Etelä-Afrikan talous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Jäänyt 2000-vuosikymmenen lopun tasolle. Sekä tänne että pääartikkeliin pitäisi lisätä mainintoja esim. maan energiakriisistä, tänne vaikka sen merkittävästä vaikutuksesta maan talouteen.
Vuosi Bruttokansantuote (milj. randia) Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssi
1980 62 730 0,77 randia
1985 127 598 1,47 randia
1990 289 816 2,58 randia
1995 1 548 100 3,62 randia
2000 922 148 6,93 randia
2005 1 523 254 6,36 randia

Etelä-Afrikan talous on koko Afrikan ylivoimaisesti kehittynein ja se on myös erityisesti vuoden 1994 jälkeen kasvanut nopeasti. Maan tärkein teollisuuden ala on kaivosteollisuus ja muita keskeisiä ovat tehdas-, kaasu- ja öljy- ja kemianteollisuus sekä maatalous ja matkailu. Viime vuosina maan tekstiiliteollisuus sekä pankki- ja finanssiala ovat kasvaneet nopeasti. Teollisuus on keskittynyt erityisesti Gautengin alueelle, jossa sijaitsee pääosa maan kaivoksista. Maalla on vahva finanssi- ja teollinen infrastruktuuri, jolla on merkittävä kasvupotentiaali. Vuoden 1994 jälkeen Etelä-Afrikka on pyrkinyt tekemään itsensä houkuttelevaksi ulkomaisille investoinneille ja se tarjoaa insentiivejä sekä ulko- että kotimaisille investoinneille kaikille teollisuuden aloille.[1]

Etelä-Afrikan talouden tukijalka oli koko 1900-luvun ajan kaivannaisteollisuus. Vuonna 1910 kulta muodosti 80 % maan kokonaisviennistä. 1930-luvun aikana uusia merkittäviä kultaesiintymiä löydettiin Witwatersrandin länsiosista, Vaaljoen alueelta ja Oranjen vapaavaltion provinssista. Kullan ja muiden mineraalien vientitulot ja investoinnit kaivostoimintaan toimivat Etelä-Afrikan taloudellisen kehityksen keskeisimpänä voimavarana. 1970-luvulla Etelä-Afrikan osuus maailman kullantuotannosta oli noin 57 %. Kaivosteollisuuden kasvu myös loi tarpeen laajamittaiselle palkkatyövoiman hyväksikäytölle ja johti maan maatalouden kapitalisoitumiseen.[2]

Maan teollisuustuotanto alkoi kasvaa ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin tuontitavaroiden puute loi tarpeen paikallisen teollisuuden kehittämiseen. 1930-luvulla valtio tuki voimakkaasti teollistumista ja teollisen tuotannon osuus maan bruttokansantuotteesta nousi 1970-luvulle saakka. Etelä-Afrikan teollisuustuotanto suuntautui pääasiassa kotimaiseen tarpeeseen.[2]

Apartheidin aikana maahan syntyi vaikea sosioekonominen epätasa-arvo, joka edelleen ilmenee muun muassa korkeana työttömyytenä, laajana köyhyytenä ja rikollisuutena. Työttömyys on luonut maahan mittavan harmaan talouden, joka on haaste maan taloudelliselle kehitykselle. Vuonna 2005 luottoluokituslaitos Moody's Investors Service nosti maan luokituksen Baa1:ksi viitaten maan valuuttavarannon paranemiseen ja nopeaan talouskasvuun.[1]

Valuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikan rand (ZAR) on viimeisen kymmenen vuoden aikana menettänyt lähes puolet arvostaan suuriin valuuttoihin verrattuna, vaikka rahan arvoa pyrittiin ylläpitämään korkeilla koroilla ja inflaation hidastui tuona aikana. Valuutan arvon heikkenemisen syyksi on epäilty kansainvälisten valuuttakeinottelijoiden toimintaa ja joidenkin markkina-analyytikkojen mukaan valuutta on 15–20 % aliarvostettu. Alhainen randin arvo on auttanut maan matkailu- ja kaivosteollisuutta.[3] Vuonna 2007 yhdellä eurolla sai 9–10 randia ja Yhdysvaltain dollarilla 6–7.[4]

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maissin korjuuta.

