Monte Carlon ralli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rallye Monte Carlo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monte Carlo -ralli
Sarja Rallin MM-sarja
Sijainti Monaco ja Ranska
Ensimmäinen tapahtuma 1911
Viimeisin tapahtuma 2023
Eniten voittoja
Kuljettajat Ranska Sébastien Ogier (9)
Tallit Italia Lancia (13)
Viimeisin kilpailu (2023):
Voittaja Ranska Sébastien Ogier
Ranska Vincent Landais

(Toyota Gazoo Racing WRT)
Voittoaika 3 h 12 min 2 s
Toinen Suomi Kalle Rovanperä
Suomi Jonne Halttunen

(Toyota Gazoo Racing WRT)
Kolmas Belgia Thierry Neuville
Belgia Martijn Wydaeghe

(Hyundai Motorsport)

Monte Carlon ralli (Rallye Automobile Monte Carlo) on tammikuussa Ranskan Alpeilla ajettava perinteikäs rallikilpailu. Se on ajettu vuodesta 1911 lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuosia 1913–1923 ja 1940–1948 sekä vuosia 1957, jolloin ralli peruttiin Suezin kriisin Euroopassa aiheuttaman polttoaineiden säännöstelyn takia[1], ja 1974, jolloin kilpailua ei ajettu öljykriisin vuoksi.[2] Kilpailu on viittä poikkeusvuotta lukuun ottamatta kuulunut rallin MM-sarjaan sarjan perustamisesta 1973 lähtien. Vuonna 1974 ralli peruttiin, vuonna 1996 se kuului FIA:n kaksilitraisten maailmancupiin, ja vuosina 2009–2011 se kuului IRC-rallisarjaan. Kuuluessaan MM-sarjaan ralli on vuotta 1989 lukuun ottamatta toiminut aina sarjan avauskilpailuna.

Ranskalainen Sébastien Ogier on voittanut rallin ennätykselliset yhdeksän kertaa. Hänen maanmiehensä Sébastien Loeb on voittanut rallin kahdeksan kertaa. Neljään voittoon rallissa ovat yltäneet Italian Sandro Munari, Saksan Walter Röhrl ja Suomen Tommi Mäkinen, kolmeen voittoon puolestaan ranskalaiset Jean Trévoux ja Didier Auriol sekä Espanjan Carlos Sainz. Ensimmäinen pohjoismainen voittaja oli Norjan Per Malling vuonna 1955. Menestynein autonvalmistaja on italialainen Lancia, jonka autoilla ralli on voitettu 13 kertaa.

Ensimmäiseen Monte Carlon ralliin vuonna 1911 osallistui 23 autoa ja seuraavana vuonna osallistujia oli jo 87.[3] Rallin alkuperäisenä tarkoituksena oli lähinnä houkutella varakkaita turisteja talvella hiljaiseen Monacoon ja osanottajien joukossa oli sen mukaisesti prinssejä, kreivejä ja ruhtinaita. Ajon luonne – retkeilyajo Monte Carloon vaihtoehtoisista, etukäteen määrätyistä lähtöpisteistä eri puolilta Eurooppaa – poikkesi 1930-luvulle saakka jyrkästi siitä, millaiseksi se kehittyi toisen maailmansodan jälkeen. Varakkaimmat osallistujat nauttivat matkasta autojensa takaistuimilla samaan aikaan kun varsinaisen ajon suorittivat heidän virkapukuiset kuljettajansa.[4]

Osallistujien lukumäärä lähti voimakkaaseen kasvuun toisen maailmansodan jälkeen ja saavutti huippunsa vuonna 1953, jolloin rallissa oli mukana 404 autoa. Osallistujat edustivat tällöin yli 20 kansallisuutta. 1960-luvun alkupuolelta lähtien autourheilun voimakas ammattimaistuminen ja lajin kallistuminen alkoivat karsia joukosta harrastelijoita: vuonna 1963 osallistujia oli vielä 357, mutta vuonna 1966 enää 192.[5] Monte Carlon rallin historian skandaaleista kohutuimpia on ollut kaikkien Minillä ajaneiden kilpailijoiden suoritusten hylkääminen ”sääntöjen vastaisten” valolaitteiden vuoksi vuonna 1966.[6] Vuonna 1966 voittajaksi tuli Pauli Toivonen.[7]

