Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva)

Asessorin naishuolet
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Yrjö Norta Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja	Ensio Rislakki
Perustuu	Agapetuksen romaaniin Asessorin naishuolet vuodelta 1935
Tuottaja	T. J. Särkkä
Säveltäjä	Olavi Karu
Kuvaaja	Eino Kari
Leikkaaja	Yrjö Norta
Pääosat	Aku Korhonen Yrjö Tuominen Ester Toivonen Jorma Nortimo Siiri Angerkoski
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta	28. helmikuuta 1937
Kesto	90 min
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Aku Korhonen.

Asessorin naishuolet on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen farssielokuva vuodelta 1937. Se perustuu Agapetuksen samannimiseen romaaniin vuodelta 1935.

Asessori Alfred Haaravirralla on vaikeuksia löytää uusi kotiapulainen. Hän ehdottaa pestiä vanhalle tuttavalleen Matildalle. Syntyy sarja väärinkäsityksiä ja kommelluksia ja monenmoisia lemmenkyhäelmiä.

Juoni

Helsinkiläisen asessori Alfred Haaravirran pitkäaikainen kotiapulainen löytyy kuolleena keittiöstä. Alfredin ystävän tuomari Pakkolan tytär Aino valitsee uudeksi apulaiseksi Vienon. Alfredilla on vakaa näkemys siitä, missä on minkin astian paikka, ja hän ajaa vaatimuksillaan Vienon epätoivoon. Alfred kirjoittaa entiselle naisystävälleen Matildalle ja pyytää tätä kotiapulaiseksi Vienon tilalle. Hiljakkoin Yhdysvalloista palannut Matilda on asettunut Vaasaan ja viljelee puheessaan englanninkielisiä sanontoja. Hän käsittää Alfredin kirjeen väärin kosinnaksi ja alkaa suunnitella Helsingin-matkaa. Alfred lähtee Matildaa pakoon. Kun hän palaa juhlista kotiin, Vieno kertoo että neiti on saapunut ja nukkuu sohvalla. Alfred luulee Vienon tarkoittavan neidillä Matildaa. Hän lähtee saman tien, eikä Vieno ennätä kertoa, että vieras on asessorin sisko Eedit Haaravirta.

Alfred päätyy rahatta ja ilman matkatavaroita Viipuriin. Niinpä hän pyytää raha-apua tuomari Pakkolalta, joka Ainon kehotuksesta lähtee ottamaan asioista selvää. Pakkola tapaa Alfredin ravintolasta taiteilija Veikko Pajukiven seurasta. Hän maksaa laskun ja lähettää Veikon ja Alfredin hotellihuoneeseen nukkumaan. Itse hän menee Veikon nimellä varattuun viereiseen huoneeseen. Aamulla muuan kauppias tulee hakemaan pukua, jonka Veikko on hänelle rahapulassaan myynyt. Kauppias vie epähuomiossa Pakkolan puvun, jolloin tämä lähettää Veikon Helsinkiin hakemaan toista pukua. Lisäksi Pakkola pyytää Veikkoa viemään viestin Ainolle. Aino on jo aiemmin nähnyt Veikon puistossa maalaamassa, ja nyt heillä on tilaisuus tutustua lähemmin. Myös Alfred ja Pakkola palaavat Helsinkiin. Matildakin on vihdoin matkustanut Alfredin luo. Kun Alfred tapaa Matildan kotoaan, hän järkyttyy perusteellisesti. Aino taas on kertonut isälleen avioituvansa Veikon kanssa. Tuomari Pakkola vastustaa aietta mutta suostuu, jos Alfred nai Matildan.

Matilda ei tiedä miten suhtautua Alfrediin. Lopulta Alfred tunnustaa haluavansa avioon Matildan kanssa. Pakkola järkyttyy, kun Alfred tulee vierailulle morsiamensa kanssa, ja joutuu hyväksymään Ainon ja Veikon naimisiinmenon. Niin alkaa Alfredin ja Matildan yhteiselo, ja Vieno jää heille kotiapulaiseksi.

Näyttelijät

Aku Korhonen	…	asessori Alfred Haaravirta
Yrjö Tuominen	…	tuomari Pakkola
Ester Toivonen	…	Aino Pakkola, tuomarin tytär
Jorma Nortimo	…	taiteilija Veikko Pajukivi
Siiri Angerkoski	…	Matilda Bybom
Laila Rihte	…	Vieno, asessorin kotiapulainen
Ilse Erkkilä	…	Hely Pakkola
Lilli Sairio	…	Selma, Matildan ystävätär
Irja Kuusla	…	talonmiehen vaimo
Kaija Suonio	…	Eedit Haaravirta, asessorin sisar
Rosi Rinne	…	rouva Salminen, Pajukiven vuokraemäntä
Kaarlo Kartio	…	sekatavarakauppias
Ossi Korhonen	…	tarjoilija
Uuno Montonen	…	tohtori Katajisto
Annikki Arni	…	iskusävelmän laulaja
Maire Hyvönen	…	Pakkolan palvelijatar
Maikki Sälehovi	…	Matildan 2. ystävätär
Hannes Hako	…	hotellin portieeri
Ida Salmi	…	hotellin siivooja

Tuotanto ja julkaisu

Kuvaukset aloitettiin 5. tammikuuta 1937, ja ne päättyivät seuraavassa kuussa. Sisäkuvaukset tehtiin Fredrikinkadun studiolla Helsingissä. Ulkokuvia elokuvassa on niukalti. Elokuvaversioon lisättiin Annikki Arnin tulkitsema iskelmänumero ”Kevään taika”, jonka on säveltänyt Olavi Karu. Arni esitti neliminuuttisen musiikkikappaleen Rytmi-Poikien säestyksellä.

Asessorin naishuolten katsojamenestys oli keskinkertainen. Vuoden 1945 loppuun mennessä elokuvan bruttotuotto oli 2 843 693 markkaa. Fennada-Filmi tuotti samasta aiheesta uuden elokuvaversion vuonna 1958, ohjaajana Lasse Pöysti ja asessorin roolissa Hannes Häyrinen.

Asessorin naishuolet esitettiin televisiossa ensi kerran 13. joulukuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan DVD:nä.

Arvostelut

Aikalaiskriitikot arvioivat elokuvan vahvuuksiksi Rislakin käsikirjoituksen ja Korhosen näyttelijäsuorituksen. Eero Soini (Aamulehti) totesi, että ”Agapetuksen romaanista on Ensio Rislakki muovannut todella Valentinin kynän arvoisen käsikirjoituksen, josta ei juuri moitteen sijaa löydä". Arvioija kiitti dialogin nasevuutta. Veikko Sirviön (Ilta-Sanomat) mielestä Rislakki oli onnistunut poistamaan elokuvasta kaikki epäolennaiset kohdat. Helsingin Sanomissa pidettiin Korhosen suoritusta riemastuttavana: ” – – huolimatta siitä, että farssin sävellajissa liikkuva juoni on asettanut hänet jatkuvasti mahdottomien tilanteiden eteen, hän ei eksy liioitteluun vaan tekee kommelluksensa aivan luonnollisella ja hyväksyttävällä tavalla.”

Eräässä myöhemmässä kritiikissä elokuva nähdään ajan patinoimana (Tv-maailma 33/2012).

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 2. ISBN 951-37-1582-5.