Hedelmälepakot
| Hedelmälepakot | |
|---|---|
 Celebesinhedelmälepakko (Acerodon celebensis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: |
Hedelmälepakot Pteropodidae Gray, 1821 |
| Synonyymit | |
|
|
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Hedelmälepakot (Pteropodidae) on lepakoiden heimo, johon kuuluu vähintään 186 lajia 42 eri suvussa[2]. Perinteisessä luokittelussa, jossa lepakoiden Chiroptera-lahko on jaettu kahteen alalahkoon, hedelmälepakot on ollut suurlepakoiden alalahkon (Megachiroptera) ainoa heimo.[3] Hedelmälepakoiden heimo puolestaan on aiemmin jaettu alaheimoihin, joita on ollut lähteestä riippuen 2–6.[1] Nykyisessä luokittelussa näitä alalahkoja ja alaheimoja ei kuitenkaan yleensä enää käytetä.[1]
Monet hedelmälepakot ovat hyvin suurikokoisia. Yksi kookkaimmista tähän nisäkäsryhmään kuuluvista lajeista on isolentäväkoira (Pteropus vampyrus). Pienimmät ”suurlepakot” ovat kuitenkin vain viiden senttimetrin mittaisia[3] eli pienempiä kuin suurimmat pienlepakot. Suurlepakot erottaa pienlepakoista se, että niiden sormien luut ovat paljon pidempiä. Niillä on kynsi myös toisessakin sormessa, mutta niiltä puuttuu häntä tai se on huomattavan pieni.[4]
Hedelmälepakot elävät Vanhan maailman eli Afrikan, Aasian ja Oseanian trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.[3] Muutamaa lajia tavataan myös Tyynenmeren ja Intian valtameren saarilla sekä Lähi-idän, eteläisen Afrikan ja Kaakkois-Australian lauhkeilla vyöhykkeillä.[3] Useat lajit elävät suurissa, jopa miljoonien yksilöiden yhdyskunnissa.[3] Nimensä mukaisesti hedelmälepakot käyttävät ravinnokseen pääasiassa hedelmiä mutta myös kukkia, siitepölyä, lehtiä ja satunnaisesti hyönteisiä.[3]
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut hedelmälepakoiden heimolle uutta suomenkielistä nimeä hekkolepakot.[5]
-
Rousettus aegyptiacus-koirankuonolepakko ruokailemassa. -
Lepääviä harmaapäälentäväkoiria (Pteropus poliocephalus). -
Harmaapäälentäväkoira lennossa. -
Cynopterus minutus lähikuvassa. -
Intianlentävänkoiran (Pteropus giganteus) luuranko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Pteropodidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Preface Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 346 ja 364. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 75. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 3.1.2011.[vanhentunut linkki]