Monte Carlon rallissa oli aluksi painotus kestävyyden ja luotettavuuden haasteeseen nopeuden sijaan ja se alkoi "kokoontumisajolla" eri paikoista kuten Glasgow'sta lähtien. Vuoteen 1965 saakka kokoontumisajoon liittyi pisteytys navigointikykyjen mukaan. Kokoontumisajo oli mukana vuoteen 1997 saakka, tosin lyhennetyssä muodossa kunnes siitä lopulta luovuttiin kokonaan ja vuodesta 1998 lähtöpaikka oli virallisesti Monacossa. Vuonna 2007 lähtöpaikka siirtyi Valenceen.[8]

Ensimmäinen Monte Carlon rallissa kilpaillut suomalainen oli insinööri Lothar Westrén-Doll vuonna 1934. Vuonna 1935 oli mukana kuusi suomalaista, mutta tämän jälkeen siellä nähtiin suomalaisia osanottajia seuraavan kerran vasta sotien jälkeen, vuonna 1949. Alkuaikoina suomalaisten kilpailijoiden taustatukena oli silloinen Suomen Automobiiliklubi. Suomalaisten, kuten muidenkin pohjoismaalaisten, menestys Monte Carlon rallissa oli kuitenkin melko vaatimatonta 1960-luvun alkuun saakka, kunnes Esko Keinänen sijoittui kokonaiskilpailun kuudenneksi vuonna 1961. Ensimmäinen rallin suomalaisvoittaja oli Timo Mäkinen vuonna 1965. Vuonna 1986 Suomi otti kolmoisvoiton: voittaja oli Henri Toivonen, toinen Timo Salonen ja kolmas Hannu Mikkola. Tommi Mäkinen voitti rallin peräti neljä kertaa peräkkäin vuosina 1999–2002. Muut suomalaisvoittajat ovat olleet Pauli Toivonen (1966), Rauno Aaltonen (1967), Ari Vatanen (1985), Marcus Grönholm (2006) ja Mikko Hirvonen (2010).

Suomalaisten ralliajajien arvostusta Monte Carlon rallia kohtaan kuvasi, että vuonna 1952 perustettiin Monte Carlon Ajajien Kerho. Sen jäseneksi pääseminen edellytti loppukoetta edeltävän keräilyajon hyväksyttyä suoritusta eli selviytymistä Monte Carloon. Vuonna 1966 kerhossa oli 78 jäsentä.[9]

Vuonna 2024 kilpailukeskus siirtyy Gapin kaupunkiin, jossa se oli vuosina 2014-2021. Virallinen lähtö-, loppu- ja palkintojenjakopaikka on edelleen Monacossa. Kilpailukeskusta oli vuosina 2022-2023 Monacossa, jossa on tilanpuutetta.[10]

Ensimmäisen Monte Carlon rallin vuonna 1911 voittanut Henri Rougier autoineen ennen kilpailua.
Kausi Kuljettaja Kartanlukija Auto Raportti
1911 Ranska Henri Rougier Turcat-Méry 25 HP Raportti
1912 Saksan keisarikunta Julius Beutler Berliet 16 HP Raportti
1913

1923
Rallia ei järjestetty 1913–1923
1924 Belgia Jacques Édouard Ledure Bignan Raportti
1925 Ranska François Repusseau Renault 40CV Raportti
1926 Yhdistynyt kuningaskunta Victor A. Bruce AC Six Raportti
1927 Ranska Marcel Lefebvre-Despeaux Amilcar Raportti
1928 Ranska Jacques Bignan Fiat 509 Raportti
1929 Alankomaat Sprenger van Eijk Graham-Paige Raportti
1930 Ranska Hector Petit Corre La Licorne 5CV Torpedo Raportti
1931 Yhdistynyt kuningaskunta Donald Healey Invicta S-type Raportti
1932 Ranska Maurice Vasselle Ranska François Duhamel Hotchkiss AM 2 Raportti
1933 Ranska Maurice Vasselle Ranska Germaine Rouault Hotchkiss AM 80S Raportti
1934 Ranska Louis Gas Ranska Jean Trévoux Hotchkiss AM 80S Raportti
1935 Ranska Charles Lahaye Ranska René Quatresous Renault Nervasport coupé Raportti
1936 Romania Ion Zamfirescu Romania Petre G. Cristea Ford V8 spéciale Raportti
1937 Ranska René Le Bègue Ranska Julio Quinlin Delahaye 135 MS spéciale Raportti
1938 Alankomaat Gerard Bakker-Schut Alankomaat Karel Ton Ford V8 coupé Raportti
1939 Ranska Jean Paul Ranska Marcel Contet Delahaye 135 M Raportti
Ranska Jean Trévoux Ranska Marcel Lesurque Hotchkiss 686 GS Riviera
1940

