Snellman (suku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta suvusta. Nimen muita merkityksiä ja muita Snellman-nimisiä löytyy täsmennyssivulta.
J. V. Snellmanille vuonna 1866 myönnetty aatelisvaakuna.

Snellman on suomalainen sivistyssuku. Suvun kuuluisin jäsen on ollut filosofi, kirjailija ja senaattori Johan Vilhelm Snellman (1806–1881), joka aateloitiin vuonna 1866. Hän säilytti aateloitaessa sukunimensä ja muodostaa jälkeläisineen suomalaisen aatelissuvun numero 241[1], johon siis kuitenkin kuuluu vain osa jo aikaisemmin laajan Snellman-suvun jäsenistä. Perimätiedon mukaan suku polveutuu Virkkunen-nimisestä savolaisesta talonpojasta, mutta tästä ei ole todisteita. Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1600-luvulla mahdollisesti Ruotsista Kristiinankaupunkiin tullut räätälimestari Olof Jönsinpoika Snellman (n. 1630–1700), joka toimi myöhemmin Uudessakaupungissa kauppiaana, raatimiehenä ja valtiopäiväedustajana.[2] Osa Snellman-suvun jäsenistä suomensi sukunimensä Virkkuseksi oletetun esi-isänsä mukaan, etenkin vuoden 1906 suuren nimenmuuton yhteydessä. Teoria Virkkunen-nimisestä talonpojasta suvun kantaisänä osoittautui tosin vääräksi jo 1900-luvulla, sillä sukututkimusten perusteella Snellman-suvun juuret vievät Suomen nykyisten rajojen ulkopuolelle.[3]

Suomessa on myös jonkin verran muita Snellman-nimisiä henkilöitä, jotka eivät kuulu kyseiseen sukuun.[2] Aateloidun Snellman-suvun tunnuslause kuuluu Ne ipse maculato, alii non poterunt (latinaa, suom. ”Älä itse likaa [vaakunaasi], muut eivät sitä tee”).[1]

Tunnettuja sukuun kuuluvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelittomia Snellman-nimisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkkunen-nimisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äitinsä puolelta sukuun kuuluneita ja kuuluvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äitinsä puolelta sukuun kuuluneita ja kuuluvia:

  • Sakari Virtanen: Lapin leivän isä 100 vuotta – Kemiyhtiön historia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 1993. ISBN 952-90-4372-4
  • Veli Snellman: ”Snellmanit UPM-Kymmenen yritysryppäässä”, Metsäsnellmanit. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-6612-15-7
  • Laiho, Pertti (toim.): Snellman-suku: Olof Jönsson Snellmanin jälkeläiset. Helsinki: Snellmanien sukuyhdistys ry, 2013. ISBN 978-952-93-1535-2
  1. a b Snellman. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone. Viitattu 14.3.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap Veli-Matti Autio: ”Snellman (1600 -)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 126–128. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
  3. Laiho 2013: s. 18–22
  4. Finlands ridderskaps och adels kalender, s. 429–432. Ritarihuone, 1956.
  5. Laiho, s. 668 (taulu 2185)
  6. Kemissä 1950- ja 60-luvulla vaikuttanut Christina Snellman jätti jälkensä kaupungin taide-elämään – Aineen taidemuseon pienoisnäyttely esittelee taiteilijan tuotantoa. Lapin Kansa, 18.7.2023. Artikkelin verkkoversio.
  7. Laiho, s. 669 (taulu 2188)
  8. Sari Sainio: Laila Snellman. Aamulehti, 6.10.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.5.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. J.V. Snellmanin muistomerkin entisöinti vei viisi vuotta yle.fi. 12.5.2011. Viitattu 21.9.2024.
  10. Susanna Snellmanin Instagram Stories 21. syyskuuta 2024
  11. a b Virtanen, Sakari: Kemi Oy - historiikki, s.55
  12. Virtanen, Sakari: Kemi Oy - historiikki, s.143-144
  13. a b Johanna Forsström: Snellman, Hans Gustaf (1910 - 1997) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  14. Laiho 2013: s. 851 (taulu 2863)
  15. Eero Saarenheimo: Kekkonen Italian ja rouva Snellmanin lumoissa. Suomen Kuvalehti 19/2012, s. 54.
  16. Laiho 2013: s. 734 (taulu 2438)
  17. Aapo Roselius, Oula Silvennoinen & Marko Tikka: Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet. WSOY 2016.
  18. Laiho 2013: s. 310 (taulu 806)
  19. Laiho 2013: s. 296 (taulu 755)
  20. Vesa Sirén: Kansan Uutisten johtoon valittu Jussi Virkkunen on jo toisen polven päätoimittaja – kaikki muuttui kuuden vuoden takaisesta ”nolla­sopimuksesta” Helsingin Sanomat 2.3.2021. Viitattu 5.3.2021.
  21. a b Laiho 2013: s. 312 (taulu 814)
  22. Jyrki Vesikansa: Brofeldt, Kaarlo (1865 - 1936) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 17.2.2003.. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  23. Laiho, s. 566 (taulu 1815)
  24. a b Snellman 2013: s.69
  25. Laiho, s. 239 (taulu 573)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]