Oregonintuoksusetri
| Oregonintuoksusetri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Cupressoideae |
| Suku: | Tuoksusetrit Calocedrus |
| Laji: | decurrens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Oregonintuoksusetri (Calocedrus decurrens)[3] on sypressikasvien (Cupressaceae) heimon tuoksusetrien (Calocedrus) sukuun kuuluva ainavihanta havupuulaji. Se esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa, ja nykyään sitä kasvatetaan muuallakin lauhkeilla vyöhykkeillä. Oregonintuoksusetri on aiemmin myös luokiteltu sukuun Libocedrus ja tunnettu nimellä Libocedrus decurrens; eräät lähteet käyttävät yhäkin tätä nimeä.[2][4][5]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oregonintuoksusetri on kasvupaikasta riippuen keskikokoinen tai suuri ainavihanta puu. Se kasvaa 18–57 metriä korkeaksi. Sen runko kasvaa tavallisesti rinnankorkeusläpimitaltaan 90–150 senttimetriä leveäksi, mutta joillakin yksilöillä yli kolmimetriseksikin.[2] Latvus on usein nuorempana kapean kartiomainen ja levenee vanhemmiten. Puulla on yleensä yksi suora runko, se on harvoin monirunkoinen. Oregonintuoksusetri voi elää satoja vuosia; vanhin tunnettu yksilö on yli 900 vuotta vanha.[4]
Paksu kaarna on punertavaa ja varsinkin vanhemmiten syvän uurteista. Lehdet ovat suomumaisia, 3–14 millimetriä pitkiä ja vastakkaisesti asettuneita. Ne ovat teräviä, usein otapäisiä ja kasvavat osin päällekkäisesti. Lehden pituudesta suurin osa on oksaan kiinnittynyttä johteista kantaosaa, vain lehden kärki on oksasta erillään.[5] Lehdet ovat näkyvästi pidempiä ja kauempana toisistaan kuin esimerkiksi monien tuijien tai sypressien muuten hyvin samankaltaiset suomumaiset lehdet.[2]
Oregonintuoksusetri on yksikotinen ja erilliset hede- ja emikävyt voivat kasvaa samassa oksanhaarassa.[4] Hedekävyt ovat vaaleanruskeita tai punertavan ruskeita. Siemeniä tuottavat kävyt ovat punaruskeita ja 14–25 millimetriä pitkiä. Kävyissä on tavallisesti neljä käpysuomua ja 1–4 siementä. Siemenillä on kaksi erikokoista siipeä.[2][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puu esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen länsiosissa vuoristoisilla alueilla Oregonissa, Kaliforniassa ja Nevadassa sekä Meksikossa Baja Californiassa. Laji kasvaa lähinnä vuoristoisilla alueilla 50–2 010 metrin korkeudessa elinalueensa pohjoisosissa ja 910–2 960 metrin korkeudessa sen eteläosissa.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oregonintuoksusetri viihtyy jokseenkin kuivilla alueilla, erittäin monenlaisissa maaperissä. Puu kestää elinalueellaan yleisiä metsäpaloja paksun kaarnansa ansiosta. Se kasvaa Sierra Nevadan ja Coast Range -vuoriston sekametsissä yhdessä mm. douglaskuusen, harmaapihdan, jättipihdan, komeapihdan, jättituijan, keltamännyn, sokerimännyn sekä mammuttipetäjän kanssa, harvoin valtapuulajina varsinkaan kosteammilla alueilla.[2][4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oregonintuoksusetrin puuaines on suhteellisen pehmeää ja helppoa leikata tai teroittaa, minkä vuoksi se on puukynien valmistuksessa yleisimmin käytetty puu. Puuainesta arvostetaan osittain hyvän tuoksunsa vuoksi myös huonekaluvalmistuksessa ja sisustuksessa.[2] Lisäksi se kestää hyvin altistusta ulkoilmalle ja siitä valmistetaan aitoja, paanuja ja muita ulkopuurakenteita.[5]
Kasvia käytetään myös koristepuuna lähinnä Yhdysvalloissa ja läntisessä Euroopassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Calocedrus decurrens IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Christopher J. Earle: Calocedrus decurrens The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kasvien suomenkieliset nimet
- ↑ a b c d e Philip M. McDonald: Incense-Cedar, Libocedrus decurrens Silvics Manual, vol. 1. United States Department of Agriculture Forest Service. Arkistoitu 26.1.2015. Viitattu 20.11.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kevin C. Nixon: Calocedrus decurrens Flora of North America. eFloras.org. Viitattu 20.11.2012. (englanniksi)