Ihana seikkailu
| Ihana seikkailu | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansi. Kuvassa Helena (Pirkko Mannola) ja Paul (Stig Fransman). |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Seere Salminen |
| Perustuu | Robert de Flers'n, Gaston-Arman de Caillavet'n ja Étienne Reyn näytelmään La Belle Aventure (1913) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Pirkko Mannola Stig Fransman Ruth Snellman Rauha Rentola |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 21. joulukuuta 1962 |
| Kesto | 102 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ihana seikkailu on Toivo Särkän ohjaama värillinen epookkielokuva vuodelta 1962. Se oli Särkän viimeinen ohjaus.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina on kolmiodraama, jonka tapahtumaympäristönä on 1800-luvun suomalainen herraskartano. Kartanon tytär Helena valmistautuu häihinsä.[1] Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän asuu enonsa, Anders von Holdenin suojissa. Helena olisi halunnut avioon Saksassa opiskelevan serkkunsa Paul von Holdenin kanssa. Andersin vaimo Gisela on kuitenkin päättänyt naittaa hänet kamreeri Brynolf Pedantziukselle, eikä ole kaihtanut kierojakaan keinoja avioliiton toteuttamiseksi. Helena on suostunut vastentahtoisesti sukulaistensa tahtoon, mutta Paul saapuu paikalle juuri ennen h-hetkeä.
Helena ja Paul karkaavat Helsinkiin Helenan isoäidin, paronitar Louise Ehrenheimin luokse, joka luulee pariskunnan olevan vastanaineen. Helena ja Paul eivät tohdi eivätkä rohkene korjata väärinkäsitystä. Yöllä isoäiti yhyttää Paulin nukkumasta salin sohvalla, eikä ymmärrä miksi tämä ei ole makuuhuoneessa Helenansa kanssa. Helena ja Paul sotkeutuvat alati pahemmin valheidensa verkkoon, kunnes tulee hetki jolloin isoäiti saa totuuden selville. Myös kamreeri Pedantzius, Anders ja Gisela saapuvat selvittämään tilannetta. Giselan juonittelut paljastuvat ja hän poistuu paikalta. Helena ja Paul lähtevät vihdoin oikealle häämatkalleen.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pirkko Mannola | … | Helena Ehrenheim |
| Stig Fransman | … | Paul von Holden |
| Ruth Snellman | … | paronitar Louise Ehrenheim |
| Rauha Rentola | … | Gisela von Holden |
| Rose-Marie Precht | … | Betty Wahl |
| Esko Mannermaa | … | kamreeri Brynolf Pedantzius |
| Siiri Angerkoski | … | Loviisa |
| Kauko Helovirta | … | vuori-insinööri Anders von Holden |
| Esa Saario | … | maisteri Henrik Södersvans |
| Kaarlo Halttunen | … | tohtori |
| Kaisu Leppänen | … | Alma Wahl |
| Hilkka Helinä | … | neiti Ström |
| Pirkko Karppi | … | vanhapiika junassa |
| Elin Aaltonen | … | ompelija |
| Leo Sarri | … | postinkantaja |
| Hannes Veivo | … | 1. kuski |
| Anita Saarikallio | … | Lempi, sisäkkö |
| Sirkka Breider | … | häävieras |
| Irja Rannikko | … | häävieras |
| Aatu Talanne | … | rovasti |
| Annie Sundman | … | ruustinna |
| Kaarlo Wilska | … | häävieras |
| Ulla Aaltonen | … | sisäpiika |
| Veikko Linna | … | 2. kuski |
| Vilho Ruuskanen | … | renki |
| Kalle Sulkunen | … | konduktööri |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvun alun ranskalaisella näytelmäkomedialla oli niin Ruotsissa kuin Suomessakin jo pitkä historia takanaan, kun Laine ohjasi siitä oman versionsa. Esimerkiksi Mauritz Stiller on ohjannut siitä Ruotsissa elokuvan Hans bröllopsnatt jo vuonna 1916. Serp muokkasi Laineelle käsikirjoituksen suomalaiseen ympäristöön. Isoäitinä näyttelee Ruth Snellman, joka teki samaa roolia Kansallisteatterissa ja oli jo 1919 näytellyt siellä nuorta Hélèneä. Heikki Eteläpään kriittisistä arvosteluista ärsyyntynyt Särkkä nimesi sievistelevän Selim Selinin uudelleen Henryk Södersvansiksi.[2]
Sekä käsikirjoittaja Serp että ohjaaja Särkkä päättivät uransa tässä elokuvassa.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruth Snellman sai vuoden parhaasta naispääosasta Jussi-palkinnon. Palkintohaastattelussa hän kommentoi: ”Ajatella että minä sain oikein pääosa-Jussin. Kun minä aikoinaan neuvottelin maisteri Särkän kanssa palkkiostani, Särkkä koko ajan korosti sitä, että kysymys oli sivuosasta!”[2]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai kritiikeissä moitteita raskassoutuisuudesta, vanhanaikaisuudesta ja yleisestä epäonnistumisesta. Esimerkiksi Ilkka Juonala (Aamulehti) kirjoitti: elokuvasta ”puuttuu pikanttisuus, mikä olisi tällaisen komedian voitollisen toteuttamisen tärkein edellytys” ja Heikki Eteläpää (Uusi Suomi): ”Ihana seikkailu on raskas ja hidas, väliin ihan unettavakin”. Poikkeuksiakin oli, ja Helmi Neva (Satakunnan Kansa) totesi näin: ”Kevyt ja iloinen filmi!” Näyttelijöistä Ruth Snellman nähtiin tilanteen pelastajana, kuten Eteläpää huomautti: ”Isoäidin takia Ihanalle seikkailulle antaa paljon anteeksi ja sivuuttaa monia asioita vaitiololla.”[3]
Televisioesityksen aikaan vuonna 1975 Rauno Harju (Helsingin Sanomat) haistoi elokuvassa jo homeen hajua, ja Harri Römpötti (Katso-lehti) luonnehti sitä vuonna 1991 pannukakuksi.[3] Vuoden 2014 arviossa Henri Waltter Rehnström arvioi lempeästi elokuva vanhahtavaksi ja lapselliseksi[4].
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]VLMedia Oy julkaisi Ihanan seikkailun DVD:nä vuonna 2017.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b AL: Päivän elokuvia. Tv-maailma 36/2012, s. 25.
- ↑ a b Ihana seikkailu Elonet. Taustaa. Viitattu 22.4.2014.
- ↑ a b Ihana seikkailu Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 22.4.2014.
- ↑ HWR: Ihana seikkailu. Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 16-17/2014, s. 16.