Ruotsin talous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsin bruttokansantuotteen muutos vuosina 1996–2006.

Ruotsin talous perustuu voimakkaasti metalli- ja kemianteollisuuteen. Ennen teollistumista talous perustui rautamalmiin ja puuhun. Mineraalit ovat Ruotsille tärkeitä ja maa tuottaakin suurimman osan Euroopan malmivaroista. Merkittäviä vientituotteita ovat koneet, rauta, malmi, moottoriajoneuvot sekä metsätaloustuotteet.

Ikea on ruotsalaislähtöinen maailmanlaajuisesti tunnettu huonekalumyymäläketju.

Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovat Ruotsin ulkomaankauppaan suuntautuvan talouden perustana.[1] Palvelualoilla on kuitenkin yhä tärkeämpi osuus maan taloudessa. Vuonna 2010 palvelusektori tuotti 71,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 70,7 prosenttia työvoimasta.[1] Julkinen sektori muodostaa taloudesta suuren osan ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta (2009).[2] Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat sinkki, rautamalmi, kupari, lyijy, hopea, uraani ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat vuorostaan koneet, moottoriajoneuvot, metsätaloustuotteet, rauta, teräs ja kemikaalit.[1] Työttömyyden on ennustettu pienenevän vuoden 2010 8,4 prosentista 7,5 prosenttiin 2011 ja edelleen 6,7 prosenttiin vuonna 2012.[3]

Maatalous tuottaa vain 1,9 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää prosentin työvoimasta. Se tuottaa ohraa, vehnää ja sokerijuurikasta sekä lihaa ja maitoa.[1] Maatilat ovat keskittyneet maan etelä- ja keskiosiin. Rakennemuutoksen myötä tilakoko on suurentunut keskimäärin 32 hehtaariin, tiloja on enää 75 000 (alle neljäsosa 1950-luvun tilamäärästä) ja monet ovat erikoistuneet. Myös metsätalous on merkittävää, ja maa on Kanadan jälkeen maailman toiseksi suurin havupuusta tehdyn sahatavaran viejä.[4]

E-kruunu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi pyrkii olemaan ensimmäinen maa joka luopuu käteisestä. Se yritetään korvata virtuaalivaluutalla, jota mediassa kutsutaan e-kruunuksi (e-krona). Virtuaalivaluuttaa pystyy lataamaan kortille ja puhelinsovellukseen.[5]

Yrityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Ruotsin liikevaihdoltaan suurimmat yritykset olivat Volvo, Vattenfall, Ericsson, Skanska, SCA, H&M, TeliaSonera, Electrolux ja ICA.[6] 2000-luvulla monet yhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän kansainväliseen omistukseen, mikä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen. Esimerkiksi Saab Automobile siirtyi General Motorsille ja sieltä hollantilais-venäläiseen omistukseen.[7] Volvo Cars siirtyi jo aiemmin Ford Motor Companyn kautta kiinalaisille.[8] Toisaalta ruotsalaiset yhtiöt ovat yhdistyneet naapurimaiden saman alan yhtiöiden kanssa muodostaen kansainvälisessä mitassa suurempia ja kilpailukykyisempiä yrityksiä, kuten Stora Enso, TeliaSonera, TietoEnator ja Nordea.[9]

Ruotsin teollistumisen historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1840-luvulta alkaen Ruotsin talouden sääntelyä vähennettiin valtavasti, teollistuminen alkoi ja talouskasvu nopeutui paljon. Tällöin verotus oli paljon alle 10 % bruttokansantuotteesta. Vasta 1930-luvulla veroaste alkoi jatkuvasti nousta ja 1960-luvulla se ylitti useimpien muiden teollisuusmaiden tason.[10]

Ruotsin teollistuminen alkoi 1800-luvun puolivälissä eteläisen Götanmaan ja Keski-Ruotsin Sveanmaan sijasta yllättäen pohjoisen Norlannin sahoista, jotka olivat vaurastuneet viemällä paljon puutavaraa teollistuvan Englannin tarpeisiin. Sahoilla oli tarvetta uuden keksinnön, höyrykoneen käyttöönottoon vesivoiman sijasta, koska pohjoisen joilla oli taipumus talvisin jäätyä syvältä niin, että veden virtaus väheni. Höyrysaha voitiin myös sijoittaa vapaammin kuin vesivoimaa käyttävä, esimerkiksi lähelle vientisatamaa.[11]

