Smålandin herätys
Smålandin herätys tai Smoolannin pietismi on yhteisnimitys 1800-luvulla Ruotsin Smålandissa syntyneille kristillisille herätyksille. Kirkollisena herätyksenä Smålandin herätys henkilöityy Peter Lorenz Sellergreniin, joka toimi saarnaajana Hällebergassa lähellä Nybroa. Sellergren joutui vaikeuksiin alkoholin kanssa ja alkoi lukea Johann Arndtin teoksia. Sellergren onnistui saamaan asemansa takaisin, ja hänestä tuli lohduttaja ja hengellinen neuvonantaja suurille väkijoukoille. Sellergren innoitti myös nuorta Per Nymania, joka innosti kansankielisellä saarnallaan suuria väkijoukkoja. Piispa Esaias Tegnér lähetti Nymanin Växjöhön, jossa tämä tutustui schartauanismiin. Nyman palasi Etelä-Smålandiin, jossa hän sytytti kirkollisen herätyksen. Etelä-Smålandissa saarnaajat julistivat kirkon ja papiston tärkeyttä, mikä vaikutti vapaakirkollisuuden heikkoon menestykseen alueella. Etelä-Smålandin alueet kuten myös Västkusten, eteläinen Dalsland, Länsi-Götanmaa ja osat Smålandista sitoutuivat lujasti kirkollisuuteen.[1]
Smålandin pohjoisosissa vapaakirkollisuuteen suhtauduttiin avoimemmin, ja Jönköpingistä syntyi eräs vapaakirkollisuuden vahvimmista keskuksista. Mälarenin pohjoispuolen maakunnissa Närkessa, Värmlannissa ja Taalainmaalla vapaakirkollisuus oli vahvaa. Vuonna 1841 Jönköpingin alueella syntyi Roparerörelsen-herätys, jossa kirkossa kävijät inspiroituivat hengellisesti ja alkoivat pitää voimallisia saarnoja. Smålandin ja Götanmaan alueella kiersi Helena Ekblom eli "Saarnaaja-Lena", joka julisti katumuksen ja pelastuksen sanomaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hedin, Christer: ”Småländsk väckelse”, Kristendomens historia i Sverige. Stockholm: Norstedts, 2017. ISBN 978-91-1-310678-6 (ruotsiksi)