Naum Gabo
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Naum Gabo (hepreaksi: נחום נחמיה פבזנר), (syntyjään Naum Neemia Pevsner, 5. elokuuta 1890 Brjansk, Venäjän keisarikunta– 23. elokuuta 1977 Waterbury, Connecticut) oli syntyjään venäjänjuutalainen, Englannissa ja Yhdysvalloissa työskennellyt kuvanveistäjä, joka oli kineettisen taiteen pioneereja ja tärkeä konstruktivismin edustaja.[1]
Gabo opiskeli Saksassa tekniikkaa ja lähti Pariisiin 1913 taiteilijaveljensä luokse. Insinööriopinnot auttoivat häntä myöhemmin mekaanisia osia sisältävien veistosten luomisessa. Jo Saksan-aikoinaan Gabo tutustui Wassily Kandinskyyn ja abstraktiin taiteeseen. Vallankumouksen jälkeen Gabo palasi Venäjälle. 1920-luvulla hän joutui poliittiseen epäsuosioon ja muutti Saksaan, jossa opetti muun muassa Bauhausissa. Natsien vallan lujittuessa Gabo siirtyi ensin Ranskaan jossa työskenteli Piet Mondrianin kanssa, ja sieltä Englantiin. Hän tutustutti kokonaisen sukupolven brittiläisiä kuvanveistäjiä konstruktivismiin. Hänen oppilaistaan tuli toisen maailmansodan jälkeen brittiläisen modernin taiteen johtohahmoja.
1946 hän muutti Yhdysvaltoihin, josta sai kansalaisuuden 1952.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
