Rykmentin murheenkryyni (vuoden 1938 elokuva)
| Rykmentin murheenkryyni | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja |
Yrjö Norta Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Toivo Särkkä |
| Perustuu | Topiaksen näytelmään Rykmentin murheenkryyni (1939) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Martti Similä |
| Kuvaaja | Theodor Luts |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Kaarlo Angerkoski Siiri Angerkoski |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 30. lokakuuta 1938 |
| Kesto | 99 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Seuraaja | Murheenkryynin poika |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rykmentin murheenkryyni on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1938. Lajityypiltään se on sotilasfarssi. Elokuva perustuu nimimerkki Topiaksen näytelmäkäsikirjoitukseen.[1]
Aikoinaan menestyksekäs sotilasfarssi oli tuotantoyhtiön siihenastisista elokuvista yleisömenestykseltään paras, oli lajissaan ensimmäinen suomalainen.[1] Se kertoo alokas Aaltosen edesottamuksista Suomen armeijan palveluksessa. Elokuva sai 20 vuotta myöhemmin jatko-osan Murheenkryynin poika.
Elokuva on kuvattu Utin leirikentällä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kaarlo Angerkoski esittää tarinan nimihenkilöä joka on kehittänyt pinnaamisesta ja lorvimisesta suorastaan taiteen; tuon tuostakin kuuluu vääpelín (Toppo Elonperä) raivonkarjaisu:
»Aaltonen, jukranprujut!»
Kun vääpeli tapaa murheenkryynin marssin jälkeen vetämästä lonkkaa perässä ajaneesta varuskuormasta.
Oma harminsa tulee uudesta alokkaasta, "mammanpoika" maisterista (Leo Lähteenmäki) joka kuvittelee tullessaan voivansa armeijassakin jatkaa tutkintaansa - ja vielä pahempi harmi hänen äidistään joka ei usko että armeija ei toimi hänen tai pojan ehdoilla. Esimerkiksi runsaat matkatavarat, tutkimusaineisto ja varta vasten hankitut huonekalut onkin viety suoraan kasarmin vinttiin.
Riemukkaita hetkiä syntyy kun maisteri ripustelee hyönteissyöttejä ympäriinsä ja väärät kohteet osuvat niihin.
Pyykkäri jättää vääpelin asetakin toimistoon ja paikalla lorviva Aaltonen lainaa sen - ja juuri silloin kävelee sisään kenraali. Kaiken huipuksi Ansa Ikonen lainaa kapteenin tyttären roolissaan isänsä univormun ja farssi saavuttaa huippunsa.
Tarkastajakenraalin (Jalmari Rinne) käynti synnyttää väärinkäsitysten hullunmyllyn, joka kiteytyy kenraalin loppupuuskahdukseen:
»Millainen varuskunta tämä oikein on: kapteeni on tyttö ja vääpeli on kaistapää!»
Vääpeli haukkuu yhdessä vaiheessa murheenkryynit pataluhaksi – niin että saa kurkkunsa kipeäksi. Hän kirjoittaa haukut paperille – mutta yksioikoinen päivystäjä lukea jollottaa ne katkonaiseen tapaan – ja perään lukee vielä itse saamansa vääpelin haukut.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kaarlo Angerkoski | … | alokas Hemminki Aaltonen |
| Jalmari Rinne | … | kenraalimajuri Yrjö Jylhämies |
| Aku Korhonen | … | kapteeni Robert Routanen |
| Toppo Elonperä | … | vääpeli Aaprami Muinonen |
| Leo Lähteenmäki | … | maisteri Lauri Auermaa |
| Arvo Kuusla | … | Jaakko Mettinen |
| Ansa Ikonen | … | Elli Routanen |
| Siiri Angerkoski | … | Mimmi |
| Tyyne Jauri | … | rouva Routanen |
| Elsa Rantalainen | … | patrunessa Anemone Auermaa |
| Verna Piponius | … | Rosalie Auermaa |
| Matti Aulos | … | kapteeni, kenraalimajurin adjutantti |
| Aino Haverinen | … | Aaltoska |
| Irja Kuusla | … | naapurin vaimo |
| Olavi Suominen | … | vahtisotilas/parturi |
| Kaarlo Hiltunen | … | päivystävä upseeriluutnantti |
| Olavi Saarinen | … | alokas sulkeisessa |
| Urho Westman | … | päivystäjä |
| Ida Salmi | … | Ylätalon leskiemäntä |
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kritiikeissä elokuvaa on luonnehdittu toisaalta lapselliseksi sotilasfarssiksi,[2] mutta toisaalta on todettu myös, että huumorin kautta sillä pyritään nostattamaan maanpuolustushenkeä toista maailmansotaa edeltävässä kiristyvässä poliittisessa tilanteessa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Filmiopas, Telvis.fi
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 21/2011, s. 13.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.5.2011, s. D 5.