John Snellman
John Snellman (13. toukokuuta 1815 Oulu – 27. elokuuta 1883 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka eteni urallaan senaattoriksi ja Viipurin hovioikeuden presidentiksi.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Snellman kirjoitti ylioppilaaksi 1832 ja suoritti tuomarintutkinnon 1836. Hän pääsi auskultantiksi Turun hovioikeuteen 1836 ja ylimääräiseksi kopistiksi korkeimman oikeuden edeltäjään senaatin oikeusosastoon 1837. Samana vuonna hän sai hovioikeuden ylimääräisen notaarin arvon ja seuraavana vuonna varatuomarin arvon. Hänet nimitettiin kanslistiksi perustettavaan Viipurin hovioikeuteen 1839 ja hän sai ylennyksen reistraattoriksi 1841, ylimääräiseksi viskaaliksi 1843, notaariksi 1845, varakanneviskaaliksi 1850 ja sihteeriksi 1851. Snellman oli hovioikeuden apujäsenenä 1850–1857 ja viimeksi mainittuna vuonna hänet nimitettiin asessoriksi. Viipurin läänin lääninsihteeri hänestä tuli 1858 ja senaatin yleinen esittelijäsihteeri 1863.[1] Snellman muun muassa esitteli ja varmensi vuoden 1863 kieliasetuksen.[2] Hän hoiti ajoittain 1864–1865 prokuraattorinapulaisen virkaa ja toimi 1863–1867 Suomen Hypoteekkiyhdistyksen hallituksen asiamiehenä. Vuonna 1865 Snellman määrättiin painoasiain ylihallituksen jäseneksi.[1]
Snellman kutsuttiin senaattoriksi ja senaatin oikeusosaston jäseneksi 1867. Etevänä lakimiehenä hänestä tehtiin puheenjohtaja komiteaan, jonka tehtävänä oli toimittaa nimismiesten virkatoimia koskevien lakien ja asetusten kokoelma. Vuonna 1872 hänet valittiin siviilivirkakunnan leski- ja orpokassan hallitukseen edustamaan kassan osakkaita. Snellman luopui senaattorin toimestaan ja sai nimityksen Viipurin hovioikeuden presidentiksi vuosiksi 1875–1879.[1] Hovioikeuden presidentin virkaa pidettiin tuohon aikaan arvokkaampana kuin rivisenaattorin tehtävää.[2] Snellman sai omasta pyynnöstään eron virastaan 1879.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]John Snellmanin isä oli Uudenmaan läänin varamaaherra, esittelijäsihteeri Jakob Snellman (1784–1832) ja äiti Albertina Julin (1785–1866). Äiti oli apteekkari ja asessori Johan Julinin ja Albertina Karbergin tytär Turusta. John Snellmanin ensimmäinen puoliso (vuodesta 1842) oli Sofia Alfthan (1823–1849). Hän oli tukkukauppias Anton Alfthanin ja Helena Schröderin tytär Viipurista. John Snellmanin toinen puoliso (vuodesta 1851) oli Wilhelmina Trapp (1828–1906). Hänen isänsä oli senaattori, salaneuvos Robert Trapp, joka aateloitiin 1868 ja kirjoitettiin Suomen ritarihuoneeseen nimellä von Trapp. Wilhelmina Trappin äiti oli Christina Charlotta Wilhelmina Råbergh.[1]
John Snellmania ei pidä sekoittaa toiseen senaattoriin, joka on lähes kaima eli valtiomies Johan Vilhelm Snellmaniin (J. V. Snellman), joka käytti nimikirjoituksessaan muotoa Joh. Vilh. Snellman. John Snellman allekirjoitti pöytäkirjat nimellä J. Snellman. Senaattorit olivat kaukaista sukua keskenään ja tämäkin yhteinen esi-isä oli kaima eli Oulun tullinhoitaja Johan Snellman (1688–1759).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Matti Mali (toimittanut): Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 162–163.
- ↑ a b c Raimo Savolainen: ”Snellman, John (1815 - 1883)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 142. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
