Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä
Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä sisältää suomalaiset yhdistykset, jotka lakkautettiin jatkosodan vuonna 1944 päättäneen Suomen ja Neuvostoliiton välisen Moskovan välirauhansopimuksen nojalla.
Valtioneuvosto lakkautti sopimuksen nojalla vuosina 1944–1946 yhteensä 3 327 yhdistystä tai yhteisöä, mutta toimintansa lopetti tai joutui lopettamaan myös lukuisia muita yhteisöjä, kuten sotilaspoika- ja lottatyttöosastoja sekä oppikoulujen ja seminaarien Karjala-seuroja.[1] Suurin osa lakkautetuista järjestöistä koostui suojeluskuntien, Lotta Svärd -järjestön, Rintamamiesliiton, Heimosoturien, IKL:n ja Suomen Aseveljien Liiton paikallisosastoista.
Välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan:[2]
»Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa.»
Järjestöjen lakkauttamiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laki välirauhansopimuksen toimeenpanosta vahvistettiin ja tuli voimaan Suomessa 23. syyskuuta 1944. Välittömästi hyväksyttiin presidentin esittelyssä asetus, joka antoi valtioneuvostolle valtuudet lakkauttamisten toteuttamiseen. Ensimmäiset lakkautukset suoritettiin vielä samana iltana. Rauhansopimuksen tai asetuksen teksti ei määritellyt tarkemmin lakkautettavien järjestöjen kriteerejä, joten Castrénin hallitus tyytyi aluksi lakkauttamaan vain ilmeisimmät tapaukset eli lähinnä joukon pieniä avoimen kansallissosialistisia ryhmiä sekä Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) ja Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL).[3]
Muutamia tunnettuja saksalaissuuntausta tukeneita järjestöjä ei tarvinnut lakkauttaa välirauhansopimuksen nojalla. Suomen Valtakunnan Liitto jätettiin lakkauttamatta, sillä se oli rekisteröimätön yhdistys ja sen toiminta päättyi itsestään sodan loputtua. Suomalais-Saksalainen Seura lakkautti itse itsensä jo syyskuun alkupuolella.[4]
Lokakuun alusta 1944 alkaen liittoutuneiden valvontakomissio alkoi painostaa Suomen hallitusta uusiin lakkautuksiin.[5] Komission puheenjohtaja Andrei Ždanov muun muassa painosti hallituksen lakkauttamaan suojeluskuntajärjestön, minkä perusteena käytettiin myös välirauhansopimuksen 4. artiklaa. Koska järjestön toiminta perustui erityislakiin, sitä ei voitu lakkauttaa pelkän asetuksen nojalla, vaan mainittu laki oli kumottava eduskunnan päätöksellä. Eduskunta kumosi lain 3. marraskuuta, ja lakkautus astui voimaan kolme päivää myöhemmin.[6] Pian lakkautettiin myös suojeluskuntien naisille tarkoitettu tukijärjestö Lotta Svärd.[7] Lakkautetuiksi joutui myös suuri määrä yhdistysrekisteristä haravoimalla löydettyjä jo paljon aikaisemmin toimintansa lopettaneita tai vain paperilla olemassa olleita järjestöjä.[8]
Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin tammikuussa 1945 pitkän kiistelyn jälkeen, kommunistien vaatimuksesta ja valvontakomission painostamana, mikä venytti fasismi-käsitteen määrittelyä 21. artiklan tulkinnassa.[9] Myöhemmin lakkautettiin useita urheiluseuroja ja harrastuskerhoja, joita valvontakomissio epäili niiden jäsenkunnan perusteella suojeluskuntien tai aseveliliiton toimintaa jatkaviksi peitejärjestöiksi. Asekätkennän paljastuminen keväällä 1945 tarjosi väitteille lisäperusteita.[10] Kaikissa tapauksissa valvontakomission vaatimuksia ei kuitenkaan täytetty; esimerkiksi Suomen saksalainen seurakunta jätettiin lakkauttamatta.[11] Ilmapuolustusliitto taas purki oma-aloitteisesti toimintansa kevään 1945 aikana ja siirsi tehtävänsä Suomen Ilmailuliitolle.[12]
