tarkoittaa tupakkaa.[17] ”Harry Rag” onkin esimerkki Ray Daviesin yhdestä tavaramerkistä eli sanaleikeistä.[16] Kappaleessa ovat voimakkaasti esillä lyömäsoittimet.[5]

”Tin Soldier Man” tunnettiin työvaiheessa nimellä ”Sand on My Shoes”. Ray Davies kirjoitti sen isälleen, sillä hänellä oli tapana tehdä lauluja viihdyttääkseen perhettään. Alun perin kappale kertoi kahdesta Oxford Streetillä esiintyneestä viiksekkäästä henkilöstä, jotka esittivät egyptiläistä tanssia. Kyseiset pitkiin yöpaitoihin pukeutuneet hahmot olivat Daviesin isän suuressa suosiossa.[24] Kappale on nopeatempoinen rock.[16] ”Tin Soldier Manin” monoversio eroaa stereoversiosta siten, että siitä puuttuu taustalaulu ja kaksi ensimmäistä nuottia.[6]

”Situation Vacant” edustaa Ray Daviesille tyypillistä hahmotutkimusta. Sanoituksessa työväenluokkainen pariskunta kamppailee toimeentulon ja velvollisuuksien kanssa[16] ja anoppi tuhoaa miehen elämän.[17] Musiikillisesti kappale on Beatles-tyylinen nopeatempoinen rock, jossa ovat esillä Dave Daviesin kitara ja Nicky Hopkinsin kosketinsoittimet. Lopussa on aikakaudelle yleinen osuus, jossa kappale on loppuvinaan mutta jatkuukin vielä.[16]

B-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäytteet
”Afternoon Tea” on yksi albumin monista nostalgishenkisistä lauluista.
Päätöskappale ”Waterloo Sunset” on Kinksin menestyneimpiä kappaleita Britanniassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Dave Daviesin kirjoittama albumin B-puolen avausraita ”Love Me Till the Sun Shines” on melko yksinkertainen blues rock -kappale. Sanoitukseltaan se heijastelee Daviesin huoletonta poikamieselämää. Laulun kertojaminä ei kaipaa syvempää romanttista yhteyttä vaan ainoastaan pitää hauskaa auringonnousuun saakka. Kappale eroaakin albumin yleisestä aihepiiristä olemalla sävyltään puhtaasti hedonistinen.[16]

Kappaleen ”Lazy Old Sun” Ray Davies teki muistuttamaan standardeja, joita hänen vanhempansa aikoinaan soittivat kotona.[25] Sanoitukset ovat nostalgiset,[5] ja Mick Avoryn rumpujensoittotyyli ja Dave Daviesin kitara tekevät kappaleesta psykedeelisen. ”Lazy Old Sun” on eräs Dave Daviesin suosikeista levyllä.[25]

Kappaleessa ”Afternoon Tea” muistellaan nostalgisesti menneitä teehetkiä ja menetettyä rakkautta.[16]

Dave Daviesin kirjoittama ”Funny Face” käsittelee menetettyä rakkautta. Laulussa poika rakastuu tyttöön, joka on lukittu mielisairaalaan ja jonka näkemisen lääkärit kieltävät. Samankaltaisia huolettomia sinkkutyttöjä käsitteleviä kappaleita ovat Kinksillä myös ”Polly” ja ”Big Black Smoke”.[17][26]

Swing-tyylinen pianostandardi ”End of the Season” käsittelee näennäisesti menetettyä rakkautta, mutta se on todellisuudessa kuvaus tyhmästä rikkaasta miehestä, joka huomaa ajautuneensa vaikeisiin aikoihin. Hän on liian vanha nuorille naisille ja liian oikeistolainen klubielämään. Kappaleessa on taustaääninä linnunlaulua.[17][16]

Albumin päättää sen kuuluisin kappale,[20] Lontoosta kertova ”Waterloo Sunset”, joka on eräs Kinksin menestyneimmistä kappaleista Britanniassa.[27] Kappale on saavuttanut myös arvostusta, ja esimerkiksi kriitikko Robert Christgau on sanonut sitä kauneimmaksi englanninkieliseksi lauluksi.[16] Ray Davies sai kappaleen säveleen inspiraation unessaan. Alun perin kappaleen nimeksi piti tulla ”Liverpool Sunset” kuvaamaan muun muassa merseybeat-musiikin kuolemaa, mutta lopulta Davies siirsi aiheen kotikaupunkiinsa Lontooseen.[19] Waterloo on rautatieasema Lontoossa.[17] Kappaleen sanomana on, että kaikista ongelmista huolimatta kaikki on loppujen lopuksi hyvin niin pitkään kuin saa katsella Waterloon auringonlaskua: But I don’t need no friends / As long as I gaze on Waterloo sunset / I am in paradise.[16]

Kansitaide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumin etu- ja takakansi.

