Suomen Reserviupseeriliitto
Suomen Reserviupseeriliitto – Finlands Reservofficersförbund ry (RUL) on suomalainen, vuonna 1931 perustettu reserviupseeritutkinnon suorittaneiden reserviläisten liitto.[1] Liitto on reserviupseerien valmiuksia kehittävä yhteistoimintajärjestö, joka vaikuttaa maanpuolustusedellytysten paranemiseen ja tukee valtakunnan turvallisuutta. RUL:n tehtävänä on ylläpitää reserviupseerien sotilaallisia tietoja, johtajakykyä ja valmiuksia sekä toimia reserviupseerikerhojen ja niiden jäsenten välisenä yhdyssiteenä. RUL on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Liiton äänenkannattajana toimii Reserviläinen-lehti.[2]
Historia ja nykypäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen reserviupseerikerho perustettiin Helsinkiin vuonna 1925. Kyseessä oli Valtakunnallinen Reserviupseerikerho, jonka toiminta laajeni pian muihinkin kaupunkeihin. Näin valtakunnallisen keskusjärjestön perustaminen tuli ajankohtaiseksi muutamassa vuodessa. RUL perustettiin 17. toukokuuta 1931 Katajanokan Upseerikerholla eli nykyisellä Katajanokan Kasinolla. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin vänrikki N. A. Hildén (Osara vuodesta 1935 lähtien). Nykyinen puheenjohtaja Aaro Mäkelä (2020–) on järjestyksessä liiton kolmastoista puheenjohtaja. Ainoa RUL:n kunniapuheenjohtaja on ollut Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim.
Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen syksyllä 1944 Reserviupseeriliitto joutui suomalaisten kommunistien silmätikuksi; heidän mielestään se oli välirauhansopimuksen 21. artiklassa tarkoitettu sotilaallisluonteinen, fasistinen ja Neuvostoliiton vastaista kiihotusta harjoittava järjestö. Paasikiven ja Pekkalan hallitusten kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino yritti toistuvasti ottaa RUL:n lakkauttamisen esille valtioneuvostossa. Asia raukesi kuitenkin, kun kävi selväksi, ettei valvontakomissio ollut vaatimuksen takana.[3]
Tällä hetkellä RUL:ssa on noin 28 000 jäsentä. Liittoon kuuluu 350 jäsenyhdistystä ja 20 reserviupseeripiiriä. Jäsenistä kolmasosa on alle 35-vuotiaita.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liiton keskeisiä toimintamuotoja ovat mm. koulutus, urheilu- ja liikuntatoiminta, sekä järjestö-, aatteellinen- ja perinnetoiminta. Urheilu- ja liikuntatoiminnassa korostuvat sotilastaitoja kehittävät maastojotokset ja -harjoitukset sekä ammunta ja suunnistus. RUL on ollut yhdessä puolustusvoimien sekä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa voimakkaasti mukana kehittämässä vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta mm. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta. RUL:n erityisen kiinnostuksen kohteena on johtamis- ja kouluttajakoulutus.
Liitto on jäsenenä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä, Maanpuolustuksen Tuki ry:ssä ja Reserviläisurheiluliitossa.
Suomen Reserviupseeriliitto on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiusjärjestö.[4]
Kansainvälinen yhteistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reserviupseeriliitolla on kiinteät suhteet pohjoismaisiin reserviupseeriliittoihin (SVEROF Ruotsi, NROF Norja ja HPRD Tanska) ja Naton reserviupseerijärjestöön CIORiin, jossa RUL on liitännäisjäsenenä. Yksi tärkeimmistä kansainvälisistä yhteistyöjärjestöistä on Viron Reserviupseeriliitto, EROK, jonka kanssa RUL on aloittanut yhteistyön vuonna 1998.
RUL:n puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- majuri (res) N.A. Osara (vuoteen 1935 Hildén) 1931–1945,
- majuri (res) Ilmo Ollinen 1945–1957,
- everstiluutnantti (res) Lauri K.J. Tukiainen 1958–1964,
- majuri (res) Aarre Santavuori 1965–1971,
- kapteeni (res) Antti O. Kolehmainen 1971–1977,
- kapteeni (res) Erkki R. Haarla 1978–1980,
- majuri (res) Waldemar Bühler 1981–1989,
- majuri (res) Antti Ahlström 1990–1995,
- majuri (res) Pekka Selin 1996–2001,
- majuri (res) Tapio Peltomäki 2002–2007,
- majuri (res) Mika Hannula 2008–2013,
- majuri (res) Mikko Halkilahti 2014–2019
- kapteeni (res) Aaro Mäkelä 2020–2022
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Numminen, Antti: Suomen reserviupseeriliiton historia 1931–1981. Hämeenlinna: Suomen reserviupseeriliitto, 1981. ISBN 951-99310-1-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Numminen 1981 s. 7
- ↑ Numminen 1981 s. 242
- ↑ Toivo Heikkilä: Paasikivi peräsimessä: pääministerin sihteerin muistelmat 1944–1948, s. 266–269. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Verkosto, joka pelastaa ihmishenkiä Vapepa. Viitattu 4.10.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