Teollistuminen alkoi Ruotsissa myöhään, satakunta vuotta Britanniaa myöhemmin, mutta oli nopeaa. 1800-luvun puolivälissä 80 prosenttia maan 3,5-miljoonaisesta väestöstä sai elantonsa maataloudesta tai sen oheiselinkeinoista. Vain 60 vuotta myöhemmin, vuoden 1910 paikkeilla, väestö oli kasvanut 5,5 miljoonaan ja työikäisistä enää vajaa puolet työskenteli maataloudessa ja lähes kolmannes teollisuudessa. Viennin arvo oli 13-kertaistunut, ja siitä enää puolet oli raaka-aineita kuten puutavaraa, viljaa ja malmia, kun niiden osuus 60 vuotta aiemmin oli ollut 85–90 prosenttia.[12]

Tekstiiliteollisuus valtaa isot kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin maatalous tehostui nopeasti 1800-luvulla kasvinjalostuksen, uusien viljelykasvien (etenkin perunan)[13], tilojen yhdistymisen, viljelypinta-alojen kasvun ja uusien työvälineiden ja tuotantomenetelmien myötä. Maataloudesta tuli tavallaan ensimmäinen teollisen tuotannon muoto, kun rautatiet mahdollistivat maataloustuotteiden kuljetuksen ja meijeriteollisuus kehittyi jalostamaan maitotuotteita säilyvämmiksi[14]. Maaseudun työpaikat alkoivat vähetä ja väestö siirtyi yhä enemmän kaupunkeihin työn perässä,[11] aivan kuten Englannissa oli tapahtunut satakunta vuotta aiemmin. Tekstiiliteollisuus alkoi kasvaa ulkomailta tuodun puuvillan varassa Boråsissa, Göteborgissa ja erityisesti Norrköpingissä,[11] jossa toimi vuonna 1911 peräti 175 tekstiilitehdasta[15]

Teräksenjalostuksen keksinnöt tekivät Taalainmaan ja Uplannin rautamalmiesiintymien hyödyntämisestä kannattavaa, ja tämä edesauttoi 1870-luvulta alkaen Ruotsin terästuotannon ja konepajateollisuuden kehitystä noilla alueilla. Samoihin aikoihin rakennettiin Ruotsin rataverkko ja sisävesiä yhdistäviä kanavia, minkä ansiosta tehtaat saattoivat sijoittua vapaammin eri puolelle maata: tehtaiden tarvitsemia raaka-aineita voitiin hankkia entistä kauempaa, ja rautateitä pitkin valmiit tuotteet levisivät ympäri maata ja kulkeutuivat vientisatamiin.[11][15] 1870-lukua pidetäänkin Ruotsin nopean teollistumisen alkuna[16].

Siirtolaisuus ja työväen olot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaseudun väestö ei muuttanut vain Ruotsin kaupunkeihin, vaan 1860-luvulla alkoi suuri siirtolaisuusaalto Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Seuraavien 50 vuoden kuluessa noin miljoona ihmistä muutti Ruotsista Pohjois-Amerikkaan. Tämä yhdessä maatalouden tehostumisen kanssa merkitsi, että elintarviketuotanto riitti yhä paremmin maan tarpeisiin. Vähenevä väestö ja lisääntyvät työmahdollisuudet teollisuudessa tarkoittivat yhdessä sitä, että kysyntä työvoimasta oli suurta ja palkkataso parani jatkuvasti.[11]

Teollisuustyöväen olot olivat 1800-luvun lopulla kurjat ja köyhät. Työturvallisuuteen ei kiinnitetty huomiota. Monilta miehiltä sahat ja muut koneet veivät sormia, tekstiilitehtaiden naiset taas usein kuuroutuivat jatkuvassa melussa. Lapsityövoiman käyttöä alettiin rajoittaa lainsäädännöllä 1800-luvun lopulla, ja 1900-luvun taitteessa syntyivät ensimmäiset ammattiyhdistykset valvomaan työntekijöiden oikeuksia.[11][15] Teollistumista edistäviä lakiuudistuksia 1800-luvun jälkipuoliskolla olivat osakeyhtiölaki 1848 sekä elinkeinovapauslait 1846 ja 1864, jotka vapauttivat yritystoiminnan vanhan ammattikuntalaitoksen jäykistä säännöistä[17].

