Loviisa

Loviisa Lovisa
vaakuna	sijainti
Loviisan raatihuone
Sijainti	60°27′25″N, 026°13′30″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Loviisan seutukunta
Kuntanumero	434
Hallinnollinen keskus	Loviisan keskustaajama
Perustettu	1745
Kuntaliitokset	Liljendal (2010) Pernaja (2010) Ruotsinpyhtää (2010)
Pinta-ala ilman merialueita	845,64 km² 111:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	1 751,52 km² 57:nneksi suurin 2022
– maa	819,81 km²
– sisävesi	25,83 km²
– meri	905,88 km²
Väkiluku	14 355 78:nneksi suurin 31.10.2024
– väestötiheys	17,51 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	13,5 %
– 15–64-v.	57,0 %
– yli 64-v.	29,5 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	55,2 %
– ruotsinkielisiä	39,0 %
– muut	5,7 %
Kunnallisvero	7,60 % 274:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Tomas Björkroth
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2021–2025  • RKP  • SDP  • Kok.  • Kesk.  • PS  • Vihr.	14 7 6 4 2 2
www.loviisa.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Loviisa (ruots. Lovisa, vuoteen 1752 Degerby) on vuonna 1745 perustettu Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnan etelärannikolla. Loviisan väkiluku on 14 355 henkilöä ja sen kokonaispinta-ala on 1 751,52 km². Väestötiheys on 17,5 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 55 prosenttia puhuu suomea ja 40 prosenttia ruotsia.

Loviisa tunnetaan erityisesti uusgoottilaisesta kaupunkiarkkitehtuurista. Kaupunki perustettiin Kuninkaantien varteen ja se sai nimensä kuningatar Loviisa Ulriikalta. Linnoituskaupungin tehtävänä oli vartioida Ruotsin ja Venäjän välistä uutta rajaa.

Loviisan naapurikunnat ovat Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä, Porvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaan. Nykyinen kunta syntyi kun Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää ja Loviisa liitettiin yhteen vuoden 2010 alussa ja perustettiin valtuuston toimesta uusi Loviisan kaupunki.

Historia

1700-luku

Degerbyn kaupunki perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745 raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Ensimmäisenä pormestarina (1747–1765) toimi Jakob Forsell, kauppias joka oli paennut Haminasta ja – yhdessä ruukinpatruuna Anders Nohrströmin kanssa – ostanut Petjärven (Strömforsin) ruukin.

Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat mm. nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern. Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Merilinnoituksen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasatama Ruotsin rannikkolaivastolle. Svartholman ruotsalainen aikakausi päättyi vuonna 1808, kun linnoitus antautui venäläisille lähes ilman vastarintaa.

1800-luku

Vuosi 1855 Krimin sodan aikana oli dramaattinen Loviisassa. Myöhään illalla 5. heinäkuuta kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi suuren osan vanhoista keskustakortteleista. Noin 70 asuintalon ohella tuhoutui myös Loviisan silloinen (puu)kirkko. Tulipaloa edeltäneenä päivänä englantilainen laivasto-osasto oli alkanut tulittaa Svartholmaa, ja palon syttymispäivänä linnoitus oli räjäytetty raunioiksi. Sota-aluksien tulituksella ei ollut suoranaista yhteyttä kaupungin paloon, jonka syttymissyytä ei koskaan saatu selville. Kesän 1855 tapahtumat kuvataan Runar Schildtin novellissa Sateenkaari (Regnbågen 1916), tietyin taiteellisin vapauksin.

Palon jälkeen suunniteltiin kaupungin siirtämistä etelämmäksi, mutta keisarillinen senaatti päätti huhtikuussa 1856, että Loviisa rakennettaisiin uudelleen entiselle paikalleen. Uudelleenrakentamisessa noudatettiin Ernst Lohrmannin asemakaavaa, joka kuitenkin suurelta osin perustui G.T. Chiewitzin jo ennen paloa tekemään ehdotukseen. Samoihin aikoihin, 1860-luvun alussa, Loviisasta alettiin määrätietoisesti kehittää kylpyläkaupunkia. Vesihoitolaitoksen päärakennus valmistui vuonna 1865 nykyisen Kappelinpuiston tienoille. Samalle viheralueelle rakennettiin mm. ravintola, ja läheisiä "terveyslähteitä” alettiin taas hyödyntää.

Loviisan satama (Laivasilta) Gavril Sergejevin ikuistamana vuonna 1808.

Hoitolaitoksen ylilääkäri Georg Öhman suositteli 1880-luvulla Myllyharjua sopivaksi kävelypaikaksi kylpylävieraille. 1890-luvun alussa harjulle rakennettiin näköalapaviljonki (paikalle, johon viimeinen tuulimylly siirrettiin 1920-luvulla). Vuosikymmenen lopussa Kukkukiven läheisyyteen rakennettiin Mossebackenin pensionaatti ja kesäravintola Casino, molemmat suunnitteli Lars Sonck. Kukkukiven puinen paviljonki korvattiin vuonna 1906 (nykyisellä) valurautatornilla. Loviisa oli suosittu kylpyläkaupunki vielä ensimmäisen maailmansodan aikana. Kylpylätoiminnalla oli merkittävä vaikutus paikkakunnan talouteen, ja kaupunkiin kehittyi myös rikas kulttuurielämä erityisesti musiikin saralla.

