Tämä on lupaava artikkeli.

Meksiko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Meksikko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Meksikon yhdysvallat
Estados Unidos Mexicanos
Meksikon lippu Meksikon vaakuna
lippu vaakuna

Meksikon sijainti
Meksikon sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti Claudia Sheinbaum
Pääkaupunki México
Muita kaupunkeja Tijuana, Guadalajara, Monterrey
Pinta-ala
– yhteensä 1 964 375 km²[1] (sijalla 15)
– josta sisävesiä 2,5 %
Väkiluku (2015) 119 530 753[2] (sijalla 11)
– väestötiheys 60,8 as. / km²
– väestönkasvu 1,21 %[1] (2014)
Viralliset kielet espanjan kieli
Valuutta Meksikon peso (MXN)
BKT (2016)
– yhteensä 1 046 miljardia USD[3]  (sijalla 12)
– per asukas 8 555 USD[3]
HDI (2019) 0,779[4] (sijalla 74)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,3 %[1]
– teollisuus 32,9 %[1]
– palvelut 62,8 %[1]
Aikavyöhyke UTC−5 / UTC−8
– kesäaika UTC−5 / UTC−7
Itsenäisyys
Lyhenne MX
Kansainvälinen
suuntanumero		 +52
Kansallislaulu ”Himno Nacional Mexicano”

Meksiko (esp. México[5]), virallisesti Meksikon yhdysvallat (esp. Estados Unidos Mexicanos), on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva 119,5 miljoonan asukkaan valtio, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on México. Meksiko on väkiluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Se on Pohjois-Amerikan maista pinta-alaltaan kolmanneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Meksikon maantiede
Meksikon kartta.
Meksiko satelliittikuvassa.
Pinacaten hiekkadyynit ja kraatterit Luoteis-Meksikossa.

Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella. Sen pohjoinen rajanaapuri on Yhdysvallat, ja kaakossa sitä rajoittavat Guatemala ja Belize. Läntisellä ja eteläisellä rannikolla on Tyynimeri ja itäisellä rannikolla Meksikonlahti ja Karibianmeri.[6] Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa.

Maa on suurimmaksi osaksi ylänköä tai vuoristoa, joka on jatketta Pohjois-Amerikan Kordillieereille. Suurin Meksikon maantieteellisistä alueista on Meksikon ylätasankoa, joka ulottuu Yhdysvaltain rajalta Méxicon eteläpuolelle. Sitä reunustavat Läntinen ja Itäinen Sierra Madre. Läntinen Sierra Madre on pääosin vulkaanista. Kumpikin vuorijonoista on noin 1 100 kilometriä pitkä ja kohoavat noin 2 500 metriin.[6] Reunavuoristot yhtyvät Meksikon ylängön eteläpuolella. Tästä tuliperäisestä alueesta käytetään nimitystä Sierra Volcánico Transversal ja se on muodostunut sammuneiden ja toimivien tulivuorten ketjusta. Etelärannikolla sijaitsee Eteläinen Sierra Madre, joka kohoaa keskimäärin 2 000 metrin korkeuteen.[7]

Ylänköalue jatkuu käytännössä yhtenäisenä Tehuantepecinkannakselle asti, jossa Meksikonlahden ja Tyynenmeren rannikon alankoalueet yhtyvät. Siitä kaakkoon kohoaa Guatemalan puolelle jatkuva Chiapasin ylänkö, ja sen itäpuolella on Jukatanin niemimaan alanko.[8]

Meksikossa on kaikkiaan 150 jokea, mutta yli puolet Meksikon kaikesta pintavedestä virtaa vain viidessä suuressa joessa: Usumacinta, Grijalva, Papaloapán, Coatzacoalcos ja Pánuco.[7]

Meksikon alue on geologisesti epävakaata, sillä maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat yleisiä.[9] Maa sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaalla. Tunnettuja tulivuoria ovat maan korkein vuori Pico de Orizaba ja aivan pääkaupungin kaakkoispuolella kohoava Popocatépetl.[6]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko ulottuu trooppisesta subtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon, ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke eli tierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke, jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. Pääkaupungissa Méxicossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 23 celsiusastetta. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila on yhdeksän celsiusastetta. Yli puolet maasta on kuivaa aluetta, jossa sademäärä jää alle 600 millimetrin. Runsaimmin vettä sataa itärannikolla, 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Sadekausi on kesällä, toukokuusta lokakuuhun. Elokuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saattaa iskeä trooppisia myrskyjä joko Tyyneltämereltä tai Karibianmereltä, mutta ne ovat harvoin kehittyneet täysimittaisiksi hurrikaaneiksi asti.[10]

Kasvisto ja eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon pohjoisosan ja Yhdysvaltain lounaisosan kasvillisuus ja eläimistö muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Maan eteläosan luonto taas on lähinnä keskiamerikkalaista tyyppiä. Pohjoisosassa kasvaa enimmäkseen havupuita, mutta siellä on myös tammia. Kuivilla aroseuduilla kasvaa pensaita ja kaktuksia. Eläimistöön kuuluvat muun muassa peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Maan eteläosien sademetsissä kasvaa eri palmulajeja sekä muun muassa mahonki ja palisanteri. Etelän eläimiä ovat muun muassa opossumit, tapiirit, vyötiäiset ja käärmeet. Keskusylängöllä on ruohoaroja, pensastoja ja aavikoita. Siellä kasvaa muun muassa kaktuksia, agaaveja ja jukkia. Rannikolla on laajoja mangroverämeitä.[11][12]

Aikavyöhykkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Meksikon aikavyöhykkeet

Meksiko on käyttänyt neljää aikavyöhykettä helmikuusta 2015 lähtien.[13]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Meksikon historia

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon alueen ensimmäiset ihmiset olivat varhaisia intiaaneja, jotka muuttivat sinne pleistoseenikauden loppuvaiheissa. Jotkut arkeologit ja kielitieteilijät uskovat ihmisen eläneen Meksikossa jo 30 000 – 40 000 vuotta sitten.[6]

Wisconsin-jääkauden jälkeen Meksikon asukkaat joutuivat siirtymään kuivuvan ilmaston seurauksena suurriistan metsästyksestä pienempien eläinten metsästämiseen ja villikasvien keräämiseen. Maissin viljely alkoi noin 5000 eaa. Seuraavien muutaman vuosituhannen aikana alettiin viljellä muun muassa avokadoja, chiliä, revonhäntiä, papulajia Phaseolus acutifolius ja kurpitsoja.[6]

Suuret sivilisaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diego Riveran näkemys asteekki­valtakunnan pääkaupungista Tenochtitlánista 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa.

Keski-Amerikassa on vuoteen 2000 eaa. mennessä syntynyt kyläyhteisöjä, jotka ovat suurimmalta osalta riippuvaisia maanviljelystä. Näitä on erityisesti Meksikon eteläosissa, mutta niitä on löydetty myös maan pohjoisosista. Niin sanotun muodostavan kauden keskivaiheilla maanviljelykylistä alkoi syntyä monimutkaisempia yhteiskuntia poliittis-uskonnollisten pääkaupunkien ympärille. Merkittävimpiä olmeekkikeskuksia olivat San Lorenzo Tenochtitlán ja La Venta.[6]

Muodostavan kauden loppuvaiheessa intiaaniyhteiskunnat muotoutuivat entistä monimutkaisemmiksi, ja alueella tehtiin tarkkoja kalentereita. Varhaisimpia tiheästi asuttuja kaupunkeja oli Meksikon Teotihuacán, jossa asui 125 000 – 200 000 asukasta. Mayat vaikuttivat klassisella kaudella Meksikon eteläosissa, vaikka heidän suurimmat kaupunkinsa olivatkin Guatemalassa ja Hondurasissa.[6]

Klassinen kausi hajosi useiden vuosisatojen jälkeen, mutta sen syytä ei ole varmasti tiedossa. Teotihuacán poltettiin noin vuonna 750. Seuraavien parin sadan vuoden aikana pohjoisesta tulleet tolteekit perustivat oman keskuksensa Meksikon keskiosiin ja perustivat pääkaupungikseen Tulan.[6]

Viimeinen suuri kansa, jonka Meksikon laakson vehreys houkutteli asuttavan alueelle, oli asteekit. He perustivat 1300-luvun alkupuolella Texcocojärven soisille saarille Tenochtitlánin. Asteekit hallitsivat 1500-luvun alkupuolella isoa osaa Meksikon keski- ja eteläosissa. Valtakunta perustui kaupunkivaltioiden löyhään yhteenliittymään, jota Tenochtitlán valvoi.[14]

Espanjalaisten valta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emanuel Leutzen maalauksessa (1848) espanjalaiset valloittajat hyökkäävät (1520).

Hernán Cortés valloitti Meksikon vuosina 1519–1521 ja perusti Espanjalaisen siirtokunnan, joka hallitsi maata lähes 300 vuoden ajan.[15]

Espanjan valloittajat, konkistadorit, saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivat asteekkivaltakunnan johtajan Montezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty atsteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Hernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumala Quetzalcóatl. Joka tapauksessa ystävällismielisyys päättyi 1521, kun espanjalaiset surmasivat monia asteekkiylimyksiä. Lisäksi heidän tuomansa isorokko teki tuhojaan. Espanjalaiset perustivat siirtomaan nimeltä Uusi Espanja ja rakensivat sen pääkaupungin Meksikon vanhan Tenochtitlánin raunioille. Kaupunki sai nimensä mexica-heimosta.[16]

Espanjalaisten hallinto perustui encomienda-nimiseen feodaalijärjestelmään, jossa espanjalaistaustainen maanomistaja sai tietyn alueen hallintaansa, ja sen alkuasukkaiden piti tehdä hänelle ilmaiseksi työtä. Maanomistajan vastuulla oli alaisten hyvinvointi ja sivistyksen ja kristinuskon levitys.[17]

Itsenäistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisari Agustín de Iturbide.

Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johti itsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821.[18]

Agustín de Iturbide julistautui Meksikon keisariksi vuonna 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824 Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä.[19] Itsenäisyyden alkuaikojen vahva mies oli Antonio López de Santa Anna, joka hallitsi maan politiikkaa 1833–1855.[15]

1860-luvulla Ranskan Napoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisari Frans Joosef I:n veljen, arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella. Toinen Meksikon keisarikunta päättyi Benito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867. Tasavaltalainen kenraali Porfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa kesti suurimman osan vuosista 1876–1911.[15]

1900-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meksikon vallankumous: Francisco I. Madero ja Emiliano Zapata Cuernavacassa .
Tlatelolcon verilöyly: opiskelijoita palaneessa bussissa.

Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, aluksi Francisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.[20] Maderon syöksi vallasta 1913 kenraali Victoriano Huerta.[21] Sisällissotaan osallistuivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata, jotka kohosivat myöhemmin kansallissankareiksi.[22]

Vallankumous laantui Venustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin, ja häntä seurasi Álvaro Obregón 1920,[23] jota puolestaan seurasi Plutarco Elías Calles.[24] Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa.[25] Calles perusti tämän jälkeen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI), joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta vuoden 2000 vaaleihin asti.[15] Seuraavan kuuden vuoden ajan Calles johti maata käytännössä puoluejohtajan asemasta, vaikka virallisesti presidentteinä olivat Emilio Portes Gil, Pascual Ortiz Rubio ja Abelardo Rodríguez. Vuoden 1934 vaaleihin Calles valitsi ehdokkaakseen suositun osavaltion kuvernöörin Lázaro Cárdenasin. Cárdenas valittiin, ja osoittautuikin itsenäisemmäksi kuin kolme edeltäjäänsä.[25] Cárdenasin suuri saavutus oli maareformi, joka paransi köyhien meksikolaisten oloja merkittävästi. Hän myös laajensi puolueen kannattajapohjaa. Vuonna 1938 hän karkotti ulkomaiset öljy-yhtiöt Meksikosta. Maa menetti pääomaa, ja sen kansallinen öljy-yhtiö kamppaili vanhentuneiden laitteiden kanssa vuosikymmenten ajan.[26]

Meksikosta tuli 1942 toisen maailmansodan aktiivinen osapuoli, kun Saksa oli upottanut kaksi meksikolaista tankkeria. Meksikolaisia sotilaita osallistui jossain määrin sotatoimiin, mutta merkittävämpää oli sen tuottamat raaka-aineet Yhdysvaltain sotateollisuuteen. Sodan jälkeen maan väkiluku alkoi kasvaa selvästi, kun maa teollistui.[6]

Meksiko vaurastui ja myös poliittisesti rauhoittui, vaikka PRI hallitsikin puoluekenttää käytännössä ilman vastavoimia.[6] Maassa oli kuitenkin myös levottomuuksia, kun Meksikon hallitus pyrki panostamaan vain ja ainoastaan talouskasvuun. Opiskelijoiden ja työväestön ääni pyrittiin pitämään sivussa. Sisäministeri Gustavo Díaz Ordaz halusi näyttää ulkomaalaisille vakaata maata Méxicon vuoden 1968 olympialaisissa. Hän määräsi muun muassa asevoimien ottaa haltuunsa UNAM-yliopiston ja pidättää opiskelijaliikkeen johtajia.[27] Tilanne kärjistyi Tlatelolcon verilöylyyn, jossa surmattiin satoja opiskelijoita vain kymmenen päivää ennen olympialaisten alkua.[21]

Vuonna 1970 presidentiksi valittu Luis Echeverría vei yllättäen politiikkaa vasemmistolaiseen suuntaan. Hän panosti maaseudun hyvinvointiin, mutta samaan aikaan julkisen puolen velka kasvoi huomattavasti. Hallitus joutui vuonna 1976 devalvoimaan peson.[28] Samana vuonna löydettiin valtava merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde.[21]

Vuonna 1988 presidentinvaaleissa vaalikomissio julisti vallankumouspuolueen Carlos Salinasin voittajaksi vastustajien rikossyytteistä ja protesteista huolimatta.[29] Salinas tuki uusliberalismia, kritisoi työväenliittoja ja maatalouden ejido-järjestelmää. Hän allekirjoitti NAFTA-vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.[6] Se ja vaatimukset intiaanien oikeuksien turvaamisesta johtivat zapatista-kapinaan köyhässä eteläisessä Chiapasissa. Hallitus taltutti kapinan ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa.[21]

Ernesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi peson kellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaan mayoille. Kapina kiihtyi kuin vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996. Joulukuussa 1997 puolisotilaalliset joukot tappoivat 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota.[21]

Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui, kun Vicente Fox voitti vuoden 2000 presidentinvaalit ensimmäisenä opposition ehdokkaana kautta aikain.[21]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:n Felipe Calderónia oli vastassa PRD:n Andrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi syyskuussa.[21]

Presidentti Calderón julisti sodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[30] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa oli elokuun alkuun 2010 mennessä kuollut 28 000 ihmistä.[31] Suurin osa kuolleista on saanut surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa.