Ruotsalaisia tuoteinnovaatioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla tehtyjen innovaatioiden lisäksi Ruotsin teollisuuden kehitystä ja monipuolistumista auttoivat omassa maassa tehdyt keksinnöt, jotka kasvattivat myös maan vientiä: Alfa Lavalin kehittämä maidon separaattori synnytti meijeriteollisuuden, SKF:n kuulalaakerit tehostivat ajoneuvojen ja muiden koneiden toimintaa ja Alfred Nobelin keksimä dynamiitti tehosti kaivosteollisuutta ja infrastruktuurirakentamista kaikkialla maailmassa.[17]

Teräksenvalmistusta helpottanut Bessemer-prosessi saatiin ensimmäisenä toimimaan Ruotsin Sandvik-yhtiössä. Siitä kehitetty Thomas-menetelmä helpotti teräksen tekoa Ruotsin ja muiden maiden fosforipitoisesta rautamalmista ja tuotti sivutuotteena lannoitteeksi kelpaavaa tuomaskuonaa. Ruotsalaisen Carl Daniel Ekmanin kehittämä sulfiittimenetelmä helpotti sellun valmistamista maan havupuuvaltaisista metsistä. Tämä mahdollisti Ruotsin metsävarojen jalostamisen sahatavaran lisäksi myös selluksi ja edelleen paperiksi, jota tarvittiin yhä enemmän sanomalehtien ja muun painetun viestinnän tarpeisiin. Toisaalta Ericssonin puhelinalan keksinnöt olivat sähköisen viestinnän kansainvälisiä ensiaskelia.[17]

Fosforiton ja entistä vaarattomampi tulitikku oli ruotsalaisen Gustaf Erik Paschin keksintö, ja osin sen myötä Ruotsista tuli 1900-luvun alussa maailman suurin tulitikkujen tuottajamaa. Tulitikkuvalmistus oli alkusysäys muullekin Ruotsin kemianteollisuudelle[18]. Jääkaappi on ruotsalaisen Baltzar von Platenin keksintö ja yksi Electrolux-yhtiön menestystuotteita 1900-luvulla. Rausingin perheen Tetra Pak -yhtiö valloitti maailman nestekartonkipakkauksillaan, ja Ninni Kronbergin maitojauhepatentista kasvoi sittemmin lastenruoista tunnettu elintarvikeyhtiö Semper.[19]. Willgodt Odhnerin mekaaniset laskimet toivat menestystä Åtvidabergissä toimineelle Facit-yhtiölle, kunnes sähköiset laskimet veivät 1970-luvulla niiden markkinat[20]. Ikea-huonekalujätin menestys perustuu muualla keksittyyn ideaan myydä huonekaluja vähän tilaa vievissä kuljetuspakkauksissa ja panna kuluttajat kokoamaan ne itse[21]. Ruotsalainen vaatejätti H&M on merkittävimpiä halvan työvoiman maiden ompelutyön globaaleja hyödyntäjiä ja yhä enemmän kritiikkiä kohtaavan pikamuodin uranuurtaja[22].

