Siks oon mä suruinen
Siks oon mä suruinen on Toivo Kärjen Syvärin rintamalla säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama tango. Sen levytti ensimmäisenä Olavi Virta Isku-levylle maaliskuussa 1944[1]. Kyseessä on yksi Kärjen tunnetuimmista sävellyksistä, ja se on antanut nimensä Maarit Niiniluodon Toivo Kärki -elämäkerralle.[2] Kappaleen nimi voi esiintyä myös muodossa ”Siks’ oon mä suruinen”.
Runoilija Joel Rundt käänsi kappaleen tekstin ruotsiksi jo vuonna 1945 nimellä "Nu går jag sorgsen här", mutta ensimmäinen ruotsinkielinen versio levytettiin vasta vuonna 2009 [3]. Pohjoismaissa suurta suosiota 1950- ja 1960-luvuilla saavuttanut Umberto Marcato levytti kappaleen omana italiankielisenä käännöksenään nimellä "Domani" vuonna 1964. Näiden lisäksi kappaleesta on tehty yksi saksan- ja kolme englanninkielistä levytystä.[4]
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olavi Virta (1944)
- Eero Väre (1945)
- Marit ja Mikot (1971)
- Malando orkestereineen (1973)
- Black & White (1974)
- Pasi Kaunisto (1974)
- Irja Kuusela (1974)
- Taisto Tammi (1974)
- Ragni Malmstén (1975)
- Erkki Junkkarinen (1977)
- Kai Hyttinen (1978)
- Francis Goya (1979)
- Bamperos (1981)
- Jörgen Petersen (1981)
- Katri Helena (1982)
- Markku Aro (1982)
- Henry Theel (1983)
- Järvenpään Mieslaulajat (1984)
- Kalevi Nyqvist yhtyeineen (1984)
- Umberto Marcato (1987)
- Finnairin Laulajat (1988)
- Eino Grön (1989)
- Arja Koriseva (1989)
- Karoly Garam (1990)
- Outi Mäki (1990)
- Harri Saksala (1990)
- Tuikut (1990)
- Kirka (1992)
- Keskustelumusiikkiorkesteri (1992)
- Elina Nurmoranta (1994)
- Markus Allan (1997)
- Jorma Hynninen (2000)
- Anniina Mattila (2009)
- Johanna Debreczeni ja Martin Alvarado (2011)
- Jukka Perko ja Iiro Rantala (2015)
- Jukka Orma (2021)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 142. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
- ↑ Maarit Niiniluoto, Toivo Kärki: Siks oon mä suruinen. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7
- ↑ Kärki 2015, s.935
- ↑ Kärki 2015, s. 144