Citroën DS

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën DS
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Ranska
Valmistaja Citroën
Valmistusvuodet 1955–1976
Tuotantomäärä 1 455 746[1]
Korimalli 4-ovinen sedan, 5-ovinen farmari, 2-ovinen avomalli
Muotoilija Flaminio Bertoni
Edeltäjä Citroën Traction Avant
Seuraaja Citroën CX
Teknisesti samankaltaisia Citroën SM
Tekniset tiedot
Henkilöluku viisi
Iskutilavuus 1 911, 1 985, 2 175, 2 347 cm³
Teho 75 hv / 4500 k/min (DS 19) [2]
Vääntö 137 Nm / 3000 k/min (DS 19)
Polttoaine bensiini
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 4-vaihteinen manuaali
Mitat
Massa 1 240 kg
Pituus 4 800 mm
Leveys 1 790 mm
Korkeus 1 470 mm

Citroën DS on ranskalaisen Citroënin vuosina 1955–1975 valmistama ylemmän keskiluokan auto, joka sai vuonna 1955 mallinimen DS 19, jossa DS lausutaan samoin kuin déesse (/de.ɛs/, 'jumalatar'). Suomessa sillä lempinimi iso kissa. Ensiesittely tapahtui keskentekoisena Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1955 suunniteltua aiemmin, sillä siitä oli livahtanut julkisuuteen testiradalla otettuja valokuvia.[1] Silti autoa myytiin 12 000 kappaletta heti ensimmäisenä esittelypäivänä.[3]

Auton ulkoasun muotoili Flaminio Bertoni. Siinä oli kaasu-nestejousitus ja hydraulisesti avustettuja toimintoja. Sitä valmistettiin myös farmarina ja kaksiovisena avomallina. Viimeinen auto valmistui huhtikuussa 1975.[1]

Muotoilu ja tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen mallin uutuuksiin kuului muovista toteutettu kojelauta, muotoilijana Bertone.

Citroën DS 19 oli muotoilultaan hyvin futuristinen ja sisälsi muutenkin vallankumouksellisia ratkaisuja joita ei oltu nähty sarjavalmisteisessa autossa. Huomiota herättivät mm. aerodynaaminen tuulitunnelissa testattu muoto, yksipuolainen ohjauspyörä ja kehyksettömät sivuikkunat. Autossa on etuveto, moottoritilassa on etummaisena varapyörä ja viimeisenä perällä moottori.

Kuljettajan hallintalaitteissa oli uudenlaisia ergonomisia yksityiskohtia, kuten ohjaustehostin, hydraulisesti toteutetut jarrut ja vaihteensiirto sekä automaattikytkin, joka toimii ilman kytkinpoljinta liikkeelle lähdössä ja vaihdetta siirrettäessä. Miellyttävän pehmeä jousitus yhdistyi pehmeän muotoisiin istuimiin.[4]

Keulan muotoon ja etupuskuriin tehtiin muutoksia 1963. Syyskuussa 1967 lisävarusteeksi sai valita ohjauksen mukaan kääntyvät kaukovalot (vakiona Pallas-mallissa). Alustan jousitus säätyi kuorman mukaan.[1]

Auton korkeapaineinen hydrauliikkajärjestelmä huolehti jarrujen ja ohjaustehostimen lisäksi kaasu-nestejousituksen toiminnasta sallien maavaran säädön valittuun korkeuteen kuormituksesta riippumatta. Mekaanisen jarrupolkimen asemasta lattiassa oli herkkusienen muotoinen nuppi, joka ohjasi jarrupainetta hyvin pienellä liikkeellä.

Citroën DS:n kaasunestejousitus
Ala-asennossa
Ylä-asennossa

Jousituksen säädön avulla renkaan vaihtaminen oli helppoa: maavara säädettiin ylös, alle sijoitettiin tuki ja maavara käännettiin matalaksi, jolloin tuen puoleiset pyörät nousivat ylös.

Korin itsekantava kehikko on terästä, ja muotopellit kuten takalokasuojat on kiinnitetty siihen pultein. Ohjauspyörä on yksipuolainen, teräslevypyörät ovat kiinni yhdellä itselukittuvalla mutterilla. [1]

.[1]

Timo Korpivaara 1956 Suomen rallissa.
Farmarimalli Citroën DS Break takaa.

DS-malli oli teknisesti hyvin monimutkainen, ja siksi siitä suunniteltiin yksinkertaisempi versio, joka sai nimeksi ID 19 eli Idée ('ajatus'). Siinä ei ollut ohjaustehostinta eikä automaattikytkintä ja esimerkiksi sisäkaton verhoilu puuttui, jolloin valo kuulsi muovikaton läpi. Ulospäin mallin saattaa tunnistaa pienemmistä pölykapseleista. Malli tuli myyntiin 1957, mutta mallinimi muuttui vuosikymmenen vaihteessa muotoon DSpécial ja DSuper. Alkuperäinen DS pysyi koko tuotantoajan, lähes 20 vuotta samana.[1]

Ensimmäiset neljä DS:ää tulivat Suomeen vasta 29. heinäkuuta 1956, sillä sen kysyntä oli maailmalla niin suurta. Se oli käytössä myös rallissa. Pauli Toivonen voitti DS:llä vuonna 1962 Suomen rallin ja Rallin SM-sarjan sekä vuonna 1966 Monte Carlo -rallin.[1]

Citroën kehitti 10 vuotta markkinoilla olleesta DS 19 -mallista suuritehoisemman muunnoksen, jossa moottorin iskutilavuus oli 2,1 litraa ja teho 109 hv (SAE). DS 21 oli hintaluokassa 25 000 mk.[5]

  1. a b c d e f g h Marko Mäkinen: Ennakkoluulottomuuden symboli. Tekniikan Maailma, nro 17, 21.9.2016, s. 52–53.
  2. carfolio.com
  3. The Most Incredible Car Ever Built egothemag.com. Arkistoitu 21 August 2009. Viitattu 6 September 2007.
  4. Paasikangas, E ja Korjula Matti: TM koeajaa: Citroën DS 19 – tuulahdus huomispäivän autotekniikasta. Tekniikan Maailma, marraskuu 1956. Rauno Toivonen.
  5. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 251. Otava, 1966.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]