Yli 200 vuotta ilman sotia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin teollisuuden ja koko talouden kehitystä on helpottanut myös jo vuodesta 1814 jatkunut rauhan aika ilman sotia[17]. Monet maan teollisuudenalat, etenkin puolustusvälineteollisuus, ovat pikemminkin hyötyneet muiden maiden aseellisista konflikteista. Toisessa maailmansodassa Ruotsi oli virallisesti puolueeton ja saattoi näin myydä muun muassa rautamalmia natsi-Saksalle samalla kun myi kuulalaakereita ja tykkejä Britannian puolustusteollisuudelle[23]. Sodan päättyessä Ruotsi oli Euroopan rikkain maa. Sillä oli 2,8 miljardin kruunun valuuttavaranto ja korkeatasoinen teollisuus.[24] Uusi historiantutkimus on tuonut esimerkiksi esille Ruotsille kiusallisia tietoja toisen maailmansodan aikaisista elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan laajoista yhteyksistä sodan aloittaneeseen ja sitä ylläpitäneeseen natsi-Saksaan[25].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jörberg, Lennart: ”Några tillväxtfaktorer i 1800-talets svenska industriella utveckling”, Från fattigdom till överflöd. En antologi om Sverige från frihetstiden till våra tider. (Koblik, Steven (toim.)) Stockholm: Wahlström&Widstrand, 1973. ISBN 91-46-11799-7 Kirja digitoituna Internet Archivessa (viitattu 7.8.2023). (ruotsiksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Sweden The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 27.3.2010
  2. ↑ Main Swedish business sectors (Arkistoitu – Internet Archive) Sweden se
  3. ↑ Outlook 2011-2012 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Ruotsi Maaraportti (s. 17) Finpro. Arkistoitu 21.6.2017. Viitattu 17.1.2012., Internet Archive 21.6.2017.
  5. ↑ https://tekniikanmaailma.fi/ruotsista-voi-tulla-maailman-ensimmainen-maa-joka-ottaa-kayttoon-virtuaalivaluutan-tallainen-e-kruunusta-voisi-tulla/
  6. ↑ De 10 största företagen i Sverige 2010 (Arkistoitu – Internet Archive) Ekonomi Fakta
  7. ↑ Kiinalaiset haluavat edelleen Saabin (Arkistoitu – Internet Archive) Tuulilasi 29.11. 2011
  8. ↑ Aiesopimus tehtiin jo - Kiinalaiset ostavat Volvon Ilta-Sanomat 18.6.2009, kopio Internet Archivessa
  9. ↑ Suomi-Ruotsi johtamismaaottelu - Puheenvuoroja yrityskulttuurien eroista (Arkistoitu – Internet Archive) (kirjaesittely) Gummerus
  10. ↑ Magnus Henrekson & Mikael Stenkula: Swedish Taxation since 1862: An Overview September 2015. Research Institute of Industrial Economics.
  11. ↑ a b c d e f Larsson, Mikael: Industriella revolutionen i Sverige på 10 minuter, So och Ikt - kanalen, YouTube, 2016. Viitattu 6.8.2023. Linkattu osoitteesta Hur Sverige blev ett industriland, SO-rummet, Ruotsin peruskoulujen yhteiskunnallista oppiaineistoa luokille 7–9. Viitattu 6.8.2023.
  12. ↑ Gruvberger, Nils: ”Det industriella genombrottet”, Den svenska historien 13: Emigrationen och det industriella genombrottet, s. 114. (Strandberg, Fredrik (toim.)) Bonniers, 1980 (1. painos 1966–1968). ISBN 91-0-042686-5 Digitoitu kirja Internet Archivessa (viitattu 7.8.2023). (ruotsiksi)
  13. ↑ Jörberg 1973, s. 90.
  14. ↑ Rosén, Ulla: Tre saker som förändrade 1800-talets jordbrukssamhälle SO-rummet. 23.9.2021. Viitattu 6.8.2023.
  15. ↑ a b c Snabbkoll på industrialiseringen, Ruotsin peruskoulujen yhteiskunnallista oppiaineistoa luokille 7–9, SO-rummet. Viitattu 6.8.2023.
  16. ↑ Jörberg 1973, s. 105.
  17. ↑ a b c d Axelsson, Mattias: Förutsättningar för Sveriges industrialisering på 1800-talet SO-rummet. Viitattu 6.8.2023.
  18. ↑ Persson, Bertil: Ljungaverk - den svenska kemiindustrins vagga Industrisamhällets kulturarv i Västernorrland. 2002. Arkistoitu 12.8.2010. Viitattu 9.8.2023.
  19. ↑ Svenska uppfinnare och innovatörer tekniskamuseet.se. Viitattu 6.8.2023.
  20. ↑ Hynninen, Tom & Keitele, Jukka & Lehti, Matti: ”Laskukone, kassakone ja kirjanpitokoneet”, Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä. Konttoritekniikan historia, s. 35–36. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7916-2
  21. ↑ Flatpacks. A flatter furniture future. ikeamuseum.com. Viitattu 6.8.2023.
  22. ↑ Arangarajan, Abinaya: H&M key Marketing Strategies Startup Talky. 21.9.2021. Viitattu 7.8.2023.
  23. ↑ Sverige under andra världskriget SO-rummet. Viitattu 6.8.2023.
  24. ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 372-374. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
  25. ↑ Rantala, Jyri: Ruotsi nöyristeli natsi-Saksaa Yle Uutiset. 5.4.2006. Viitattu 6.8.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruotsin_talous&oldid=22834549”