Psykoaktiivinen aine

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Psykoaktiivisuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suklaan sisältämä teobromiini on psykoaktiivinen yhdiste. Suklaa sisältää myös fenyylietyyliamiinia, joka on psykoaktiivinen yhdiste.

Psykoaktiivinen aine tai psykotrooppinen aine tarkoittaa sellaista kemiallista yhdistettä, joka ylittää veri-aivoesteen ja vaikuttaa ihmisen keskushermostoon muuttaen aivotoimintaa ja tajunnantilaa tavanomaisesta.[1] Psykoaktiivisia yhdisteitä sisältävät muiden muassa kahvi (kofeiini), suklaa (teobromiini), tupakka (nikotiini), alkoholi (etanoli) ja huumeet sekä monet lääkkeet. Psykoaktiivinen ei kuitenkaan tarkoita päihdyttävää, kuten monesti väärinymmärretään.[2]

Joitain psykoaktiivisia aineita käytetään myös päihtymistarkoituksessa, jolloin kyseisiä psykoaktiivisia aineita nimitetään päihteiksi. Laissa kiellettyjä päihteitä kutsutaan huumausaineiksi. Huume on päihteen alakäsite, eli huumeet kuuluvat päihteisiin, jotka ovat huumausaineita tai niihin rinnastettavissa olevia aineita. Huumeen käsite sisältää sellaiset päihteet, jotka muistuttavat huumausaineita mutta joita ei ole vielä ehditty tehdä laittomiksi (tavallisesti muuntohuumeita). Edellä kuvattu jaottelu perustuu suomalaiseen kulttuuriin, eikä aineiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi englannin kielessä kaikista näistä voidaan käyttää sanaa drug.

Kaavio psykoaktiivisista aineista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaavio Selitteet


Primääriset ryhmät
  •   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
  •   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
  •   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
  •   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
Sekundaariset ryhmät
  •   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
  •   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.
  •   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
  •   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
Tertiääriset ryhmät
  •   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.
  •   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
  •   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.
  •   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen.
Kvartääriryhmä
  •   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.