Tuomaskuona
Tuomaskuona eli tuomasfosfaatti on teräksenvalmistuksen sivutuotteena saatavaa emäksistä ainetta, joka soveltuu erinomaisesti fosforilannoitteeksi.[1][2] Euroopassa ryhdyttiin käyttämään lannoitteina Chilensalpietaria ja guanoa jo 1830–1840-luvuilla, mutta Suomessa tuomaskuonaa, guanoa ja chilensalpietaria ja muita vastaavia lannoitteita ryhdyttiin käyttämään vasta 1800-luvun loppupuolella.[1] Suurin osa tuomaskuonasta on kalsiumfosfaattia. Nimensä tuomaskuona on saanut Thomas–Gilchrist-prosessista, jolla happamia malmilaatuja konvertoidaan teräkseksi.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Korhonen, Teppo: Lannoitus. Muuttuva maaseutu – Historiallinen maatalous. Arkistoitu 1.9.2020. Viitattu 1.9.2020.
- ↑ a b Uutispoimintoja 19.11.2017 Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N – Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa. Viitattu 1.9.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Näytepullo; Tuomasfosfaatti, Tuomaskuona Finna. Viitattu 1.9.2020.
- Saarelainen, Ari: Päärynänmuotoinen konvertteri mullisti terästeollisuuden – Britti-insinöörin 1855 patentoiman keksinnön ensimmäinen käyttäjä oli saksalainen Krupp Tekniikka & Talous. 31.3.2019. Viitattu 1.9.2020.