J. W. Snellman G:son
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Johan Wilhelm Snellman G:son | |
|---|---|
.png) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1809 Suomussalmi |
| Kuollut | 4. tammikuuta 1881 (71 vuotta) Oulu |
| Arvonimi | merikapteeni, kauppaneuvos, laivanvarustaja, sahateollisuusmies ja valtiopäivämies |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset | kauppaneuvos 1859 |
| Yritys | Tmi J. W. Snellman G:son |
| Asema | kauppahuoneen omistaja |
| Tutkinnot | perämiehen tutkinto (Vaasan merikoulu) |
| Puoliso | Jeanette Snellman (o.s. Enbom) |
| Vanhemmat | Johan Gerhard Snellman ja Charlotta Fredrika Planman |
| Lapset | Johan Georg (Janne) (1841–1885), Johanna Kristina (Hanna) (1843–1872), Albert Oskar (1844–1894), Sofia Carolina (Lina) (1846–1924), Henrik Wilhelm (Wille) (1848–1902), Karl August (Addo) (1849–1920), Gustaf Ferdinand (1851–1903), Maria Matilda (1853–1918), Emilia Charlotta (1855–1934) |
Johan Wilhelm Snellman G:son (Gerhardsson) (27. huhtikuuta 1809 Suomussalmi – 4. tammikuuta 1881 Oulu) oli suomalainen Oulussa vaikuttanut kauppaneuvos, sahanomistaja, laivanvarustaja ja tervaporvari, joka perusti Ouluun J. W. Snellman G:sonin kauppahuoneen. Hänen serkkunsa oli J. V. Snellman.
Snellmanin isä oli Suomussalmen ja vuodesta 1811 Utajärven kappalaisena toiminut Johan Gerhard Snellman (1769–1821) ja äiti Charlotta Fredrika Planman. Isänsä kuoltua 1821 Snellman joutui muuttamaan sukulaistensa luo Ouluun ja aloittamaan jo 12-vuotiaana uran kauppa-apulaisena Kokkolassa. Snellman lähti merille 16-vuotiaana ja hänestä tuli merikapteeni 1832. Samana vuonna hän asettui asumaan Uuteenkaarlepyyhyn toimien siellä laivuriporvarina.
Vuonna 1841 Snellman muutti kauppiaaksi Ouluun, jonne hän perusti seuraavana vuonna toiminimi J. W. Snellman G:son:in. Se harjoitti sahaustoimintaa, puutavaran ja tervan vientiä sekä laivanvarustusta. Yrityksen toimintaa johdettiin Kirkkokadun ja Albertinkadun kulmassa sijainneesta Snellmanin talosta, joka toimi myös Snellmanin perheen kotina. Snellmanin kauppahuone ohitti 1860-luvulla toisen oululaisen Bergbomin kauppahuoneen johtavana tervanviejänä. Snellmanin kuollessa kauppahuoneen varallisuus oli noin 1,3 miljoonaa markkaa (5 miljoonaa euroa).
Vuosina 1858–1860 Snellman G:son rakennutti yhdessä oululaisten J. G. Bergbomin, F. Granbergin, Fr. J. Frantzenin ja P. Hedmanin kanssa Suomen ensimmäisen höyrysahan Iin Kestilään. Hän perusti 1878 myös toisen höyrysahan Toppilaan.
Snellman G:son sai kauppaneuvoksen arvon 1859. Hän oli porvarissäädyssä Oulun kaupungin edustaja tammikuun valiokunnassa 1862 ja valtiopäivillä 1867.[1] Snellman kuului myös moniin senaatin perustamiin komiteoihin ja oli aktiivisessa kirjeenvaihdossa serkkunsa J. V. Snellmanin kanssa, saaden tältä muun muassa etukäteen tietoa Suomen markan käyttöönoton ajankohdasta. Vuosina 1874-1876 hän oli Oulun kaupunginvaltuuston jäsen. Vuonna 1880 hän oli yksi liberaalisen puolueen ohjelman allekirjoittajista.
Snellman meni naimisiin 1840 Oulun kaupungin rahastonhoitajan Johan Herman Enbomin tyttären Jeanette Enbomin kanssa (k. 1878), jonka äidinisä oli ollut säveltäjänä tunnettu lääninkamreeri Erik Tulindberg. Heidän pojistaan Albert Oskar Snellman (1844–1894) ja Karl August Snellman (1849–1920) toimivat vuorostaan Snellmanin kauppahuoneen johdossa isänsä jälkeen. He olivat mukana perustamassa yhdessä muiden oululaisten kauppahuoneiden kanssa Kemi Oy:tä 1893 ja Ab Uleå Oy:tä 1912.
Snellmanin perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]J. W. Snellman G:sonilla ja Jeanette Enbomilla oli kaikkiaan yhdeksän lasta:[2]
- Johan Georg (Janne) Snellman (1841–1885) velkaantui opintomatkallaan Saksan Bremenissä niin pahoin, että joutui vankilaan 1863. Myöhemmin hän toimi kuitenkin kauppiaana ja raatimiehenä Oulussa. Janne Snellman osti Toppilan panimon isältään 1880 ja hän omisti sen kuolemaansa saakka.
- Johanna Kristina (Hanna) Snellman (1843–1872) meni naimisiin Oulun oikeuspormestarin Johan Fredrik Gummeruksen kanssa vuonna 1867, mutta kuoli jo 29-vuotiaana.
- Albert Oskar Snellman (1844–1894) oli Snellmanin kauppahuoneen johdossa isänsä jälkeen.
- Sofia Carolina (Lina) Snellman (1846–1924) koki nuorena uskonnollisen herätyksen ja oli 41 vuotta Helsingin Diakonissalaitoksen johtajattarena 1883-1924.
- Henrik Wilhelm (Wille) Snellman (1848–1902) oli merikapteeni ja myöhemmin rautakauppias. Hän toimi Oulussa Snellmanin kauppahuoneelle 1871 rakennetun fregatti Toivon kapteenina ja hänestä tehtiin pilkkalaulu [1] jossa Snellman esiintyi "Toivon herrana ja kommesrootin poikana". Henrik Wilhelm Snellman ryhtyi rautakauppiaaksi 1881 ja vuosina 1896–1902 hän omisti nykyisen Oulun tuomiokapitulin talon, jossa hänellä oli asunto ja rautakauppa.
- Karl August Snellman (1849–1920) oli Snellmanin kauppahuoneen johdossa isänsä ja veljensä jälkeen.
- Gustaf Ferdinand Snellman (1851–1903) oli Rovaniemen piirilääkäri ja valtiopäivämies.
- Maria Matilda Snellman (1853–1918) oli naimisissa kauppaneuvos Hemming Åströmin kanssa.
- Emilia Charlotta Snellman (1855–1934) avioitui lankonsa Johan Fredrik Gummeruksen kanssa Hanna Snellmanin kuoltua. Gummeruksen kuoltua hän solmi toisen avioliiton laamanni A. J. Rudbeckin kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. W. Snellmanin ja hänen lastensa henkilötiedot (Internet Archive-linkki)
- J. V. Snellman ja Pohjois-Suomi[vanhentunut linkki]
- Kauko Kouvalainen: Snellman-suku ja Oulun kehitys, J. V. Snellman-luentosarja, Oulu 24.1.2006[vanhentunut linkki]
- OAKK: Snellmanin suku[vanhentunut linkki]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 699.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 313–314. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Kauko Kouvalainen: Stiftelsen Alma och K.A.Snellman Säätiö 1921-2004 (Viitattu 14.11.2020)