Kaivosteollisuuden kasvun aiheuttama maatalouden kapitalisoituminen johti itsenäisten mustien maanviljelijöiden katoamiseen, mutta samalla vaikeutti myös buuripienviljelijöiden asemaa. Vuonna 1913 säädetty Maalaki kielsi afrikkalaisia ostamasta tai vuokraamasta maata valkoisilta ja rajoitti afrikkalaisten mahdollisuuden omistaa viljelymaata 8 % maan pinta-alasta (vuonna 1936 alue kasvoi 13 %). Afrikkalaisten hallintaan jääneet elinkelvottomat reservaatit muodostivat halvan työvoiman reservin maan kaivosteollisuudelle.[2]

Maatalouden osuus maan BKT:stä on 4 %. Tärkein maatalouden alue on karjankasvatus ja vain 13 % maan pinta-alasta on viljelykäytössä. Tärkeimmät viljelykasvit ovat maissi, vehnä, kaura, sokeriruoko ja auringonkukka. Maan hallitus pyrkii kehittämään pienviljelyä luodakseen työpaikkoja. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat sitrushedelmät, viini ja kukat.[1] Apartheidin aikana mustien maaomistus oli rajattu vain 13 % maan pinta-alasta. Maassa on aloitettu mittavan maareformin toteuttaminen, koska suurin osa viljelymaasta on edelleen valkoisten omistuksessa. Valkoisten omistamien maatilojen keskikoko on 1 300 hehtaaria, kun mustien maatilojen on vain 5,2.[5] Tähän asti reformia on toteutettu vain halukkaiden myyjien ja ostajien avulla, mutta viranomaiset ovat ilmoittaneet, että myös laajat pakkolunastukset ovat mahdollisia. Maareformin tavoitteena on siirtää 30 % viljelymaasta mustille eteläafrikkalaisille vuoteen 2014 mennessä.[6]

Viininviljely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläafrikkalaista valkoviiniä

Etelä-Afrikan viinitilat tuottavat vuosittain 1,5 miljoonaa tonnia viinirypäleitä viinintuotantoon. Viininviljely maassa alkoi jo 1600-luvulla ranskalaisten hugenottien myötä. Keskeisintä viininviljelyaluetta on Western Capen provinssi, mutta tiloja nöytyy myös Northern Capesta ja Freestatesta.[5] Maassa on 106 000 hehtaaria viinitiloja. Talouspakotteiden päätyttyä eteläafrikkalaisen viinin vienti lähti kasvuun ja vuonna 2000 maasta vietiin jo 139 miljoonaa litraa viiniä. Suosituimmat valkoviinirypäleet ovat chenin blanc, colombard ja chardonnay ja punaviinirypäleet cabernet sauvignon, pinotage ja shiraz. Vaikka punaviinin osuus onkin viime vuosina ollut kasvussa, muodostaa valkoviini edelleen yli 2/3 tuotannosta.[7]

Kaivosteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikka on merkittävä kaivosteollisuuden keskus. Erityisesti maa tunnetaan timanttien ja kullan tuottajana. Witwatersrandin kultakaivokset ovat maailman suurimmat ja samalla myös merkittävä uraanikaivos, sillä alueen malmi sisältä molempia metalleja.

Vuosina 2019 ja 2020 Etelä-Afrikka oli maailman suurin platinan tuottaja.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c South Africa- Overview 09.Mar.2007. MBendi. Viitattu 13.8. 2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 234-235. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4
  3. ↑ South Africa's Currency and Finance Southern Domain Online Travel Guides.. Viitattu 23.8. 2007. (englanniksi)
  4. ↑ South African Rand x-rates.com. Viitattu 23.8. 2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b Rita M. Byrnes (ed.): South Africa - a country study: Agriculture, Forestry, and Fishing. Federal Research Division, Library of Congress, 1996.
  6. ↑ Country profile: South Africa BBC.
  7. ↑ Melvyn Minnaar: South African wine International Marketing Council of South Africa. Viitattu 14.8.2007. (englanniksi)
  8. ↑ PLATINUM-GROUP METALS (.pdf) pubs.usgs.gov. 2021. Viitattu 4.11.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etelä-Afrikan talous.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Afrikan_talous&oldid=22774435”