1948
Rallia ei järjestetty 1940–1948
1949 Ranska Jean Trévoux Ranska Marcel Lesurque Hotchkiss 686 GS Raportti
1950 Ranska Marcel Becquart Ranska Henri Secret Hotchkiss 686 GS Raportti
1951 Ranska Jean Trévoux Ranska Roger Crovetto Delahaye 175 S Raportti
1952 Yhdistynyt kuningaskunta Sydney Allard Iso-Britannia Guy Warburton Allard P1 Sport Raportti
1953 Alankomaat Maurice Gatsonides Alankomaat Peter Worledge Ford Zephyr Raportti
1954 Monaco Louis Chiron Italia Ciro Basadonna Lancia Aurelia B20 GT Raportti
1955 Norja Per Malling Norja Gunnar Fadum Sunbeam-Talbot Mk III Raportti
1956 Iso-Britannia Ronnie Adams Iso-Britannia Frank E. Bigger Jaguar Mark VII Raportti
1957 Ralli peruttiin 1957 polttoainesäännöstelyn takia
1958 Ranska Jacques Féret Ranska Guy Monraisse Renault Dauphine spéciale Raportti
1959 Ranska Paul Coltelloni Ranska Pierre Alexandre Citroën ID 19 Raportti
1960 Saksa Walter Schock Saksa Rolf Moll Mercedes-Benz 220 SE Raportti
1961 Ranska Maurice Martin Ranska Roger Bateau Panhard PL 17 Tigre Raportti
1962 Ruotsi Erik Carlsson Ruotsi Gunnar Häggbom Saab 96 Raportti
1963 Ruotsi Erik Carlsson Ruotsi Gunnar Palm Saab 96 Raportti
1964 Iso-Britannia Paddy Hopkirk Iso-Britannia Henry Liddon Morris Mini Cooper S Raportti
1965 Suomi Timo Mäkinen Iso-Britannia Paul Easter BMC Mini Cooper S Raportti
1966 Suomi Pauli Toivonen Suomi Ensio Mikander Citroën DS 21 Raportti
1967 Suomi Rauno Aaltonen Iso-Britannia Henry Liddon BMC Mini Cooper S Raportti
1968 Iso-Britannia Vic Elford Iso-Britannia David Stone Porsche 911 T Raportti
1969 Ruotsi Björn Waldegård Ruotsi Lars Helmér Porsche 911 S Raportti
1970 Ruotsi Björn Waldegård Ruotsi Lars Helmér Porsche 911 S Raportti
1971 Ruotsi Ove Andersson Iso-Britannia David Stone Alpine-Renault A110 Raportti
1972 Italia Sandro Munari Italia Mario Mannucci Lancia Fulvia HF coupé Raportti
1973 Ranska Jean-Claude Andruet Ranska Michèle Espinosi-Petit "Biche" Alpine-Renault A110 Raportti
1974 Ralli peruttiin 1974 öljykriisin vuoksi
1975 Italia Sandro Munari Italia Mario Mannucci Lancia Stratos HF Raportti
1976 Italia Sandro Munari Italia Sergio Maiga Lancia Stratos HF Raportti
1977 Italia Sandro Munari Italia Sergio Maiga Lancia Stratos HF Raportti
1978 Ranska Jean-Pierre Nicolas Ranska Vincent Laverne Porsche 911 Carrera Raportti
1979 Ranska Bernard Darniche Ranska Alain Mahé Lancia Stratos HF Raportti
1980 Saksa Walter Röhrl Saksa Christian Geistdörfer Fiat 131 Abarth Raportti
1981 Ranska Jean Ragnotti Ranska Jean-Marc Andrié Renault 5 Turbo Raportti
1982 Saksa Walter Röhrl Saksa Christian Geistdörfer Opel Ascona 400 Raportti
1983 Saksa Walter Röhrl Saksa Christian Geistdörfer Lancia 037 Rally Raportti
1984 Saksa Walter Röhrl Saksa Christian Geistdörfer Audi Sport Quattro A2 Raportti
1985 Suomi Ari Vatanen Iso-Britannia Terry Harryman Peugeot 205 Turbo 16 Raportti
1986 Suomi Henri Toivonen Yhdysvallat Sergio Cresto Lancia Delta S4 Raportti
1987 Italia Miki Biasion Italia Tiziano Siviero Lancia Delta HF 4WD Raportti
1988 Ranska Bruno Saby Ranska Jean-François Fauchille Lancia Delta HF 4WD Raportti
1989 Italia Miki Biasion Italia Tiziano Siviero Lancia Delta Integrale Raportti
1990 Ranska Didier Auriol Ranska Bernard Occelli Lancia Delta HF Integrale 16V Raportti
1991 Espanja Carlos Sainz Espanja Luís Moya Toyota Celica GT-Four Raportti
1992 Ranska Didier Auriol Ranska Bernard Occelli Lancia Delta HF Integrale Raportti
1993 Ranska Didier Auriol Ranska Bernard Occelli Toyota Celica Turbo 4WD Raportti
