Portugalin maantiede
| Portugalin maantiede | |
|---|---|
 Portugali satelliittikuvassa |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Naapurimaat | Espanja |
| Tilastot | |
| Pinta-ala | 92 391 km² |
| – Sisävesi | 440 km² (0,67 %) |
| Rantaviiva | 1 793 km |
| Rajan pituus | 1 214 km |
| Ennätykset | |
| Korkein kohta | Ponta de Pico, 2 351 m |
| Matalin kohta | Atlantin valtameri, 0 m |
| Pisin joki | Tajo, 275 km |
| Suurin järvi | Alquevan tekojärvi, 250 km² |
| Ilmasto | |
| Ilmasto | meri-ilmastosta välimerenilmastoon |
| Luonnonvarat | |
| Luonnonvarat | kala, kupari, sinkki, hopea, uraani |
Portugali on rannikkovaltio Iberian niemimaalla Lounais-Euroopassa. Sen ainoa naapurimaa on Espanja, jonka kanssa sillä on yhteistä rajaa pohjoisessa ja idässä. Länsi- ja eteläpuolella on Atlantin valtameri.
Portugalin pinta-ala on 92 391 km², josta vesialueita on 440 km². Maahan kuuluvat manner-Portugalin lisäksi Atlantilla sijaitsevat Madeiran ja Azorien saaret, jotka ovat autonomisia alueita. Lisäksi asumattomat Selvagenssaaret ovat osa Portugalia. Portugalin alue on kuudesosa Iberian niemimaasta.
Fyysinen maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Geologia ja pinnanmuodot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinnanmuodoiltaan Portugali voidaan jakaa kahteen osaan. Tajojoen pohjoispuolella on vuoristoiset alueet ja sen eteläpuolella kumpuilevaa tasankoa.[1] Maan pohjoisosissa on Minhossa on metamorfisiä kiviä sekä syväkivilajeja ja graniitia. Graniittialueilla on kumpuilevia tasankoja ja syviä jokilaaksoja, muun muassa Lima- ja Cávadojoet virtaavat syvien solien läpi. Ohutta rannikkokaistaletta reunustaa 300–600 metriin kohoavat kukkulat.[2]
Pohjoisen sisämaassa on Trás-os-Montes, jossa on noin 600–800 metrin korkeudessa olevaa ylätasankoa. Kallioperässä on muodostunut yli 540 miljoonaa vuotta vanhoista kivistä, kuten graniitista, liuskeesta ja saviliuskeesta. Etelämpänä Beira Baixan ylätasanko laskee pienellä matkalla 500 metristä Tajojoen 200 metrin korkeuteen.[2]
Suurin osa, noin 60 prosenttia, Portugalin alle 400 metrin korkeudessa olevasta maasta ovat maan eteläpuoliskolla. Douro- ja Tajojoen alajuoksuilla on triaskautista hiekkakiveä. Siitä sisämaahan triaskautisten hiekkakivialueiden välissä on nuorempaa liitukautista hiekkakiveä ja konglomeraatteja. Alto Alentejon alueella Tajo- ja Guadianajokien välisellä alueella on Espanjan sisämaasta jatkuvaa ylätasankoa. Eteläisessä Algarvessa on muun maan vuoristoista erottuvia kalkkikivisiä ja hiekkakivisiä kukkuloita.[2]
Madeiran saariin kuuluu kahdeksan tuliperäistä saarta Atlantilla, noin tuhat kilometriä lounaaseen Portugalin manneralueesta. Azorit puolestaan sijaitsevat noin 650 kilometriä länteen. Nekin ovat tuliperäisiä, ja niiden maisemat vaihtelevat kraatterijärvistä, ylätasankoihin, vuoristoihin ja tasapohjaisiin laaksoihin. Azoreilla on myös Portugalin korkein kohta, 2 351 metrin korkuinen Ponta do Pico.[2] Manner-Portugalin korkein kohta (1 991 m) sijaitsee Serra da Estrelan vuoristossa.
Vesistöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalissa virtaa kymmenen suurta jokea, joista puolet saa alkunsa Espanjan puolelta. Tajo on maan pisin joki, ja sen valuma-alue on myös suurin. Se on kuitenkin purjehduskelpoinen vain kahdeksan kilometrin matkan. Minho saa alkunsa Espanjan Galiciasta ja muodostaa 74 kilometrin matkalta osan Portugalin pohjoisrajasta Espanjan kanssa. Douro saa myös alkunsa Espanjasta ja virtaa Portugalin halki Porton kaupungin kautta Atlanttiin. Douroa pystyy kulkemaan pienillä veneillä aina Espanjan rajalle asti.[1] Yläjuoksulla sen pohjan korkeus tippuu viisi metriä noin puolentoista kilometrin matkalla 30–50 metriä syvissä solissa. Joesta on kuitenkin tehty purjejduskelpoinen viiden padon avulla.[2]
Eteläosan tärkein joki on Guadiana, joka virtaa pohjoisesta etelään ja muodostaa osan Espanjan vastaisesta rajasta. Muita tärkeitä jokia ovat Lima ja Tâmega pohjoisessa, Mondego keskiosassa ja Sado ja Chança etelässä.[1] 220 kilometrin pituinne Mondego on pisin joki, joka on kokonaan Portugalissa.[2]
Portugalin suurin järvi on Alquevan 250 km² laajuinen tekoallas.[3] Pieniä järviä ja lampia ovat esimerkiksi Lagoa Comprida, Lagoa Escura, Lagoa de Óbidos, Lagoa Corvos ja Pateira de Fermentelos. Portugalin suurin saari on São Miguel (759 km²) Azoreilla.
Kulttuurimaantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin pinta-ala on 92 090 neliökilometriä, josta vesialueita on 620 neliökilometriä. Portugalilla on yhteistä maarajaa Espanjan kanssa 1 224 kilometriä. Rantaviivaa Atlanttiin on 1 793.kilometriä.[4]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin ilmastoon vaikuttaa sekä Atlanttinen meri-ilmasto, Pyreneiden niemimaan sisäosien mannerilmasto että välimerenilmasto.[2] Köppenin ilmastoluokituksessa Dourojoen sisämaan laaksot sekä lähes koko eteläinen Portugali Montejunto- ja Estrelavuoristojen eteläpuolella kuuluvat kuumakesäiseen välimerenilmastoon, kun taas maan pohjoisosa sekä Alentejon ja Algarven länsirannikko viileäkesäiseen. Pieni alue Bejan piirissä kuuluu viileään ja puolikuivaan ilmastoon. Madeira puolestaan on kokonaisuudessa kuumakesäistä välimerenilmasto. Azorien itäisimmät saaret ovat viilekesäisen välimerenilmaston aluetta ja keskiset sekä läntiset saaret lauhkean meri-ilmaston aluetta.[5]
Portugalissa pääsääntöisesti ilmasto muuttuu kuivemmaksi ja lämpimämmäksi etelään ja länteen kuljettaessa. Maan luoteisosassa Minhossa saattaa parhaimpina vuosina sataa jopa yli 3000 millimetriä. Alentejon sisämaassa sademäärä ei keskimäärin ylitä 500 millimetriä.[6] Sisämaassa mannerilmaston vaikutuksesta myös kesän kuivakausi on pidempi kuin muualla maassa. Sadannasta pohjoisosien vuoristoissa ja Estrelavuoristossa osa tulee talvisin lumena.[2]
Vuoden keskilämpötila vaihtelee Portugalissa vuoristohuippujen 6–9 asteesta etelärannikon yli 17 asteeseen.[6] Atlantin vaikutuksesta rannikon kesälämpötilat ovat leudompia kuin sisämaassa. Alentejossa lämpötila voi nousta yli 40 asteen kesäkuukausina.[1] Etelärannikon Farossa elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,8 °C ja tammikuun alin lämpötila 7,7 °C. Joulukuu on sateisin kuukausi, ja sen sademäärä on 94,1 millimetriä. Heinäkuun keskisadanta on vain 1,4 millimetriä.[7] Pohjoisen Portossa elokuun ylin on 25 °C ja tammikuun alin keskilämpötila 5,1 °C. Portossa on seitsemän kukkautta, jolloin sataa yli 100 millimetriä.[8]
Madeiralla ilmastoon vaikuttaa välimerellisten ja merellisten olosuhteiden lisäksi Saharasta puhaltavat kuivat ja kuumat tuulet. Azoreilla hallitsee korkeapaineinen säätyyppi. Sateet ovat epäsäännöllisiä, ja vuotuinen sadanta voi vaihdella huomattavasti.[2]
Laajat metsäpalot ovat ongelmana vuosittain. Niitä sattuu eniten keskellä kesää, mutta kuivina vuosina kausi voi alkaa tammikuusta ja jatkua jopa marraskuuhun.[9] Ilmastonmuutoksen myötä voimistuneet Atlantin talvimyrskyt aiheuttavat eroosiota Portugalin rannoilla.[10]
Elävä luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin kasvillisuus on sekoitus atlanttisia, eurooppalaisia ja Välimeren alueen lajistoa. Lisäksi afrikkalaisia lajeja on joitakin. Mondegojoen pohjoispuolella eurooppalaiset lajit ovat vallitsevia, kun sen eteläpuolella välimerelliset lajit ovat enemmistönä.[11]
Vuonna 2010 metsien osuus Portugalin pinta-alasta oli 35,4 prosenttia. Pensaikkojen ja ruohikkojen osuus oli 32 prosenttia ja maanviljelysmaan 24 prosenttia.[12] Vuosien 1995–2010 metsien määrä on pienentynyt 4,6 prosenttia 3,31 miljoonasta hehtaarista 3,15 miljoonaan hehtaariin. Samaan aikaan myös maanviljelysmaan määrä on pienentynyt, mutta pensaikkojen ja ruohikkojen sekä kaupunkiympäristön määrä kasvanut.[13]
Kesävihantaa sekametsää on erityisesti Portugalin pohjoisosissa. Varsinkin Minhossa on huomattavan runsaana kasvavaa metsää. Beiran alueella on maan tiheimmät metsät. Estrelavuoristo maan keskiosissa on kesävihantien tammien etelärajana. Siitä etelään portugalintammi korvaa tammen. Maan metsien valtalajit ovat kuitenkin eukalyptukset, korkkitammi ja rannikkomänty, jotka ovat syrjäyttäneet monin paikoin alkuperäiset tammimetsät.[2] Eukalyptukset ovat valtalaji 26 prosentista metsistä. Sekä korkkitammi- että rannikomäntyvaltaisten metsien osuus on 23 prosenttia.[14]