Albumin kansitaiteen suunnitteli Pye Records Studios, ja valokuvat otti Clareville Studiosin Mike Leale. Takakannessa on teksti, joka esittelee yhtyettä ja albumia.[10] Tekstissä esitellään kuvitteellinen, Ray Daviesin luoma Daviesland-niminen paikka, jossa on Kinksin kappaleisiin viittaavia asioita ja hahmoja, kuten kaupunkien herroja ja esikaupunkialueella asuvia kotirouvia. Tekstin kirjoittajan henkilöllisyys ei ole tiedossa.[23]

»Welcome to Daviesland. Where all the little kinklings in the magic Kinkdom wear tiny black bowlers, rugby boots, soldier suits, drink half pints of bitter, carry cricket bats and ride in little Tube trains. Here all the little lady kinklings wear curlers in the hair, own fridges and washing machines, fry bacon and eggs, and take afternoon tea.»
(Alkuosa takakannen esittelytekstistä[10])

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen stereopainoksen vinyylietiketti.

Pye Records julkaisi Something Else by The Kinksin Britanniassa niin stereo- kuin monoformaatissa 15. syyskuuta 1967.[28] Vaikka levyn kappaleet ”Waterloo Sunset” ja ”Death of a Clown” olivat olleet suuria singlehittejä,[29] itse albumi ei noussut Record Retailer -listalla sijaa 35 korkeammalle, ja listaviikkojakin sille kertyi top 50:ssä vain kaksi.[30] Melody Makerin ja New Musical Expressin listoille levy ei noussut lainkaan, sillä ne listasivat vain kymmenen parasta albumia.[31] Something Else by The Kinks jäi myös yhtyeen viimeiseksi Britannian listoille nousseeksi studioalbumiksi.[2] Norjassa levy ylsi sijalle 12[32] ja Länsi-Saksassa sijalle 31.[33]

Yhdysvalloissa albumi ilmestyi Reprise Recordsin julkaisemana tammikuussa 1968. Myös siellä levy ilmestyi sekä monona että stereona.[34] The Kinks oli Yhdysvalloissa muusikoiden liiton määräyksestä pannassa, eikä levy noussut Billboard 200 -listalla sijaa 153 korkeammalle.[35][36] Cashboxin listalla levy ylsi sijalle 89, mutta Record Worldin listalla se ei sijoittunut lainkaan.[37]

Something Else by The Kinks oli yhtyeen siihen saakka heikoiten myynyt albumi.[18] Ray Davies itse on uskonut, että albumi ei vastannut ostavan yleisön käsitystä Kinksin musiikista. Yhtye oli jo siirtynyt pois alkuperäisestä garage rock -soundistaan, vaikka monet edelleen yhdistivätkin yhtyeen tähän tyyliin. Lisäksi levy-yhtiö Pye ei koskaan pitänyt albumeja tärkeinä, vaan halusi yhtyeeltä nimenomaan hittisinglejä. Niinpä Kinksin albumeja ei koskaan markkinoitu yhtä paljon kuin esimerkiksi Beatlesin ja Rolling Stonesin kohdalla.[38] Myöskään levyn kappaleet eivät olleet muodikkaita ajalla, jolloin Jimi Hendrix Experiencen ja Creamin kaltainen psykedeeliset voimatriot olivat suuressa suosiossa. Lisäksi Beatles oli juuri julkaissut konseptialbuminsa Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Näiden rinnalla Something Else by The Kinks koettiin teemoiltaan vanhanaikaiseksi ja mitättömäksi. Tosin nykyisin albumia arvostetaan juuri musiikillisen liioittelemattomuutensa vuoksi.[18]

Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä[39] sekä Reprisen julkaisemana Yhdysvalloissa 4-raitana,[40] 8-raitana[41] ja kelanauhana.[42] Vinyylistä on otettu eri maissa lukuisia uusintapainoksia.[39] 1980-luvulla on julkaistu myös C-kasettiversioita.[43] Ensimmäinen CD-versio ilmestyi vuonna 1988.[39] Vuonna 1998 julkaistiin uusi, remasteroitu CD-painos, jolla oli myös bonuskappaleita.[44] Kesäkuussa 2011 ilmestyi kaksi CD-levyä sisältävä Deluxe Edition, jolla on alkuperäisen albumin mono- ja stereomiksaukset sekä bonuskappaleita.[45]

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Lista Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Norja VG-lista 12. 3 48/1967 [32]
 Länsi-Saksa Musikmarkt 31. 2 15.12.1967 [33]
 Britannia Record Retailer LPs Chart 35. 2 14.10.1967 [30][31]
 Yhdysvallat Cash Box Top 100 Albums 89. 7 1968 [37]
 Yhdysvallat Billboard Top LPs 153. 2 1968 [37]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic[46]5/5 tähteä
Pitchfork[17]9,3/10

Lukuisissa aikalaisarvioissa albumia kuvattiin nostalgiseksi.[17] Yhdysvaltalaisen Rolling Stone -musiikkilehden toimittaja James Pomeroy käsitteli albumia 9. maaliskuuta 1968 ilmestyneessä numerossa. Hän piti sitä Kinksin siihen asti parhaimpana levynä. Hänen mielestään Something Else by The Kinks osoittaa selkeää kehitystä edellisen Face to Face -albumin jälkeen. Hän epäili sen kuitenkin jäävän yhtyeen viimeiseksi Yhdysvalloissa julkaistavaksi albumiksi. Hän kehuu kappaleita ”David Watts”, ”Harry Rag”, ”End of the Season” ja ”Tin Soldier Man”, mutta ”Lazy Old Sun” ja ”No Return” kuulostavat hänen mukaansa väsyneiltä ja latteilta. Lopuksi Pomeroy kirjoittaa, että Kinksiä kuunnellessaan kuulija on huvittunut, hämmentynyt, lumoutunut, viihtynyt – ja aina kyseenalaistava.[47]

Brittiläisen Melody Maker -lehden syyskuun 1967 numeron arvostelussa kirjoitettiin, että Something Else by The Kinks on yksi vuoden parhaita albumeja. Jutussa sanottiin myös, ettei albumi ole erityisen muodikas, mutta Ray Daviesin kirjoittama materiaali ansaitsee kunnioitusta.[23]

AllMusicin Stephen Thomas Erlewine on sitä mieltä, että Something Else by The Kinks levittää Face to Facen saavutuksia ja sisältää 13 brittiläisen popin klassikkoa. Hän mainitsee Ray Daviesin kehittyneen lauluntekijänä ja muuttuneen samalla entistä nostalgisemmaksi ja tunteellisemmaksi. Esimerkiksi kappaleita ”End of the Season”, ”Lazy Old Sun” ja ”Situation Vacant” hän kehuu upeiksi. Lisäksi hän jakaa tunnustusta Dave Daviesin kappaleille, jotka auttavat tekemään albumista ”juuri niin loputtoman kiehtovan kuin se on”. Erlewine antaa albumin arvosanaksi viisi tähteä viidestä mahdollisesta.[46]

Vuonna 2003 Rolling Stone sijoitti albumin 289:nneksi, kun se valitsi mielestään kaikkien aikojen viisisataa parasta albumia.[48]

Something Else by The Kinks kuuluu myös Robert Dimeryn toimittamaan kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään (2006). Siinä albumista kirjoittaa Music Televisionin toimittaja ja Mojoon kirjoittava Jon Harrington. Hän kuvaa Something Elsen lempeitä ja katkeransuloisia melodioita hyvin englantilaisiksi ja Ray Daviesin sanoituksia hurmaaviksi, jokapäiväistä elämää käsitteleviksi ja melankolisiksi. Kappaletta ”David Watts” hän kuvalee homoeroottiseksi, ja ”Waterloo Sunset” edustaa hänen mukaansa Ray Daviesin lahjakkuutta huipussaan.[18]