Kommunistit pääsivät keväällä 1945 valtaan valtiollisessa poliisissa, jolloin syntyi niin sanottu punainen Valpo. Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) alkoi nyt käyttää järjestöjen lakkautusvaatimuksia sisäpoliittisena välineenä.[13] Viimeisinä lakkautettiin Itsenäisyyden Liitto ja Ylioppilasoikeisto toukokuussa 1946; samassa yhteydessä Pekkalan hallituksen enemmistö sen sijaan hylkäsi Valpon esityksen Ilmailuliiton, Reserviupseeriliiton, Suomalaisuuden Liiton ja Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) lakkauttamisesta.[14] Tämän jälkeen valvontakomissio ei enää aktiivisesti tukenut lakkautusvaatimuksia, joten niitä ei pantu toimeen.[15] Vielä elo–syyskuussa 1947 SKDL yritti valvontakomission tukemana saada KNL:n ja Radikaalisen Kansanpuolueen lakkautetuiksi, mutta Pariisin rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen Suomen hallitus ei katsonut enää välttämättömäksi taipua vaatimuksiin.[16] Radikaalisen Kansanpuolueen johtajaa Ernesti Hentusta pidettiin tuolloin turvasäilössä noin puolitoista kuukautta.[17]
Luettelo lakkautetuista järjestöistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Lakkautuspäivä | Järjestö |
|---|---|
| 23. syyskuuta 1944 | Akateeminen Karjala-Seura |
| Akateemisten Naisten Karjala-Seura | |
| Isänmaallisen Kansanliikkeen kannatusyhdistys ja 406 paikallisyhdistystä | |
| Kansallissosialismin Kannatusyhdistys | |
| Kansallissosialistit | |
| Nuoret valtakunnan rakentajat | |
| Samfundet Folkgemenskap | |
| Siniristi | |
| Suomen Kansallinen Sanomalehtimiesliitto | |
| Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö | |
| Suomen Kansallissosialistinen Työväenpuolue | |
| Suomen Kansallissosialistisen Liiton kannatusyhdistys | |
| SS-Aseveljet | |
| Yleinen Kansallissosialistinen Yhdistys | |
| 12. lokakuuta 1944 | Suomalais-sosialistinen Työväenpuolue |
| Suomen Työrintama | |
| Suomen Vartijain Yhdistys | |
| Svenska Tysklandsvänner i Finland | |
| Vapaan Suomen Kannatusyhdistys | |
| Vapaussodan kenttäharmaat | |
| 19. lokakuuta 1944 | Inkerin Liitto |
| Luova Työ | |
| Rintamamiesliitto ja sen 232 paikallisyhdistystä | |
| Rintamamiesten Naisliitto ja sen 58 paikallisosastoa | |
| Suomen Heimosoturien Liitto | |
| Suomen Kansallissosialistinen Liitto | |
| Suomen Luovan Työn Liitto | |
| Suomen Suojelusliitto | |
| 2. marraskuuta 1944 | Suomen Heimosoturien Liiton kannatusyhdistys |
| Suomen Vapaa Merimiesliitto | |
| Turun Inkeriläinen Kerho | |
| Vapaussodan Raakunain Tampereen osasto | |
| Vapaussodan Uudenmaan rakuunat | |
| 6. marraskuuta 1944 | Suojeluskuntajärjestö, 38 suojeluskuntapiiriä ja 714 paikallista suojeluskuntaa |
| 23. marraskuuta 1944 | Lotta Svärd ja sen 787 paikallisosastoa. |
| 24. marraskuuta 1944 | 150 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa |
| 18. tammikuuta 1945 | Ajan Sanan kannatusyhdistys |
| Deutsche Handelskammer in Finnland – Saksalainen Kauppakamari Suomessa | |
| Deutscher-Finnischer Wirtschaftsbund | |
| Deutscher Jägerbund Zweigruppe Finnland | |
| Deutscher Männergesangverein | |
| Deutscher Wohltätigkeitsverein in Finnland | |
| Finnisch-Deutscher Studentverein | |
| Heimojärjestöjen Liitto ja 4 paikallisseuraa | |
| Helsingin Suomalaissosialistit | |
| Iskumiehet | |
| Isänmaallisen Kansanpuolueen Keskusjärjestö | |
| Isänmaallisten Työntekijäin Yhdistys | |
| Kansallisen Uudistusliikkeen Työjärjestö | |
| Kansallispoliittinen Yhdistys | |
| Kansan Vapauden Liitto | |
| Ryska Kolonin i Finland | |
| Rysk-Finska föreningen f.d. militärer | |
| Suomalais-latvialainen yhdistys | |