Meksiko palasi PRI-puolueen valtaan, kun vuonna 2012 Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi.[6] Hänen valtakautensa alussa Meksikossa onnistuttiin uudistamaan muun muassa maan vanhentuneita viestintä-, energia- ja koulutusjärjestelmiä. Peña Nieton suosio kuitenkin romahti Igualan opiskelijasieppaustapauksen, hänen vaimonsa talokauppaskandaalin ja kituvan talouden takia.[32]

Lopulta vuoden 2018 presidentinvaalit voitti vuosien 2006 ja 2012 vaalien häviäjä Andrés Manuel López Obrador. Hän edusti Morena-puoluetta (Movimiento Regeneración Nacional), ja astuessaan virkaan 1.12.2018 Lopez Obrador oli Meksikon ensimmäinen vasemmistolainen presidentti 80 vuoteen.[33]

Meksikoa oli hallinnut yhtäjaksoisesti vuosina 1929–2000 Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI ja vuosina 2000–2012 oikeistopuolue PAN ja uudelleen vuosina 2012–2018 PRI. Presidentiksi vuonna 2018 tullut Lopez Obrador edusti vasta neljä vuotta aiemmin perustettua vasemmistolaista Morena-puoluetta.[34]

Huumekartellit olivat vahvoja vuonna 2019, jolloin poliisi joutui vapauttamaan niiden toimien takia kartellijohtaja El Chapon pojan.[35] Vuoden 2020 koronaviruspandemia oli paha myös Meksikossa.[36]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meksikon presidentti Claudia Sheinbaum.

Meksiko on presidentiaalinen liittovaltio. Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Hän on maan poliittinen johtohahmo, ja hän nimittää hallituksen ja on armeijan päällikkö. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista.[37] Erillistä varapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.

Liittokongressissa (Congreso de la Unión) on kaksi kamaria, 500-jäseninen edustajainhuone (Cámara de Diputados) ja 128-jäseninen senaatti (Cámara de Senadores).[37] Edustajainhuoneen edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 200 suhteellisella vaalilla kolmivuotiskausille.[1] Senaattiin valitaan neljä jäsentä jokaisesta osavaltiosta ja Distrito Federalista. Kolme näistä valitaan enemmistövaalilla ja neljäs koko valtion kattavassa suhteellista vaalitapaa käyttävän äänestyksen perusteella.[38]

Kongressi säätää lait, määrää veroista, julistaa sodan, hyväksyy budjetin ja kansainväliset sopimukset ja vahvistaa diplomaattien nimitykset. Senaatti on pääasiassa vastuussa ulkopolitiikasta, kansainvälisistä sopimuksista ja presidentin nimityksien vahvistamisesta. Edustajainhuone käsittelee valtion tulo- ja menoarviot.[39]

Meksikossa on kolme suurta puoluetta ja useita pienempiä puolueita. Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI hallitsi Meksikon puoluekenttää lähes koko 1900-luvun, mutta 1900-luvun lopun jälkeen kentälle ovat nousseet oikeistolainen Partido Acción Nacional (PAN) ja siitä irronnut vasemmistolainen Partido de la Revolución Democrática (PRD).[40] Nämä kolme puoluetta saavat selvästi eniten ääniä, ja niiden asemaa on 2000-luvulla vahvistettu pienempien puolueiden kustannuksella.[41] Vuonna 2012 valitussa senaatissa on edustajia seitsemästä ja vuonna 2015 valitussa edustajainhuoneessa yhdeksästä puolueesta.[1]

Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Korkein oikeusaste on Suprema Corte de Justicia de la Nación, jossa on 11 viisitoistavuotiskausille valittua jäsentä. Presidentti nimittää heidät senaatin suostumuksella.[1]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom House pitää vuoden 2024 raportissaan Meksikoa "osittain vapaana" maana. Meksiko on ollut raportin mukaan vaalidemokratia vuodesta 2000 lähtien, ja eri puolueiden välinen vallan vaihtuvuus on rutiininomaista sekä valtion että osavaltioiden välillä. Kuitenkin valtio kärsii vakavasta lain kunnioittamisen puutteesta, joka rajoittaa kansalaisia nauttimasta poliittisista oikeuksista ja vapauksista. Järjestäytyneiden rikollisten väkivalta, korruptio hallituksen virkamiesten kesken, ihmisoikeusrikkomukset niin valtiollisten kuin ei-valtiollisten ihmisten suorittamana sekä riistäytynyt rankaisemattomuus ovat eräät näkyvimmistä Meksikon monista hallinnon haasteista.[42]

Osavaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot

Meksikossa on 31 osavaltiota ja lisäksi erillinen liittovaltion alue (México tai Distrito Federal), jossa sijaitsee maan pääkaupunki México:[43]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on OECD:n mukaan ostovoimapariteetiltaan maailman 11:nneksi suurin talous[44] ja latinalaisen Amerikan toiseksi suurin.[45] Meksikon talous kärsi pahoin vuonna 2009 maailmanlaajuisen taantuman takia. Maan bruttokansantuote laski peräti 4,7 prosenttia (Suomen ennätykselliset 7,8 prosenttia[46]). Taantuma oli maailman suurimpia. Talous alkoi kasvaa kuitenkin uudestaan heti seuraavana vuonna. Meksikon taloudelle on ollut 1980-luvun jälkeen tyypillistä epätasainen kasvu, koska maa ei ole pystynyt tuottamaan riittäviä töitä samaan tahtiin, mitä asukasluku on kasvanut.[47]