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaikki kappaleet kirjoittanut Ray Davies, ellei toisin mainita.
  • Kaikki kappaleet sovittanut Ray Davies.[19]

A-puoli

  1. David Watts – 2.29
  2. Death of a Clown – 3.01 (säv. R. Davies, Dave Davies)
  3. Two Sisters – 2.01
  4. No Return – 2.00
  5. Harry Rag – 2.17
  6. Tin Soldier Man – 2.47
  7. Situation Vacant – 3.11

B-puoli

  2. Love Me Till the Sun Shines – 3.15 (säv. D. Davies)
  3. Lazy Old Sun – 2.46
  4. Afternoon Tea – 3.26
  5. Funny Face – 2.17 (säv. D. Davies)
  6. End of the Season – 3.00
  7. Waterloo Sunset – 3.14

Kappaleiden kestot alkuperäisen monopainoksen mukaan.[39]

Vuoden 1998 CD-version bonuskappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  2. Act Nice and Gentle – 2.39 (singlen B-puoli)
  3. Autumn Almanac – 3.05 (singlen A-puoli)
  4. Susannah’s Still Alive – 2.22 (Dave Daviesin singlen A-puoli, säv. D. Davies)
  5. Wonderboy – 2.49 (singlen A-puoli)
  6. Polly – 2.51 (singlen B-puoli)
  7. Lincoln County – 3.12 (Dave Daviesin singlen A-puoli, säv. D. Davies)
  8. There Is No Life Without Love – 2.01 (Dave Daviesin singlen B-puoli, säv. R. Davies, D. Davies)
  9. Lazy Old Sun – 2.53 (ennenjulkaisematon vaihtoehtoinen stereo-otto)

[44]

Vuoden 2011 Deluxe Edition

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1: Mono

  1. David Watts – 2.32
  2. Death of a Clown – 3.04 (säv. R. Davies, D. Davies)
  3. Two Sisters – 2.10
  4. No Return – 2.02
  5. Harry Rag – 2.16
  6. Tin Soldier Man – 2.49
  7. Situation Vacant – 3.17
  8. Love Me Till the Sun Shines – 3.16 (säv. D. Davies)
  9. Lazy Old Sun – 2.48
  10. Afternoon Tea – 3.26
  11. Funny Face – 2.17 (säv. D. Davies)
  12. End of the Season – 2.57
  13. Waterloo Sunset – 3.15
  14. Act Nice and Gentle – 2.37
  15. Mr. Pleasant – 2.57 (singlen A-puoli)
  16. Susannah’s Still Alive – 2.20 (säv. D. Davies)
  17. Autumn Almanac – 3.09
  18. Harry Rag – 2.10 (vaihtoehtoinen otto)
  19. David Watts – 2.35 (vaihtoehtoinen otto)
  20. Afternoon Tea – 3.13 (kanadalainen miksaus)
  21. Sunny Afternoon – 2.51
  22. Autumn Almanac – 3.06
  23. Mr. Pleasant – 2.46
  24. Susannah’s Still Alive – 2.35 (säv. D. Davies)
  25. David Watts – 2.10
  26. Love Me Till the Sun Shines – 2.23 (säv. D. Davies)
  27. Death of a Clown – 2.54 (säv. R. Davies, D. Davies)
  28. Good Luck Charm – 1.20 (säv. Aaron Schroeder, Wally Gold)
  29. Harry Rag – 2.25
  30. Little Woman – 2.10 (viimeistelemätön taustaraita)

Kappaleet 21–29 ovat BBC-äänityksiä.[49]

