Ammattikuntalaitos
Ammattikuntalaitos oli useimmissa Euroopan maissa keskiajalta 1800-luvulle saakka voimassa ollut järjestelmä, jonka mukaan varsinkin käsityöammatteja saivat harjoittaa vain tietyn ammatin harjoittajien virallisen yhdistyksen, ammattikunnan jäsenet. Jokaisessa kaupungissa oli yleensä oma ammattikuntansa jokaista käsityöammattia varten, jota siellä harjoitettiin.
Toimintaperiaate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattikuntajärjestelmään kuului, että itsenäisinä yrittäjinä käsityöammateissa saivat toimia vain mestarit, joille mestarin arvo oli myönnetty heidän suoritettuaan hyväksytyn mestarinäytteen. Mestarin alaisuudessa toimivat kisällit ja oppipojat. Ennen kuin käsityöläinen saattoi päästä mestariksi, hänen oli ensin pestauduttava oppipoikana jonkun mestarin palvelukseen ja harjoiteltava ammattitaitoa. Kun hän oli riittävästi oppinut, mikä kesti yleensä 3–5 vuotta, hän saattoi suorittaa kisällinäytteen ja saada kisällin sekä vuosia myöhemmin mahdollisesti mestarin arvon. Suomessa kisällin oli saatava väestön puoltolause käräjillä ja anottava maaherralta ja lääninhallitukselta valtakirjaa päästäkseen harjoittamaan ammattiaan jollakin paikkakunnalla.[1] Tällä tavoin pyrittiin takaamaan käsityötuotteiden korkea laatu sekä myös ammattitaitojen siirtyminen sukupolvelta toiselle. Ammattikunnan esimiehenä toimi yleensä sen vanhin mestari, oltermanni.
Ammattikuntien tehtäviin kuului myös jäsentensä toimeentulon turvaaminen heidän sairastuttuaan tai tultuaan työkyvyttömiksi. Mutta niiden tarkoituksena oli myös alan suojaaminen ulkopuoliselta kilpailulta, minkä vuoksi ne toimivat samalla kartelleina. Mestarien lukumäärä kussakin kaupungissa ja kussakin ammatissa oli yleensä rajoitettu tiettyyn määrään, ja tavallista oli sekin, että mestariksi oli mahdoton päästä muiden kuin vanhempien mestarien sukulaisten.[2] Muut joutuivat useinkin jäämään kisälleiksi koko iäkseen, vaikka heidän ammattitaitonsa olisi ollut useita mestareita parempikin. Täten ne toimivat vastoin alkuperäistä tarkoitustaan laadun takaajana. Usein ne vastustivat myös uusien, entistä tehokkaampien tuotantomenetelmien käyttöönottoa, mistä aiheutuneet haitat kärjistyivät teollistumisen alkuvaiheessa.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattikuntia oli jo Rooman valtakunnan aikana, mutta keskiajan alussa ne lakkasivat toimimasta muualla paitsi Bysantissa. Länsi-Euroopassa ammattikuntia alettiin uudelleen perustaa ristiretkien aikoihin 1100-luvulta lähtien.[2] Sitä ennen oli kaupungeissa kuitenkin jo toiminut kauppiaskiltoja, joiden esimerkki vaikutti osaltaan myös ammattikuntien perustamiseen.[3] Ammattikuntien suurin kukoistusaika kesti Englannissa, Ranskassa ja Italiassa 1300-luvulta 1500-luvulle, Saksassa se alkoi hieman myöhemmin.
Ammattikuntalaitos alkoikin viimeistään 1700-luvulla saada osakseen yhä ankarampaa arvostelua varsinkin liberalististen taloustieteilijöiden taholta. Arvostelu johtikin vähitellen kaikkialla ammattikuntien etuoikeuksien lakkauttamiseen, mikä yleensä merkitsi samalla elinkeinovapauden toteuttamista. Ranskassa ammattikunnat lakkautettiin suuren vallankumouksen aikana vuonna 1791. Seuraavalla vuosisadalla ne lakkautettiin muuallakin, esimerkiksi Englannissa vuonna 1835, Norjassa 1839, Ruotsissa 1846, Sveitsissä 1848, Tanskassa 1857, Italiassa osittain 1864 ja lopullisesti 1875, Venäjällä 1865, Suomessa 1868 ja Saksassa 1869[3].
Englannissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englannissa säänneltiin vuosisatoja muusikkojen oikeuksia esiintyä rahasta. Tyypillistä oli, että kaupungilla oli oma ryhmänsä muusikkoja, joista käytettiin nimitystä waites (nykyortografian mukaisesti waits) ja joiden alkuperäinen tehtävä oli muun muassa yövartiointi. Ensimmäinen tunnettu maininta muusikkojen ammattikunnasta on Coventryn kaupungista vuodelta 1423. Kaupungin muusikot saattoi palkata esimerkiksi häihin tai tansseihin esiintymään.[4]
Muiden kuin ammattikuntaan kuuluneiden muusikoiden palkkaamisesta rangaistiin. Esimerkiksi Salfordissa vuonna 1600 oli olemassa luvattoman muusikon palkkaamisesta 13 šillingin ja neljän pennin sakkorangaistus.[4]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomeen ammattikunnat perustettiin myöhemmin kuin useimpiin muihin Euroopan maihin. Tiettävästi ensimmäisenä perustettiin Turkuun 1500-luvulla kultaseppien ammattikunta[5]. Ensimmäinen yleinen valtakunnallinen ammattikuntajärjestys säädettiin vuonna 1669. Suomen kaupunkeihin perustettiin uusia ammattikuntia vielä 1800-luvullakin, mikä kansainvälisesti oli varsin poikkeuksellista.[3]
Sosiaaliselta asemaltaan käsityöläiset olivat suomalaisessa sääty-yhteiskunnassa tyypillinen väliryhmä, joka oli pääosin lähellä talonpoikia. Menestyvät ammatinharjoittajat, kuten esimerkiksi kultaseppä Henrik Sohlberg, saattoivat saada jopa porvarioikeudet ja rikastua. Usein käsityöläisten sosiaalisen aseman parantuminen kuitenkin tapahtui avioliiton kautta. Toisaalta käsityöläisluokka oli avoin myös alaspäin. Ero käsityöläisen ja varhaisen teollisuuden työntekijän välillä oli pieni.[1]
Ammattikuntalaitos lakkautettiin vuonna 1868, kun kaupasta ja elinkeinoista säädettiin uusi asetus, jolla pyrittiin toteuttamaan elinkeinovapaus. Lakkautettujen ammattikuntien tilalle piti kuitenkin perustaa erityisiä elinkeinonharjoittajien yhdistyksiä, jotka myönsivät kisällin- ja mestarintodistuksia, mutta joilla ei enää ollut yksinoikeutta ammattien harjoittamiseen. Myöhemmin näitä todistuksia myönsi Pienteollisuuden Keskusliitto, nykyään (vuodesta 1996) Mestarikiltaneuvosto.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713–1865, s. 260–264. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9
- ↑ a b Otavan iso Fokus, 1. osa (A–El), art. Ammattikuntalaitos, Otava 1972, ISBN 951-1-00273-2
- ↑ a b c Nenonen, Kaisu-Marja & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, WSOY 1998, ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b Roud, Steve: Folk Song in England, Faber & Faber 2017
- ↑ Karilas, Yrjö: Pikku Jättiläinen, sivu 1039, 19. painos WSOY 1964
- ↑ http://www.mestarikiltaneuvosto.fi/mestarikilta/home.nsf/pages/19FD5E0F40825930C22570430026B574?opendocument
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tietoa ammattikuntia koskevista lähdeaineistoista (Arkistolaitos)
- Mestarikiltaneuvoston artikkeli "Mestareita ja kisällejä läpi vuosisatojen" (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rakennusperintö.fi artikkeli: Taitotieto siirtyy ihmiseltä ihmiselle (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansalliset | |
|---|---|
| Muut | |
