San Lorenzo Tenochtitlán

San Lorenzo Tenochtitlán oli muinainen intiaanien rakentama temppelikeskus Etelä-Meksikossa. Paikalta on löydetty monia kivipäitä, joista seudun muinaiset asukkaat olmeekit parhaiten tunnetaan. San Lorenzo kukoisti noin 1200-900 eaa. Se oli varhaisin suuri olmeekkien keskus.

Alueelle oli ennen sen tuloa paikalliseksi keskukseksi vuosisatoja kestänyt paikallaan pysvä maanviljelyasutus ja läheisessä El Manatissa noin 1600 eaa. uhrikeskus. El Manatissa oli uhripaikkana käytetty suo.

San Lorenzo rakennettiin noin 700 ha laajuiselle kummulla, ja sen ydinkeskusta kattoi 55 ha. Kumpua muotoiltiin noin 2 miljoonaa tonnilla maata, joka kannettiin paikalle koreilla. Huippukaudella siellä asui 5500 ihmistä, ja ympäristö mukaan lukien 13 000 ihmistä.

San Lorenzon aikona olmeekkikulttuurin vaikutus levisi laajalle Mesoamerikassa. Noin 900 eaa. paikka käytännöllisesti katsoen hylättiin. La Venta nousi olmeekkialueen keskuspaikaksi.

Vaiheet

San Lorenzossa ja sen ympäristössä 1960-luvulla kaivauksia johtaneet arkeologit Michael Coe ja Richard Diehl määrittivät kahdeksan eri asutusvaihetta:

• Esi-olmeekkien ensimmäinen muotoutumisjakso
  • Ojochi-vaihe n. 1750–1550 eaa.
  • Bajío-vaihe n. 1550–1450 eaa.

• Varhainen muotoutumisvaihe Chicharras (n. 1450–1400 eaa.), olmeekkityyliä muistuttavaa esineistöä ilmestyy

• San Lorenzo-vaihe (n. 1400–1000 eaa.), jolloin San Lorenzo -kaupunki on voimissaan ja vaikuttaa laajalla

• Keskinen muotoutumisjakso, väestö vähenee
  • Nacaste-vaihe (n. 1000–800 eaa.)
  • Palangana-vaihe (n. 800–400 eaa.), 800 eaa. lähes autio, n. 600-400 eaa. uudelleenasutusta San Lorenzon ylätasangolla

• Myöhäinen muotoutumisvaihe Rémplas (n. 300–50 eaa.), autioituu uudelleen

• Varhais- ja keskiklassinen jakso
  • Villa Alta-vaihe (800–1000 jaa.), asutus kasvaa uudelleen vaiheen lopulla