CD 2: Stereo

  1. David Watts – 2.40
  2. Death of a Clown – 3.15 (säv. R. Davies, D. Davies)
  3. Two Sisters – 2.03
  4. No Return – 2.03
  5. Harry Rag – 2.19
  6. Tin Soldier Man – 2.53
  7. Situation Vacant – 2.42
  8. Love Me Till the Sun Shines – 3.23 (säv. D. Davies)
  9. Lazy Old Sun – 2.48
  10. Afternoon Tea – 3.24
  11. Funny Face – 2.38 (säv. D. Davies)
  12. End of the Season – 3.00
  13. Waterloo Sunset – 3.20
  14. Susannah’s Still Alive – 2.19 (säv. D. Davies)
  15. Autumn Almanac – 3.13
  16. Sand on My Shoes – 3.05
  17. Afternoon Tea – 3.51 (vaihtoehtoinen versio)
  18. Mr. Pleasant – 3.14 (vaihtoehtoinen versio)
  19. Lazy Old Sun – 3.12 (vaihtoehtoinen lauluraita)
  20. Funny Face – 2.36 (vaihtoehtoinen versio, säv. D. Davies)
  21. Afternoon Tea – 3.10 (saksalainen miksaus)
  22. Tin Soldier Man – 2.07 (vaihtoehtoinen taustaraita)

[50]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Waterloo Sunset” (Yhdistynyt kuningaskunta 5.5.1967[51], Yhdysvallat 26.7.1967[52], Pye (UK), Reprise (USA))
  1. Waterloo Sunset – 3.14 (säv. R. Davies)
  2. Act Nice and Gentle – 2.39 (säv. R. Davies) (UK-painos)[51]
  4. Two Sisters – 2.01 (säv. R. Davies) (USA-painos)[52]

”Waterloo Sunset” oli Britanniassa suuri hitti keväällä 1967, se ylsi Record Retailer -listan kolmannelle sijalle.[31] Yhdysvalloissa kappale ei saavuttanut sijoitusta Billboard-listalla.[37]

”Death of a Clown” (Yhdistynyt kuningaskunta 7.7.1967[53], Yhdysvallat 2.8.1967[54], Pye (UK), Reprise (USA))
  1. Waterloo Sunset – 3.01 (säv. R. Davies/D. Davies)
  2. Love Me Till the Sun Shines – 3.15 (säv. D. Davies)[53]

”Death of a Clown” julkaistiin Dave Daviesin uran ensimmäisenä soolosinglenä, ja siitä tuli suuri hitti Britanniassa ja hänen tavaramerkkikappaleensa.[16][55] Se pääsi Britanniassa listan kolmannelle sijalle,[31] mutta Yhdysvalloissa se ei sijoittunut.[37]

Britanniassa ja Yhdysvalloissa julkaistujen singlejen lisäksi julkaistiin ainakin yksin Ranskassa single ”Tin Soldier Man” B-puolenaan ”Love Me Till the Sun Shines”.[56] Kanadassa puolestaan ilmestyi ”David Watts” B-puolenaan ”Afternoon Tea”.[57]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Rasa Davies – taustalaulu kappaleissa 2, 5, 6, 9–13
  • Nicky Hopkins – kosketinsoittimet kappaleissa 1–3, 6–8, 12
  • Ken Jones – bongorummut
  • David Whitaker – jousisovitus kappaleessa ”Two Sisters” (itse soittajien henkilöllisyys ei tiedossa)
  • Pye Records Studios – kannen suunnittelu
  • Mike Leale (Clareville Studios) – valokuvaus

Muut

  • Shel Talmy – tuottaja
  • Alan MacKenzie – äänittäjä
  • Alan O’Duffy – avustava äänittäjä

Kokoonpano käsittää vain alkuperäisen albumin, ei bonuskappaleita.[10][19][21]

Painoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Britannia Pye NPL 18193 15.9.1967 [39]
LP Länsi-Saksa Pye/Hitton HTSLP 340044 12/1967 [39]
LP Yhdysvallat Reprise R 6279 (mono) 1/1968 [39]
LP Yhdysvallat Reprise RS 6279 (stereo) 1/1968 [39]
LP Kanada Pye NPL 30111 2/1968 [39]
LP Brasilia Musidisc HI-FI 2173 (mono) 1969 [39]
LP Brasilia Musidisc HI-FI 2173 (stereo) 1969 [39]
LP Britannia PRT PYL 6007 (stereo) 12/1987 [39]
CD Länsi-Saksa PRT/TELDEC 8.26674 ZR 1/1988 [39]
CD Britannia Castle CLACD 189 18.12.1989 [39]
CD Yhdysvallat Reprise RS 6279-2 15.5.1990 [39]
CD Britannia Essential/Castle ESM CD 480 30.3.1998 [39]
CD Britannia Castle/Sanctuary CMTCD303 20.8.2001 [39]
CD Britannia Sanctuary Midline SMRCD029 26.4.2004 [39]
CD Britannia Sanctuary/Universal 273 214-1 20.6.2011 [39]
LP Britannia Sanctuary 273 214-8 21.4.2012 [58]
LP Belgia Sanctuary NPL 18193 (mono) 22.12.2014 [59]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Doggett, Peter: Something Else by The Kinks -albumin Deluxe Edition -version kansilehti (Sanctuary/Universal 273 214-1), 2011.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Kinks - Something Else by the Kinks Allmusic. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b The Kinks - full Official Chart History Officialcharts.com. The Official UK Charts Company. Viitattu 24.9.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Nyman, Jake: Rocktieto 2, s. 142. Pirkkala: Lehtijussi Oy, 1979. ISBN 951-639-000-5
  4. ↑ Erlewine, Stephen Thomas: Face to Face - The Kinks Allmusic.com. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Hanson, Natalie: On This Day: The Kinks' "Something Else By The Kinks" released in 1967 Theorion.com. 15.9.2018. The Orion. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b Doggett 2011, s. 2.
  7. ↑ a b c d Doggett 2011, s. 9.
  8. ↑ Doggett 2011, s. 9–12.
  9. ↑ The Kinks: Something Else by The Kinks -vinyylialbumin tiedot (Reprise Records, RS 6279).
  10. ↑ a b c d The Kinks: Something Else by The Kinks -vinyylialbumin tiedot (Pye Records, NSPL 18193).
  11. ↑ a b c Something Else By The Kinks Thekinks.info. Universal Music Strategic Marketing. Arkistoitu 11.12.2011. Viitattu 25.9.2022.
  12. ↑ a b c Doggett 2011, s. 12.
  13. ↑ Doggett 2011, s. 12–14.
  14. ↑ Doggett 2011, s. 14.
  15. ↑ a b Doggett 2011, s. 16.
  16. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Thompson, Brian: From the Record Crate: The Kinks – “Something Else by The Kinks” (1967) Theyoungfolks.com. 15.9.2017. The Young Folks. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l Sante, Luc: The Kinks: Something Else Album Review - Pitchfork 25.3.2018. Condé Nast. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 120. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
  19. ↑ a b c d e f Doggett, Peter: Something Else by The Kinks -albumin CD-version kansilehti (Sanctuary Midline SMRCD029), 2004.
  20. ↑ a b Swanson, Dave: 'Something Else by the Kinks' Turns 45 Ultimateclassicrock.com. 15.9.2012. Viitattu 21.11.2012. (englanniksi)
  21. ↑ a b c Doggett 2011, s. 23.
  22. ↑ Cash for questions – Ray Davies helmikuu 2005. kindakinks.net. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Robinson, John: Something Else. The Ultimate Music Guide: The Kinks (Uncut), 2017, s. 38–39. TimeInc.
  24. ↑ Doggett 2011, s. 17.
  25. ↑ a b Doggett 2011, s. 17–18.
  26. ↑ "I hate everyone in this business". The Kinks Archive 1966/67. The Ultimate Music Guide: The Kinks (Uncut), 2017, s. 36. TimeInc.
  27. ↑ Doggett 2011, s. 18.
  28. ↑ Kinks Discography – UK albums kindakinks.net. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Doggett 2011, s. 8.
  30. ↑ a b Something Else Officialcharts.com. The Official UK Charts Company. Viitattu 24.9.2022.(englanniksi)
  31. ↑ a b c d U.K. Chart Positions kindakinks.net. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  32. ↑ a b norwegiancharts.com - The Kinks - Something Else By The Kinks Norwegiancharts.com. Hung Medien. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  33. ↑ a b Discographie von Kinks Offiziellecharts.de. GfK Entertainment. Viitattu 24.9.2022. (saksaksi)
  34. ↑ Kinks Discography – USA albums kindakinks.net. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Doggett 2011, s. 6.
  36. ↑ Something Else by the Kinks - The Kinks : Awards : AllMusic Allmusic. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d e U.S. Chart Positions kindakinks.net. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Doggett 2011, s. 8–9.
  39. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Emlen, Dave: Something Else By The Kinks KindaKinks.net. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Something Else By The Kinks (1967, 4-Track Cartrige) Discogs.com. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Something Else By The Kinks (1967, 8-Track Cartrige) Discogs.com. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  42. ↑ Something Else By The Kinks (1967, Reel-To-Reel) Discogs.com. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  43. ↑ Something Else by The Kinks by The Kinks (Album, Pop Rock) Rateyourmusic.com. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  44. ↑ a b Something Else By The Kinks 1998 CD kindakinks.net. Viitattu 20.11.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Emlen, Dave: Something Else By The Kinks (Deluxe Edition) KindaKinks.net. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  46. ↑ a b Erlewine, Stephen Thomas: Something Else by the Kinks – The Kinks : Songs, Reviews, Credits, Awards : AllMusic Allmusic. Viitattu 21.11.2012. (englanniksi)
  47. ↑ Pomeroy, James: Something Else By The Kinks – Album Reviews – Rolling Stone 9.3.1968. Rolling Stone. Viitattu 21.11.2012. (englanniksi)
  48. ↑ 500 Greatest Albums of All Time: The Kinks, 'Something Else by the Kinks' Rolling Stone Rolling Stone. Arkistoitu 10.2.2013. Viitattu 26.11.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Doggett 2011, s. 4, 6 ja 11.
  50. ↑ Doggett 2011, s. 15 ja 17.
  51. ↑ a b Waterloo Sunset/Act Nice & Gentle kindakinks.net. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  52. ↑ a b Waterloo Sunset/Two Sisters kindakinks.net. Viitattu 16.11.2012. (englanniksi)
  53. ↑ a b Death Of A Clown/Love Me Till The Sun Shines (UK) kindakinks.net. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  54. ↑ Death Of A Clown/Love Me Till The Sun Shines (USA) kindakinks.net. Viitattu 19.11.2012. (englanniksi)
  55. ↑ How the Kinks Took Things to a New Level on 'Something Else' Ultimateclassicrock.com. Ultimate Classic Rock. Viitattu 20.8.2022. (englanniksi)
  56. ↑ Tin Soldier Man / Love Me Till the Sun Shines by The Kinks : Reviews and Ratings - Rate Your Music kindakinks.net. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  57. ↑ David Watts/Afternoon Tea kindakinks.net. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Something Else by The Kinks by The Kinks (Album; Sanctuary 273 214-8) Rateyourmusic.com. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Something Else by The Kinks by The Kinks (Album; Sanctuary NPL 18193 ) Rateyourmusic.com. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
The Kinks
Ray Davies | Dave Davies
Mick Avory | John Dalton | Gordon John Edwards | Ian Gibbons | John Gosling | Mark Haley | Bob Henrit | Andy Pyle | Pete Quaife | Jim Rodford
Studioalbumit:

Kinks | Kinda Kinks | Kinks-Size | The Kink Kontroversy | Kinks Kinkdom | Face to Face | Something Else by The Kinks | The Kinks Are the Village Green Preservation Society | Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire) | Lola versus Powerman and the Moneygoround, Part One | Percy | Muswell Hillbillies | Everybody's in Show-Biz – Everybody's a Star | Preservation Act 1 | Preservation Act 2 | Soap Opera | Schoolboys in Disgrace | Sleepwalker | Misfits | Low Budget | Give the People What They Want | State of Confusion | Word of Mouth | Think Visual | UK Jive | Phobia

Livealbumit:

Live at Kelvin Hall | One for the Road | Live: The Road | To the Bone

Kokoelmia:

Greatest Hits! | Well Respected Kinks | Sunny Afternoon | Lola | Golden Hour of The Kinks | The Kink Kronikles | Kinks Greatest Hits | The Great Lost Kinks Album | The Kinks' Greatest – Celluloid Heroes | 20 Golden Greats | Come Dancing with The Kinks | Lost & Found (1986–89) | The Singles Collection | The Ultimate Collection | Greatest Hits 1970–1986

EP:t:

Kinksize Session | Kinksize Hits | Kwyet Kinks | Dedicated Kinks | Kinks | God’s Children | The Kinks Live EP | State of Confusion

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Something_Else_by_The_Kinks&oldid=22811274”