Meksiko on panostanut vapaakauppaan, josta sillä on sopimukset yli 50 valtion, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan talousalueen kanssa.[15] Ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne viedään yli 80 prosenttia viennistä. Yhdysvalloissa meksikolaistuotteiden asema on vahva, sillä niiden matka Yhdysvaltain markkinoille on lyhyt.[48] Ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on noin neljännes, ja Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA:n solmimisen jälkeen maan talouden sitoutuneisuus erityisesti Yhdysvaltain taloussuhteisiin on kasvanut merkittävästi.[49]

Meksiko on yksi latinalaisen Amerikan teollistuneimpia valtioita, ja valmistusteollisuus tuottaa noin viidenneksen bruttokansantuotteesta ja kuudennes työvoimasta työskentelee valmistusteollisuuden parissa.[6] Teollisuussektoreista suurimmat ovat metalli-, kone- ja laiteteollisuus sekä elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuus. Meksikossa on runsaasti niin sanottua maquiladiora-teollisuutta. Siinä käytettävät raaka-aineet ovat lähinnä yhdysvaltalaisia, ja tehtaissa kootaan lopputuotteita ulkomaan markkinoille.[50]

Iso osa Meksikosta on liian kuivaa tai vuoristoista maataloudelle, ja arviolta vain noin viidennes maasta on viljeltävissä olevaa. Tästä syystä Meksikoon tuodaan huomattava määrä viljaa. Maan merkittävimmät viljelysalueet ovat Meksikonlahden rannikon ja Chiapasin ylängön trooppiset alueet, pohjoisen ja luoteisen seutujen viljelysmaat ja niin sanottu Bajío ylätasangon alueella. Arvokkaimmat viljelyskasvit ovat kahvi ja sokeriruoko. Maa on lisäksi maailman suurimpia vaniljan tuottajia. Muita tärkeitä viljelykasveja ovat banaani, ananas, papaija, mango, kaakao ja riisi. Meksikon erikoisuuksia ovat agaavet, kuituagaavea kasvatetaan kuidun takia ja tequila-agaavesta tuotetaan tequilaa.[6]

Meksikossa on merkittäviä luonnonvaroja. Se on maailman suurin hopean tuottaja, ja lisäksi se kuuluu maailman suurimpiin öljyvaltioihin. Muita merkittäviä varoja ovat sinkki, bauksiitti, lyijy, kulta, elohopea, kadmium, antimoni ja mangaani.[6] Valtion talous riippuu voimakkaasti öljytuloista, sillä 2000-luvulla ne ovat tuoneet noin 40 prosenttia julkisista tuloista.[49]

Meksikon työttömyysaste oli maaliskuussa 2017 3,5 prosenttia. Se oli silloin alimmillaan yli kymmeneen vuoteen.[51] Työvoima on hyvin miesvoittoista, sillä miesten osuus työväestöstä on 70 prosenttia. Miesvoittoisuus on korkea jopa muihin latinalaisen Amerikan maihin verrattuna. Lisäksi naisten palkkataso selvästi miesten palkkatasoa pienempi. Työttömyysaste vaihtelee huomattavasti myös alueittain. Kaupungeissa työttömyys on vähäistä, mutta maaseudulla se voi olla jopa 25–30 prosenttia. Siellä asiaan vaikuttaa maatalouden kausityöttömyys ja satotilanne.[52]

Vuonna 2008 arvioitiin, että maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella 18,2 prosenttia, jos mittana käytetään ruoan saatavuutta, mutta yli 47 prosenttia, jos mittarina ovat rahavarat.[1]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa on yli 1 800 lentokenttää, joista kahdellatoista on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1]

Meksikon maaliikenneverkko on latinalaisen Amerikan kattavimpia. Maassa on 366 341 kilometriä päällystettyjä maantietä joista 13 035 kilometriä on nelikaistaisia. Maan 26 704 kilometriä rautateitä on myyty yksityisille.[15]

Satamakaupunkeja ovat Altamira, Coatzacoalcos, Lázaro Cárdenas (kaupunki), Manzanillo, Salina Cruz ja Veracruz.[1] Satamien yksityistäminen lisäsi niiden liikevaihtoa. Vuonna 2008 satamien kautta kulki 3,3 miljoonaa konttiyksikköä eli TEU:ta tavaraa, lamavuonna 2009 niitä oli 2,9 miljoonaa.[15]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mexico City on maan pääkaupunki ja suurin kaupunki, sekä eräs maailman suurimmista kaupungeista.
Kukulcánin pyramidi Chichen Itzassa.

Väestöjakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 maassa oli 119 530 753 asukasta.[2] Se on maailman suurin espanjankielinen valtio.[15] Vuonna 2011 Meksikon väkiluku kasvoi 1,102 prosenttia vuodessa, mikä on maailman valtioista 105. sijalla.[1]

Meksikon väestöstä suurin osa on intiaanien ja eurooppalaisten yhteisiä jälkeläisiä mestitsejä, joita vuoden 2010 tilastojen mukaan oli 64,3 prosenttia väestöstä. Alkuperäisasukkaita väestöstä oli 18,0 ja Meksikon valkoihoisia 15,0 prosenttia väestöstä. Alkuperäisasukkaista alle puolet asuivat enää heimoyhteisöissä.[6]

Espanja on Meksikon virallinen kieli ja koulujen opetuskieli. Sitä puhuu myös suurin osa kansasta. Maassa puhutaan kuitenkin myös yli 50 intiaanikieltä.[6] Vuonna 2015 intiaanikieliä puhui 6,5 prosenttia kansasta. Niistä 12,3 prosenttia ei osannut espanjaa. Oaxacan, Yucatánin ja Chiapasin osavaltioissa intiaanikielten osuus oli yli neljännes.[53]

Meksikossa ei ole virallista uskontoa, sillä valtio ja kirkko on erotettu toisistaan, mutta katolisten osuus väestöstä on silti suuri. Guadalupen neitsyt on maan suojeluspyhimys, ja Guadalupen neitsyen basilikassa käy vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan väestöstä 82,7 prosenttia katolisia, 5,0 prosenttia evankelikaalisia, 1,6 prosenttia helluntailaisia, 1,4 prosenttia Jehovan todistajia. Uskonnottomien osuus oli 4,7 prosenttia. Monet alkuperäisasukkaista on synkretistejä: heillä katolisuuteen on sekoittunut paljon perinteisiä uskomuksia.[6]

Meksikon suurimmat intiaanikansat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on Meksikon suurimmat intiaanikansat (yli 100 000 henkeä) vuonna 2000[54].

Kansa Lkm Kielen puhujia
Nahuat 2,445,969 1,659,029
(Jukatanin) Mayat 1,475,575 892,723
Sapoteekit 777,253 505,992
Misteekit 726,601 510,801
Otomit 646,875 327,319
Totonaakit 411,266 271,847
Tzotzilit 406,962 356,349
Tzeltalit 384,074 336,448
Mazahuat 326,660 151,897
Mazateekit 305,836 246,198
Huasteekit 296,447 173,233
Cholit 220,978 189,599
Chinanteekit 201,201 152,711
Taraskit 202,884 136,388
Mixet 168,935 135,316
Tlapaneekit 140,254 119,497
Tarahumarat 121,835 87,721

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 200 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai alle 60 prosenttia heistä, noin 43 000 henkeä.[55]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon koulujärjestelmän ydin on pakollinen yhdeksänvuotinen peruskoulu, josta valtio on vastuussa. Useimmissa osavaltioissa valtio osallistuu myös kolmevuotisen esikoulun ja kolmevuotisen lukion järjestämiseen. Kaikkiaan 87 prosenttia opetuksesta järjestetään julkisin varoin.[56]

Meksikossa on ilmeisesti Amerikan vanhin yliopisto. Espanjalaiset perustivat sen heti valloituksensa jälkeen vuonna 1551. Perussa aloitteli yliopisto samaan aikaan, ja on epäselvää, kumpi aloitti toimintansa Amerikan ensimmäisenä. Yhdysvaltain vapaussodan alkaessa 1775 Meksikosta oli valmistunut jo lähes 30 000 kandidaattia ja toistatuhatta tohtoria. Yliopisto suljettiin 1866 mutta avattiin uudelleen 1910.[57] Vuonna 1995 tämä Universidad Nacional Autónoma de México (UNAM) oli edelleen maan suurin yliopisto yli sadallatuhannella opiskelijallaan. Sen lisäksi jokaisessa maan osavaltiossa on oma yliopistonsa, ja monet niistä toimivat useilla paikkakunnilla.[58]

Meksikolaisista on The World Factbookin vuoden 2011 tietojen mukaan lukutaitoisia 86 prosenttia. Meksikon väestötietovirasto puolestaan ilmoitti vuonna 2006 lukutaitoisten osuudeksi 91,5 prosenttia. Lukutaidottomuus on yleisintä osavaltioissa, joissa asuu paljon alkuperäisasukkaita.[59]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Meksikolainen keittiö, Meksikon taide
Meksikolaisia enchiladoja.
Mesoamerikkalaiseen pallopeliin tarkoitettu kenttä Xochicalcossa.

Meksikolla on pitkä kirjallinen traditio. Nunna Sor Juana Inés de la Cruz (1651–1695) kirjoitti runoja ja hänet muistetaan naisten oikeuksien puolustajana.[60] José Joaquín Fernández de Lizardia (1776–1827) pidetään ensimmäisenä tärkeänä Latinalaisen Amerikan romaanikirjailijana satiirinsa El Periquillo Sarniento (n. 1816) ansiosta. Häntä on kutsuttu Meksikon Voltaireksi.[61]

Runoilija Octavio Paz sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1990. Toisena Meksikon kirjallisuuden jättiläisenä pidetään Carlos Fuentesia, joka on myös ollut Nobel-ehdokkaana.[62]

