Lännendouglaskuusi
| Lännendouglaskuusi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Douglaskuuset Pseudotsuga |
| Laji: | menziesii |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lännendouglaskuusi[2][3][4] eli douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii, syn. P. douglasii, P. taxifolia) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, douglaskuusten (Pseudotsuga) sukuun kuuluva ainavihanta havupuu. Tieteellisen nimensä lännendouglaskuusi on saanut englantilaisen lääkärin Archibald Menziesin (1754–1842) mukaan. Eurooppaan lajin toi vuonna 1827 skotlantilainen kasvitieteilijä David Douglas, jonka mukaan laji on saanut nimensä monissa kielissä, muun muassa suomeksi, ruotsiksi (”douglasgran”) ja englanniksi (”Douglas fir”).[5] Sahatavarana lännendouglaskuusesta käytetään Suomessa nimeä Oregon-mänty (engl. Oregon pine).[6]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lännendouglaskuusi saavuttaa yleisesti 60–75 metrin pituuden ja 1,5–4 metrin paksuuden, mutta jopa 100-metriset yksilöt eivät ole tuntemattomia.[7] Suomessa laji jää kuitenkin huomattavasti matalammaksi, noin 15–30 metriä korkeaksi. Pihkainen runko on nuorena sileä, pihkarakkulainen ja väriltään tummanharmaa tai vihertävä. Vanhentuessaan ja paksuuntuessaan runko tulee uurteisemmaksi, siihen muodostuu leveitä, pyöreitä kaarnasuomuja ja se muuttuu väriltään punaruskeaksi. Latvus on leveähkön kartiomainen, mutta harsu. Oksanhaarat ovat säännöllisinä kiehkuroina, latvuksessa yläviistoon siirottavia. Oksien lehtiarvet ovat sileitä ja soikeita; lehtisilmut ovat pitkäsuippuisia. Lehdet eli neulaset ovat litteitä, kampamaisesti sivuille siirottavia ja kooltaan 20–35 mm pitkiä ja 2 mm leveitä. Lehtien alapinnalla on kaksi vaaleanharmaata ilmarakojuovaa.[8][9][10]
Lännendouglaskuusen kukinto on käpy. Hedekukinnot ovat riippuvia, kun taas emikukinnot ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa lännendouglaskuusi kukkii kesäkuussa. Riippuva käpy on 5–10 cm pitkä. Se kypsyy kukkimisvuonna ja irtoaa kokonaisena. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkiä, selvästi näkyviä ja kolmiliuskaisia. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[8][9] Ulkonäöltään lännendouglaskuusi muistuttaa suuresti pihtoja (Abies), joiden sukuun se aikaisemmin myös luokiteltiin.[5]
Lännendouglaskuusi jaetaan kahteen erilaiseen muunnokseen. Nimimuunnos lännendouglaskuusi (var. menziesii) on näistä suurempikokoisempi kuin lyhyempikasvuisempi harmaadouglaskuusi (var. glauca). Paitsi kokonsa osalta, muunnokset eroavat toisistaan myös neulasten ja käpyjen osalta. Lännendouglaskuusen neulaset ovat tavallisesti vihreitä ja tuoksuvat murskattuina hedelmäiselle, ja sen käpyjen peitinsuomujen kärjet myötäilevät käpyä. Lisäksi kuluvan kesän kasvainranka on karvainen. Harmaadouglaskuusen neulaset puolestaan ovat sinivihreitä ja heikkotuoksuisia, ja käpyjen peitinsuomujen kärjet siirottavat tai kääntyvät taapäisiksi. Kuluvan kesän kasvainranka vaihtelee karvaisesta täysin kaljuun.[5][11]
Lajin muunnoksista lännendouglaskuusi (var. menziesii) on maailman toiseksi korkeimmaksi kasvava puu punapuun (Sequoia sempervirens) jälkeen. Korkein tunnettu yksilö on 100,3 metriä korkea ja paksuin läpimitaltaan 4,85 metriä. Nimimuunnos var. menziesii elää yleisesti yli 500-vuotiaaksi ja parhaimmillaan 1000-vuotiaaksi. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) jää tätä pienemmäksi, mutta voi saavuttaa jopa 1200 vuoden iän.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Douglaskuusi kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.[5] Levinneisyysalue ulottuu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta Yhdysvaltojen Kaliforniaan ja Texasiin ja edelleen Meksikon pohjoisosiin.[12] Suomessa lännendouglaskuusi on satunnainen viljelykarkulainen, jota on tavattu luonnonvaraisena muutamin paikoin lähinnä Etelä-Suomesta.[13]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan lännendouglaskuusi kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä usein valtapuuna.[11] Lajin muunnoksista lännendouglaskuusi (var. menziesii) kasvaa lähempänä rannikkoa ja esiintyy lähes merenpinnan tasolta 1 800 metrin korkeuteen. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) kasvaa Kalliovuorilla levinneisyysalueensa pohjoisosissa 600 metrin korkeudelta aina eteläosien 3 000 metriin saakka.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lännendouglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eräs arvostetuimmista rakennuspuista. Sitä käytetään myös huonekaluihin ja on tärkeä raaka-aine laiva- ja veneveistämöillä. Puuaines on yksi havupuiden lujimmista ja erittäin lahonkestävää. Lisäksi lännendouglaskuusi kuuluu niihin harvoihin puulajeihin, joista saadaan oksatonta ja täysimittaista sahatavaraa. Sahatavarakaupassa puusta käytetään usein kauppanimeä oregonmänty.[10]
Suomessa lännendouglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsätalouskäyttöön ja menestyy hyvin Keski-Suomea myöten, mutta vielä Etelä-Lapissa lajin kasvattaminen on mahdollista.[5][11] Koristepuuna sitä on käytetty melko vähän. Parhaiten lännendouglaskuusi viihtyy Suomessa tuoreilla vettä läpäisevillä mailla. Se viihtyy aurinkoisemmilla paikoilla kuin metsäkuusi (Picea abies). Lännendouglaskuusen kasvu onkin ollut sopivilla paikoilla Suomessa jopa vähän parempi kuin metsäkuusen tai männyn (Pinus sylvestris).[10] Suomessa viljellään muunnokseen var. menziesii kuuluvia lännendouglaskuusia.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
- Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A. 2. painos. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992. ISBN 951-96557-0-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pseudotsuga menziesii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 115. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Pseudotsuga menziesii Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2015.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana 'Pseudotsuga menziesii' (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
- ↑ a b c d e Euroopan puuopas 2009, s. 86.
- ↑ Douglaskuusi Pro Puu ry. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 4.3.2012.
- ↑ Hyötykasvit värikuvina 2009, s. 190.
- ↑ a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 64.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 59.
- ↑ a b c Puuproffa: Douglaskuusi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.2.2012.
- ↑ a b c Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 64.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA): Pseudotsuga menziesii (englanniksi) Viitattu 16.2.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lännendouglaskuusen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
- ↑ Metla Puuinfo: Douglaskuusi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.2.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Lännendouglaskuusi (Pseudotsuga menziesii)
- Kasviatlas 2018: Lännendouglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) levinneisyys Suomessa
- Taimitarha Pikkupuu: Douglaskuusi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Den virtuella floran: Douglasgran (Pseudotsuga menziesii) (ruotsiksi)
- JSTOR Global Plants: Pseudotsuga menziesii (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Pseudotsuga menziesii (englanniksi)
| ||||||||||