Raimo Snellman
Raimo Snellman (s. 1949 Kuopio[1]) on suomalainen kultaajamestari.[2][3] Hän on tehnyt restaurointitöiden lisäksi yhteistyötä muun muassa tekstiilitaiteilijoiden ja kuvataiteilijoiden, kuten Pekka Jylhän kanssa[4] Maaria Wirkkala ja Outi Pieski.[5]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snellman kävi lukion Kuopiossa, minkä jälkeen hän aloitti englannin opiskelu ensin Uumajassa ja sitten Walesissa.[1] Opiskellessaan 1970- ja 1980-luvuilla Walesin yliopistossa hän kiersi vapaa-ajallaan huutokauppoja[3][6], gallerioita ja museioita.[7] Nähtyään kullattuja huonekaluja esimerkiksi Sotheby’sin ja Christie’sin huutokaupoissa hän innostui niin paljon, että otti yhteyttä Suomen ainoaan kultaajamestariin Reino Savolaiseen. Hän kertoi, että alaa voisi opiskella Venäjällä.[3][6] Snellman keskeytti opintonsa Isossa-Britanniassa ja otti yhteyttä Opetushallintoon ja ehdotti kultaaja-ammattitutkinnon perustamista. Ideasta innostuttiin, ja Suomessa alettiin suunnitella perustutkinnon sisältöä.[5] Suomen kulttuurirahasto[1] ja Alfred Kordelinin säätiö myönsivät Snellmanille apurahan kultaajaopintoihin. Saatuaan kutsun Pietarin Venäläisestä museosta (Russki muzei) Snellman sai opettajikseen tunnetun kultaajamestarin Petrovitš Slezinin ja hänen poikansa, kultaajamestari Viktor Slezinin,[5] tutustui Venäjän hallinnon keskuksen Kremlin ja taidemuseo Eremitaašin esineiden kultaustekniikoihin. Erityisesti ikoni- ja rakennustaito-oppi tulivat hänelle tutuiksi.[3] Hänen nelivuotinen opiskelunsa Venäjällä oli jaksoittaista: muutaman kuukauden jaksojen välissä hän oli kotona muutamia kuukausia.[3]
Kultaajamestariksi Snellman valmistui vuonna 1994.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snellman perusti yrityksensä Kultaus Oy Snellman marraskuussa 1984. Aluksi yritys valmisti taulujen kehyksiä.[1] Hänen ensimmäinen suuri työnsä oli Ilomantsin ortodoksisen kirkon ikonostaasin konservointi ja ulkopuolisten ristien kultaus yhdessä pietarilaisen mestarinsa[5] ja tämän vaimon ja pojan kanssa, jotka olivat myös kultaajamestareita.[1]
Opetushallitus päätti, ettei Suomessa järjestetä koulumuotoista opiskelua, mutta kultaajakisällin ammattiin voi valmistua oppisopimuksella.[3] Vuonna 1994 sveitsiläinen Michael Schinabeck otti ensimmäistä kertaa vastaan ensimmäiset suomalaisten kisällien ja mestarien tutkinnot.[5] Kultaajamestarin pätevyyteen vaaditaan vähintään kolmen vuoden työskentely jonkin kultaajamestarin alaisuudessa ja yhteensä viiden vuoden työkokemus.[6] Snellman valmistuttua kultaajanmestariksi vuonna 1994,[1] hän alkoi itse kouluttaa kultaajaoppilaita 1990-luvulla. Hänellä oli kerrallaan yksi kultaajaoppilas, jota hän koulutti kolmen vuoden ajan.[4] Yhteensä hänellä oli neljä oppilasta, joista kultaajamestariksi valmistui kolme.[1] Snellmanin työtä esiteltiin 1990-luvulla Juhlamokka-mainoksessa.[1]
Kultaus Oy Snellman muutti Kulttuurikeskus Sofiaan vuonna 2007. Keskus tarjosi hyvät puitteet kultauskurssien pitämiseen.[5] Snellman järjesti työhuoneellaan koulutuksia esimerkiksi huonekaluentisöijille, ikonimaalareille, taiteilijoille ja harrastajille.[8]
Valtion myöntämällä taiteilijaeläkkeelle Snellman jäi vuonna 2015,[9] ja Kultaus Oy Snellmania alkoi johtaa Mikko Snellman. Raimo Snellman jatkoi työtä yrityksen parissa sen enemmistöosakkaana.[1]