Eukalyptusplantaaseihin on istutettu erityisesti kuume-eukalyptusta paperimassan tuottamista varten.[15] Sen osuudesta Portugalissa yleistyneisiin metsäpaloihin on kiistaa. Kuivissa ja kuumissa oloissa se on hyvin palonarka ja lennättää kipinäpesäkkeitä kauas. Coimbran teknisen ja maatalouskorkeakoulun apulaisprofessori Sande Silva sanoo, että eukalyptuksella ei ole mitään tekemistä paikallisen ekosysteemin kanssa. Ympäristöjärjestöt syyttävät sitä maaperän köyhdyttäjäksi.[16]
Portugalin eteläosissa Alentejossa on edelleen laajaa matorral-pensaskasvillisuutta, jossa valtalajena ovat kistukset tai maatiloilla korkkitammet. Algarven maastoa hallitsetvat viinitarhat ja toisaalta Välimeren alueen tyypilliset viljelypuut, kuten oliivi, aitoviikuna, manteli ja johanneksenleipäpuu.[2]
Ihminen on muuttanut Madeiran ja Azorien kasvillisuuden eurooppalaisemmaksi. Madeiralla on kuitenkin edelleen myös alkuperäistä laurisilvametsää.[2]
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin eläimistössä on sekoittunut eurooppalaista ja pohjoisafrikkalaista lajistoa.[2] Susia on varsinkin Serra da Estrelassa syrjäisimmillä seuduilla.[17] Maa sijaitsee useiden Keski- ja Länsi-Euroopan lintulajien muuttoreitin varrella.[18]
Piikkikampela ja meriantura viihtyvät hiekkapohjilla.[19] Muita yleisiä kaloja ovat sardiinit, turska ja sardelli. Äyriäiset ovat yleisiä erityisesti Pohjois-Portugalin rannikoilla.
Luonnonsuojelualueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Portugalin ainoa kansallispuisto on vuonna 1971 perustettu Peneda-Gerêsin kansallispuisto maan luoteisosassa. Siellä on runsaasti tammi- ja sekametsää, lehtoja, suota ja pensaikkoja. Maassa on myös kaksitoista luonnonpuistoa (Parque Natural), yhdeksän luonnonsuojelualuetta (Reserva Natural), viisi luonnonmuistomerkkiä (Monumento Natural) ja seitsemän suojattua maisemaa (Paisagem Protegida). Noin 30 prosenttia maailman korkkitammista on Portugalissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Portugal Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
- ICNF: IFN6 – Áreas dos usos do solo e das espécies florestais de Portugal continental (pdf) 2013. Lisboa: Instituto da Conservação da Natureza e das Florestas. Viitattu 4.2.2018. (portugaliksi)
- Solsten, Eric (toim.): Portugal: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1993. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2018). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Solsten: Geography countrystudies.us. Viitattu 29.1.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Encyclopædia Britannica.
- ↑ All aboard a houseboat in Portugal 2011. Guardian. Viitattu 1.3.2014.
- ↑ Portugal The World Factbook. 23.1.2018. CIA. Viitattu 29.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Climate normals Instituto Português do Mar e da Atmosfera. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b O clima em Portugal: Caracterização, tendências e cenários (pdf) Serviços Sociais da Administração Pública. Viitattu 4.2.2018. (portugaliksi)
- ↑ Faro WMO. Viitattu 22.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Porto WMO. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Forest fires and Bombeiros Voluntários Rough Guides. Viitattu 1.3.2014.
- ↑ Jättiaallot kurittavat Portugalia. Helsingin Sanomat 26.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Flora and Fauna Portugal-live.net. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
- ↑ ICNF, s. 7.
- ↑ ICNF, s. 8.
- ↑ ICNF, s. 11.
- ↑ McGuire, Michaela: The Eucalypt Invasion of Portugal The Monthly. 6/2013. Schwartz Media. Viitattu 4.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Pilvikki Kause: Eukalyptuksen osuudesta metsäpaloissa kiistellään. Helsingin Sanomat, 20.9.2013, s. A 20.
- ↑ Flora and Fauna Essential Info, UK. Viitattu 30.3.2008.
- ↑ Sagres Migration Algarve Bird Man. Viitattu 1.3.2014.
- ↑ Best fish (PDF) turismodeportugal.pt. Viitattu 1.3.2014.