Kuvataiteissa Meksikolla on myös perinteitä. Eurooppalaisvaikutteinen uskonnollinen traditio muuttui naturalistiseksi maisema- ja aihekuvaukseksi 1800-luvun puolivälissä. Vallankumous ja murrosvaiheet ovat vaikuttaneet selvästi modernin taiteen aiheisiin ja ilmaisuun. Esimerkkejä 1900-luvun tyylisuunnista ovat maalarit Diego Rivera ja Frida Kahlo. Kehitys ja tyylisuunnat ovat nähtävissä pääkaupunki Meksikon taidemuseoissa ja rakennusten koristeluissa.[63]

Katolisuuteen on Meksikossa sekoittunut alkuperäisväestön usko, mikä on tuonut uskontoon synkretismiä. Esimerkkejä tästä ovat kuolleiden päivä ja Guadalupen neitsyt, joka liitettiin pakanalliseen Tonantzin-jumalattareen. Monin paikoin perinteisten curanderos-parantajien kansanlääketiedettä käytetään hyödyksi.[64]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Eniten mitaleita se on saanut kotikisoissaan 1968, jolloin niitä tuli etenkin uinnista ja nyrkkeilystä. Silloin tällöin sillä on ollut pieni joukkue myös talviolympialaisissa. Eniten mitaleita, neljä, on saanut uimahyppääjä Joaquín Capilla vuosina 1948–1956. Eniten mitaleja Meksikoon on tullut nyrkkeilystä (12) sekä yleisurheilusta ja uimahypyistä kymmenen. Yhteensä mitaleja on tullut 55, eniten kotikisoistaan 1968 yhdeksän mitalia.[65]

Urheilulajeista tärkein on jalkapallo, kuten monessa muussakin Latinalaisen Amerikan maassa. Jokaisella osavaltiolla on oma edustusjoukkueensa. Meksikon jalkapallomaajoukkue on päässyt maailmanmestaruuskisoissa neljännesvälieriin asti vuodesta 1994 alkaen. MM-kilpailuja Meksiko on isännöinyt vuosina 1970 ja 1986. Gold Cupin Meksiko on voittanut viidesti. Toukokuussa 2017 se oli FIFA-rankingissa sijalla 16.[66] Myös härkätaistelut ja hevoskilpailut eli charrería ovat suosittuja.[67] Baseball levisi Meksikoon 1800-luvulla rautatieläisten mukana, ja maassa on pelattu baseball-liigaa vuodesta 1925.[68] Nyrkkeily on myös erittäin suosittua Meksikossa, ja sieltä on tullut monia tunnettuja nyrkkeilijöitä: Julio César Chávez, Oscar de la Hoya ja Ricardo López.[69]

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta uusivuosi Año nuevo
5. helmikuuta perustuslain päivä Día de la Constitución vuoden 1917 perustuslain juhlapäivä
18. maaliskuuta Expropiación Petrolera öljyvarojen kansallistaminen vuonna 1938
21. maaliskuuta Natalicio de Benito Juárez ranskalaismiehitystä vastustaneen presidentti ja valtiomies Benito Juárezin syntymäpäivä
1. toukokuuta työläisten päivä Día del Trabajo
5. toukokuuta Pueblan taistelu Batalla de Puebla Cinco de Mayo juhlii voittoa ranskalaisista 5. toukokuuta 1862
16. syyskuuta itsenäisyyspäivä Día de la Independencia itsenäisyyssodan alku vuonna 1810
20. marraskuuta vallankumouksen päivä Día de la Revolución sisällissodan alku vuonna 1910
25. joulukuuta joulupäivä navidad