Lapin Tankavaarasta peräisin olevaa kultaa on käytetty Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon kattoristien sekä virolaisen Sindin kirkon ristin kultauksessa.[10]
Tunnetuimpia töitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Snellman on kunnostanut muun muassa:
- toistakymmentä ikonostaasia Suomessa[1]
- Valtioneuvoston linnan fasadin Könnin kellon[4],
- Valtioneuvoston linnan Tasavallan presidentin esittelysalin kalusteet[6],
- Helsingin Hietaniemen hautausmaalla olevan J.V. Snellmanin hautamuistomerkin[11] ja
- Valtioneuvoston juhlahuoneiston peilien kehykset ja kullattuja kalusteita.[3]
- Esplanadin soittolavan lyyran[1]
Hänen suurimpiin tilaustöihin kuuluvat myös:
- Mauno Koiviston muistomerkin kultaus[3],
- Uspenskin katedraalin kupolien kultausreseptin työstäminen[3] ja
- Helsingin kauppatorilla sijaitsevan Keisarinnankiven päällä olevan kaksipäisen kotkan kultaus.[6]
Snellman on kullannut esimerkiksi Otto Karvosen, Maaria Wirkkalan, Pekka Jylhän, Kristiina Uusitalon ja Outi Pieskin taidetta. Yksityishenkilöt ovat tilanneet häneltä kultauksia esimrkiksi Harley Davidsonin tankkiin ja lokasuojiin ja vanhoihin työkaluihin.[1]
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuonna 2002 Snellman voitti opetusministeriön järjestämän opetuksen laatukilpailun.[8]
- Vuonna 2015 Snellmanille myönnettiin valtion täysi taiteilijaeläke.[9]
- Vuonna 2024 Snellmanille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi[12]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Snellman on naimisissa, hänellä on kolme lasta ja lastenlapsia[13]. Snellmanin kisällien joukossa on hänen sukulaispoikansa Mikko Snellman,[8] joka johtaa nykyisin Kultaus Oy Snellmania.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Lehto-Isokoski, Hanna: Unohdettu ammatti heräsi eloon – KL tapasi mestari Snellmanin, jonka kiiltävä kädenjälki näkyy kaikkialla Kauppalehti. 22.9.2024. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Vinkki: Kullan kiehtova maailma (digitilaajielle) Helsingin Sanomat. 8.5.2019. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Märkä rätti vie kultauksen – liian innokas siivous vaarantaa valtion omaisuutta Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c Valtioneuvoston linnan kello saa kultaajamestarilta uuden elämän Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c d e f Krappe, Juhani: Kulta - ikuisesti kestävä valo. Maanomistaja, 04-2012.
- ↑ a b c d e Piippo, Maarit: Kultaus - taivaallista valoa. Glorian Antiikki, Kevät 2000.
- ↑ HS Helsinki | Raimo Snellman sai neronleimauksen seisottuaan kylmässä joessa – Sen seurauksena helsinkiläisessä ateljeessa alkoi pyöriä uudenlainen kultabisnes Ilta-Sanomat. 6.1.2021. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ a b c Montonen, Pia: Työnä kulta, ikuisuuden symboli. Glorian Antiikki, 08-2010.
- ↑ a b Vihdoin helpotusta arkeen mtvuutiset.fi. 3.7.2015. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Ainutlaatuista Suomessa: Hämeenlinnan ortodoksinen kirkko sai katolleen Lapin jokikullalla kullatut ristit Yle Uutiset. 6.8.2021. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ J. V. Snellmanin muistomerkin entisöinti vei viisi vuotta Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkit 1/2 Keskisuomalainen. 4.12.2024. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Torvalds, Sofia: Giv mig guld och lite glans. Kyrkpressen, 8.11.2018. (ruotsiksi)