| Suomalais-liettualainen yhdistys | |
| Suomalais-virolainen Seura ja 2 paikallista Viron ystävyysseuraa | |
| Suomen Heimotyöseura | |
| Suomen Kansallinen Työväenpuolue | |
| Suomen Kansallissosialistien Työrintama | |
| Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön kannatusyhdistys | |
| Suomen Kansanliikkeen Yhdistys | |
| Suomen Lukko ja sen 2 paikallisyhdistystä | |
| Ukrainalainen Hromada Suomessa | |
| Uusi Suomalainen Puolue | |
| Uus-sosialistinen Puolue | |
| Valvojain Kerho | |
| Vapaussodan rakuunat ja 1 paikallinen vapaussoturiyhdistys | |
| Vapaussoturien Huolto | |
| Venäjältä paenneiden Suomen kansalaisten seura ja sen 1 paikallisseura | |
| Viipurin Kansallissosialistinen Yhdistys | |
| Voimistelu- ja Urheiluseura Unitas | |
| Yhteisrintama | |
| Zweno | |
| 21 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa sekä Helsingin Lottavoimistelijat | |
| 15 rintamamiesyhdistystä ja niihin liittyvää paikallisjärjestöä | |
| 6 paikallista saksalaista tai saksalais-suomalaista yhdistystä | |
| 3 Lapuan liikkeen paikallisosastoa | |
| 3 Sinimustien paikallisosastoa | |
| 25. tammikuuta 1945 | Suomen Aseveljien Liitto ja sen 708 paikallisosastoa |
| 22. maaliskuuta 1945 | Helsingin Voimistelu- ja Suunnistamisyhdistys |
| 3. toukokuuta 1945 | Ålands Skytteförening |
| 31. toukokuuta 1945 | Keski-Suomen Kerho |
| 28. kesäkuuta 1945 | Itäkarjalaisten koulukodin kannatusyhdistys |
| Karjalakerhojen Keskusliitto ja sen 17 paikallisosastoa | |
| Luftsvärnsförening | |
| 32 heimosoturien paikallisosastoa | |
| 27 paikallista ilmapuolustusyhdistystä | |
| 12 ruotsinkielistä rintamamiesyhdistystä | |
| 2 suojeluskuntien paikallisyhdistystä | |
| 1 aseveliliiton paikallisosaston kannatusyhdistys | |
| 5. heinäkuuta 1945 | Keljon Lentokerho |
| Lahden Ilmailuyhdistys | |
| Nurmeksen purjelentokerho | |
| 16. toukokuuta 1946 | Itsenäisyyden Liitto |
| Ylioppilasoikeisto |
Pariisin rauhansopimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välirauhansopimuksen korvanneeseen Pariisin rauhansopimukseen sisällytettiin vastaava 8. artikla, jonka mukaan Suomi sitoutui vastaisuudessakin olemaan sallimatta välirauhansopimuksessa kiellettyjen tai vastaavantyyppisten järjestöjen toimintaa. Syyskuussa 1944 annettu niin sanottu ”Castrénin asetus” kuitenkin raukesi Pariisin rauhansopimuksen tullessa voimaan, joten sen jälkeen valtioneuvostolla ei enää ollut valtuuksia järjestöjen lakkauttamiseen vaan lakkauttamisten oli tapahduttava yhdistyslain mukaisesti oikeusistuimen päätöksellä.[19] Pariisin rauhansopimuksen perusteella lakkautettiin vielä 1970-luvun lopulla neljä Pekka Siitoimen perustamaa kansallissosialistista järjestöä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikko Uola: ”Suomi sitoutuu hajottamaan…”: Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uola 1999, s. 222.
- ↑ Uola 1999, s. 29.
- ↑ Uola 1999, s. 29, 32–36.
- ↑ Uola 1999, s. 41–43.
- ↑ Uola 1999, s. 44–49.
- ↑ Uola 1999, s. 64–66, 68–74.
- ↑ Uola 1999, s. 76–81.
- ↑ Uola 1999, s. 82–84.
- ↑ Uola 1999, s. 96–113.
- ↑ Uola 1999, s. 117–119, 126–129, 136–138.
- ↑ Uola 1999, s. 114–115.
- ↑ Uola 1999, s. 131–135.
- ↑ Uola 1999, s. 130, 138.
- ↑ Uola 1999, s. 161–166.
- ↑ Uola 1999, s. 168–169.
- ↑ Uola 1999, s. 197–201.
- ↑ Mikko Uola: Suomalaisen populismin juurilla. Ernesti Hentunen – tasavallan hovinarri, s. 91–94. (Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 7) Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1997. ISBN: 951-29-1024-1 / ISSN: 1238-9420
- ↑ Uola 1999, s. 262–271.
- ↑ Uola 1999, s. 209–212.