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Mexico The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Anuario estadístico y geográfico por entidad federativa 2016, s. 69.
  3. ↑ a b Report for Selected Countries And Subjects World Economic Outlook Database. 4/2017. International Monetary Fund. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Mexico, Encyclopædia Britannica
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Encyclopædia Britannica.
  7. ↑ a b Merrill & Miró: Topography and Drainage Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Mäkiaho, Aino & Vikman, Anu & Pursiainen, Anna: Meksikon pinnanmuodot (PDF) Helsinki. Viitattu 13.9.2017.
  9. ↑ Helkiö, Henna-Riikka & Lehtinen, Kirsi: Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa: riskien ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa (pdf) Helsinki. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.11.2013.
  10. ↑ Mexico (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Country Guides
  11. ↑ Geography of Mexico Earthy Family. (englanniksi)
  12. ↑ Mexico Wildlife Select Latin America
  13. ↑ Varillas, Adriana: Quintana Roo estrena nuevo horario mañana 31.1.2015. El Universal. Arkistoitu 16.5.2015. Viitattu 5.3.2015. (espanjaksi)
  14. ↑ Merrill & Miró: The Aztec Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g h Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 20.12.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Merrill & Miró: The Spanish Conquest Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Merrill & Miró: Encomiendas Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Merrill & Miró: Wars of Independence, 1810–21 Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Merrill & Miró: Empire and Early Republic, 1821–55 Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Merrill & Miró: The Revolution, 1910–20: The Early Phase Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e f g Timeline Mexico BBC News
  22. ↑ Emiliano Zapata and Pancho Villa (Arkistoitu – Internet Archive) UCLA Luskin School of Public Affairs
  23. ↑ Merrill & Miró: Carranza Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Merrill & Miró: The Obregón Presidency, 1920–24 Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  25. ↑ a b Merrill & Miró: The Maximato Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Merrill & Miró: Cardenismo and the Revolution Rekindled Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Merrill & Miró: Authoritarianism Unveiled, 1964–70 Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  28. ↑ Merrill & Miró: Reconciliation and Redistribution, 1970–76 Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Merrill & Miró: President Salinas Country Studies. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Meksikon huumesodan uhriluku jo liki 25 000 Helsingin Sanomat. 17.7.2010. Sanoma News Oy. Viitattu 28.7.2010.
  31. ↑ Mexico Says 28,000 Killed in Drugs War Since 2006 BBC News. 4.8.2010. British Broadcasting Corporation. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Azam Ahmed: In a Corner, President Enrique Peña Nieto of Mexico Punches Back The New York Times. 26.1.2017. The New York Times Company. Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Historiallinen vallanvaihto Trumpin naapurissa – Äänivyöryllä valittu vasemmistolainen presidentti lupaa kitkeä Meksikosta korruption Yle Uutiset. Yleisradio Oy. Viitattu 4.12.2019.
  34. ↑ Historiallinen vallanvaihto Trumpin naapurissa – Äänivyöryllä valittu vasemmistolainen presidentti lupaa kitkeä Meksikosta korruption Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2019.
  35. ↑ Raskas tulitaistelu seisautti suurkaupungin Meksikossa – Poliisi pidätti "El Chapon" pojan, mutta vapautti hänet kansalaisten suojelemiseksi Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2020.
  36. ↑ https://um.fi/koronavirusuutiset/-/asset_publisher/GRSnUwaHDPv5/content/koronavirustilanne-meksikossa/384951
  37. ↑ a b Meksiko Globalis. 23.8.2016. YK-liitto. Arkistoitu 2.12.2017. Viitattu 2.12.201.
  38. ↑ The Mexican Electoral System Derechos Reservados, Instituto Nacional Electoral. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  39. ↑ United Mexican States (Arkistoitu – Internet Archive) Washington University Manual of International Legal Citation
  40. ↑ Maailman markkinat: Meksiko 11.8.2009. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 2.12.2017.
  41. ↑ Mexico Country Report, s. 13.
  42. ↑ Mexico: Freedom in the World 2024 Country Report Freedom House. Viitattu 2024-8-11. (englanniksi)
  43. ↑ Federal States Citypopulation
  44. ↑ OECD Economic Surveys: Mexico (PDF) 1/2017. OECD. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Mexico Overview 10.10.2017. The World Bank Group. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Tilastokeskus https://www.stat.fi/til/ntp/2009/04/ntp_2009_04_2010-03-01_kat_001_fi.html
  47. ↑ Mexico Country Report, s. 23.
  48. ↑ Meksiko, s. 15.
  49. ↑ a b Meksiko, s. 13.
  50. ↑ Meksiko, s. 24–25.
  51. ↑ Meksikon kauppa- ja talouskatsaus 2/2017 Formin Finland. 31.5.2017. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 2.12.2017.
  52. ↑ Meksiko, s. 14.
  53. ↑ Anuario estadístico y geográfico por entidad federativa 2016, s. 73.
  54. ↑ Comisión Nacional para el Desarrollo de los Pueblos Indígenas. México Cdi.gob.mx. Arkistoitu 15.9.2019. Viitattu 24.10.2024.
  55. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Mexico 2008 WHO. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Education Mexico Rand 2005
  57. ↑ The Oldest University on America Hispania Vol. 13, No. 3, May, 1930
  58. ↑ Education Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  59. ↑ Jesse S. Owens: Literacy as a Means to Achieving Social Justice: The Case of Mexican Indigenous Communities mextesol.net. 2012. Viitattu 11.11.2022.
  60. ↑ Sor Juana Inés de la Cruz (Arkistoitu – Internet Archive) Centre of Latin American Studies, Cambridge University (englanniksi)
  61. ↑ Mexico's Voltaire: José Joaquín Fernández de Lizardi (1776–1827) Mexconnect
  62. ↑ Carlos Fuentes Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  63. ↑ Diego Rivera and Frida Kahlo House-Studio (Arkistoitu – Internet Archive), National Art Museum (Arkistoitu – Internet Archive) Mexico City Guide (englanniksi)
  64. ↑ Mexico Countries and Their Cultures
  65. ↑ Mexico in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference
  66. ↑ Associations: Mexico (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA (englanniksi)
  67. ↑ Art of the Charreria (Arkistoitu – Internet Archive) Theatry (englanniksi, espanjaksi)
  68. ↑ History of baseball in Mexico MLB
  69. ↑ Emen, Jake: 10 Best Mexican Boxers of the Last 20 Years 25.8.2009. ESPM. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkaopas aiheesta Meksiko Wikimatkoissa
Väli-Amerikan valtiot
Mantereen maat
Saarivaltiot
Itsehallintoalueet
Pohjois-Amerikan valtiot

 Yhdysvallat |  Kanada |  Meksiko

Itsehallintoalueet:  Grönlanti | Bermuda

Väli-Amerikka

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meksiko&oldid=22727572”