Henry Liddon
| Henry Liddon | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Henry John Churchill Liddon |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1932 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta [1] |
| Kuollut | 23. syyskuuta 1987 (55 vuotta) Yamoussoukro, Norsunluurannikko [1] |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| WRC-ura | |
| Kilpailuja | 42 |
| Voittoja | 4 |
| Palkintosijoja | 9 |
| Erikoiskoevoittoja | 83 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monte Carlo -ralli 1973 |
| Ensimmäinen voitto | Jyväskylän suurajot 1973 |
| Viimeinen voitto | RAC-ralli 1975 |
| Viimeinen kilpailu | Norsunluurannikon ralli 1980 |
| Sijoitus kaudella 1980 | ( p.) |
Henry John Churchill Liddon (20. huhtikuuta 1932 – 23. syyskuuta 1987)[1] oli brittiläinen kartanlukija. Liddon tunnettiin muun muassa Paddy Hopkirkin, Rauno Aaltosen ja Timo Mäkisen pitkäaikaisena kartanlukijana.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liddon aloitti uransa silloisessa rallin EM-sarjassa vuonna 1962, jolloin hän osallistui Englannin RAC-ralliin ruotsalaisen Bengt Söderströmin kanssa Mini Cooperilla. Vuosina 1963–1965 Liddon toimi pääsääntöisesti maanmiehensä, Mini-kuljettaja Paddy Hopkirkin kartanlukijana. Pari saavutti ensimmäisen voittonsa vuoden 1964 Monte Carlon rallissa.
Vuonna 1966 Liddon istui yhden kilpailun Hopkirkin kartanlukijana mutta muutoin kuljettajana oli joko britti Tony Fall tai suomalainen Rauno Aaltonen. Aaltosen kartanlukijana Hopkirk oli voittamassa Hollannin Tulpenrallia sekä Tšekin Vltava-rallia. Kauden 1967 Liddon toimi myös Aaltosen kartanlukijana parhaana saavutuksena Monte Carlon rallin voitto. Vuonna 1968 Aaltonen ja Liddon osallistuivat vain kahteen EM-ralliin Monte Carlossa ja Kreikassa mutta niiden ohessa he ajoivat muutaman sarjan ulkopuolisen kilpailun, yhtenä niistä Lontoo-Sydney maraton ralli, josta saavutuksena oli viides sija. Vuonna 1969 Liddon ajoi alkuvuodesta kolme kilpailua Aaltosen kanssa Lancia Fulvialla, joista vain San Remon ralli kuului kuljettajien EM-sarjaan. Loppukaudesta Liddon ajoi toiset kolme rallia yhdessä maanmiehensä Tony Fallin kanssa. Vuonna 1970 Liddon ajoi Rauno Aaltosen kanssa Lontoo-Mexiko -maratonrallin, josta tuloksena oli kolmas sija. Muutoin hän toimi kolmessa rallissa Timo Mäkisen kartanlukijana. Näiden joukkoon kuului kauden ainoana kuljettajien EM-sarjan osakilpailuna Jyväskylän Suurajot. Lisäksi ohjelmaan kuuluivat uuden autonvalmistajien maailmanmestaruussarjan Monte Carlon ja Britannian osakilpailut. Yhteistyö Timo Mäkisen kanssa jatkui vuoteen 1977 asti. Kaudella 1973 Liddon toimi Markku Alénin kartanlukijana tämä ensimmäisessä ulkomaan rallissa, Englannin kansalliseen sarjaan kuuluneessa Lindisfarne-rallissa. 1974 Liddon kävi Etelä-Afrikassa ajamassa yhden paikallisen kilpailun yhdessä Simo Lampisen kanssa. 1976 Liddon toimi Kreikan MM-rallissa Shekhar Mehtan kartanlukijana. 1977 Liddon ajoi viimeisen kautensa Timo Mäkisen kanssa ja toimi siinä ohessa kahdessa MM-osakilpailussa ruotsalaisen Ove Anderssonin kartanlukijana.
Vuonna 1978 Liddon osallistui kolmeen MM-sarjan kilpailuun, joista Safari-rallissa kuljettajana oli Simo Lampinen ja Portugalissa sekä Kreikassa Ove Andersson. Näiden lisäksi hän ajoi Portugalin Madeira-rallin yhdessä Ari Vatasen kanssa. Vuonna 1979 Liddon toimi Toyota Team Europelle ja kilpaili neljässä EM-rallissa saksalaisen Achim Warmboldin kartanlukijana ja kolmessa MM-rallissa Ove Anderssonin kartanlukijana. Näiden lisäksi hän ajoi Safari-rallissa yhdessä ranskalaisen Jean-Pierre Nicolasin kanssa. Jyväskylän Suurajoissa hän toimi viimeisen kerran Timo Mäkisen kartanlukijana ja kauden viimeisessä Britannian MM-rallissa kuljettajana oli Tapio Rainio, jonka kartanlukijana hän oli toiminut jo aiemmin samalla kaudella Etelä-Afrikassa ajetussa Castrol-rallissa. Vuonna 1980 Liddon toimi vielä neljässä kilpailussa kartanlukijana Nicolasille ja Anderssonille. Uran viimeisen rallinsa Liddon luki karttaa Norsunluurannikon Bandama-rallissa Ove Anderssonille.
Liddon kuoli lento-onnettomuudessa Norsuluurannikon rallin aikana vuonna 1987. Lentokoneessa oli neljä henkilöä, kaksi lentäjää ja kaksi matkustajaa, jotka kaikki kuolivat onnettomuudessa.[1]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 48 kuljettajien EM-sarjan osakilpailua, joista 6 voittoa
- 9 autonvalmistajien MM-sarjan osakilpailua
- 42 kuljettajien MM-sarjan osakilpailua, joista 4 voittoa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Henry Liddon motorsportmemorial.org. Viitattu 19.8.2023. (englanniksi)