1994 Ranska François Delecour Ranska Daniel Grataloup Ford Escort RS Cosworth Raportti
1995 Espanja Carlos Sainz Espanja Luís Moya Subaru Impreza 555 Raportti
1996 Ranska Patrick Bernardini Ranska Bernard Occelli Ford Escort RS Cosworth Raportti
1997 Italia Piero Liatti Italia Fabrizia Pons Subaru Impreza WRC Raportti
1998 Espanja Carlos Sainz Espanja Luís Moya Toyota Corolla WRC Raportti
1999 Suomi Tommi Mäkinen Suomi Risto Mannisenmäki Mitsubishi Lancer Evo VI Raportti
2000 Suomi Tommi Mäkinen Suomi Risto Mannisenmäki Mitsubishi Lancer Evo VI Raportti
2001 Suomi Tommi Mäkinen Suomi Risto Mannisenmäki Mitsubishi Lancer Evo 6.5 Raportti
2002 Suomi Tommi Mäkinen Suomi Kaj Lindström Subaru Impreza WRC Raportti
2003 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën Xsara WRC Raportti
2004 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën Xsara WRC Raportti
2005 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën Xsara WRC Raportti
2006 Suomi Marcus Grönholm Suomi Timo Rautiainen Ford Focus RS WRC 06 Raportti
2007 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën C4 WRC Raportti
2008 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën C4 WRC Raportti
2009 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Peugeot 207 S2000 Raportti
2010 Suomi Mikko Hirvonen Suomi Jarmo Lehtinen Ford Fiesta S2000 Raportti
2011 Ranska Bryan Bouffier Ranska Xavier Panseri Peugeot 207 S2000 Raportti
2012 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën DS3 WRC Raportti
2013 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena Citroën DS3 WRC Raportti
2014 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Volkswagen Polo R WRC Raportti
2015 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Volkswagen Polo R WRC Raportti
2016 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Volkswagen Polo R WRC Raportti
2017 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Ford Fiesta WRC Raportti
2018 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Ford Fiesta WRC Raportti
2019 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Citroën C3 WRC Raportti
2020 Belgia Thierry Neuville Belgia Nicolas Gilsoul Hyundai i20 Coupe WRC Raportti
2021 Ranska Sébastien Ogier Ranska Julien Ingrassia Toyota Yaris WRC Raportti
2022 Ranska Sébastien Loeb Ranska Isabelle Galmiche Ford Puma Rally1 Raportti
2023 Ranska Sébastien Ogier Ranska Vincent Landais Toyota Yaris WRC Raportti

Lähteet: [11] [12]

  1. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 23. Helsinki: Otava, 1967.
  2. WRC Calendar History II: 1974-1978 itgetsfasternow.com. 5.3.2021. Viitattu 13.8.2022. (englanniksi)
  3. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 29. Helsinki: Otava, 1967.
  4. Nygren & Melart, 1967, s. 32.
  5. Nygren & Melart, s. 27.
  6. Nygren & Melart, 1967, s. 34–35.
  7. 1966: Future of Monte Carlo rally in doubt news.bbc.co.uk. Viitattu 9.1.2023. (englanniksi)
  8. Anthony Peacock: A slice of Monte history – The Concentration Run redbull.com. 3.8.2016. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)
  9. Nygren & Melart, s. 31.
  10. Luke Barry: Monte Carlo Rally returns to Gap for 2024 dirtfish.com. 6.6.2023. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
  11. 90e Rallye Monte-Carlo Palmarès Automobile Club de Monaco. Viitattu 24.1.2022. (ranskaksi)
  12. Rallye de Monte-Carlo eWRC-results.com. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]