1880-luvulle saakka Loviisan tärkeimmät elinkeinot olivat kaupankäynti ja käsityöläisyys. Vähäinen teollisuus liittyi merenkulkuun (veneveistämöjä ym.) ja nautintoaineisiin. Loviisassa oli tupakkatehdas jo 1750-luvulla, ja 1770-luvun lopussa kruunun viinanpolttimo aloitti toimintansa (Kustaa III oli kieltänyt kotipolton). Vuonna 1858 kreivi Carl Magnus Creutz perusti kaupunkiin olutpanimon. Creutzin tulo alalle selittyy historioitsija Olle Sirénin mukaan osin pyrkimyksellä turvata Malmgårdin kartanon ohran menekki. Vuonna 1874 panimo siirtyi baijerilaisen Heinrich Lehmannin omistukseen, ja oluen valmistus jatkui hänen suvussaan lähes sadan vuoden ajan.

Kaupungin teollistuminen alkoi toden teolla vuonna 1882, kun kauppias Arseni Terichoff rakennutti nykyiseen Sahaniemeen höyrysahan. 1890-luvulla sahalla oli jo viitisenkymmentä työntekijää, ja 1900-luvun alussa yli sata. Vuonna 1912 toimintansa aloitti kartonkitehdas, josta pian tuli kaupungin työntekijämäärältään toiseksi suurin teollisuuslaitos. Vuosisadan vaihteessa rautatie Loviisasta Lahteen (Vesijärvelle) oli valmistunut, ja kartonkitehdas oli ensimmäinen merkittävä rautatien hyödyntämiseksi perustettu teollisuusyritys. Laivasillan väylä ei ollut tarpeeksi syvä höyrylaivoille, joten satamatoiminta siirtyi ensin Tullisiltaan ja rautatien valmistuttua Valkoon.

1900–1950

Ensimmäinen maailmansota heijastui Loviisaan työttömyytenä ja nousevina elintarvikehintoina. Sahan toiminta pysähtyi jo 1914, ja toiminta satamissa väheni. Keväällä 1917 Loviisan työväenyhdistys esitti vaatimuksia tärkeän elintarvikekomitean (myöhemmin -lautakunnan) paikkajaosta. Kaupunginvaltuuston myönnytyksistä huolimatta elokuussa alkoi poliittinen lakko. Sosialistiset työläiset vaativat mm. kunnolla palkattua työtä kaikille loviisalaisille, ja vähintään puolet elintarvikelautakunnan paikoista. Kaupunginvaltuusto suostui kokouksessaan 18. elokuuta vain ensin mainittuun vaatimukseen. Samana päivänä työläiset julistivat "täydellisen lakkotilan", katkaisivat teleliikenteen ja miehittivät rautatieaseman. Illalla pidettiin kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin perustaa suojeluskunta.

19. elokuuta 150 loviisalaista ilmoittautui suojeluskuntaan. He saivat valkoiset käsivarsinauhat ja marssivat torille. Lakkoilijat vetäytyivät Uuteenkaupunkiin. Sosialistit yrittivät turhaan saada (venäläistä) sotilasapua Helsingistä, ja vielä samana iltana Työväentalolla päätettiin julistaa lakko päättyneeksi. Mutta Venäjän vallankumouksen innoittamana Loviisassa alkoi uusi suurlakko 15. marraskuuta, ja vain kolme päivää myöhemmin sosialistit kutsuivat venäläissotilaita apuun. Heidän lisäksi Valkoon saapui punakaartilaisia Kotkasta, ja 19. marraskuuta 200–300 aseistautunutta miestä marssi Valkosta Loviisaan. Poliisikamari, puhelinkeskus ja rautatieasema vallattiin. Punalippu vedettiin salkoon raatihuoneella, ja 20–30 kaupungin johtohenkilöä vietiin vangittuina Uuteenkaupunkiin. Vuoden lopussa päästiin kompromissiin poliisilaitoksesta, ja tilanne rauhoittui.

Loviisan rautatieasema (1920)

Loviisa kuului paikkakuntiin, joita vuoden 1918 taistelut koskivat läheisesti. Alussa valkoiset kävivät vapaussotaa Venäjää vastaan: kaupungin läheisyydessä oli väkivaltaisesti käyttäytyviä venäläisjoukkoja. Mutta Loviisassa oli alusta alkaen kyse myös sisällissodasta: osa kaupunkilaisista oli sosialistisen vallankumouksen kannalla. Agitaatiolla oli osansa, mutta Loviisassa elintarvikepula ja työttömyys olivat Sirénin mukaan tärkeämmässä roolissa. Vapaussodan valmisteluihin kuului jääkäreiden koulutus Saksassa, ja ensimmäinen sinne lähtenyt suomalainen oli loviisalainen lääkärinpoika Georg Öhman, "Jäger Eins". Muista jääkäreistä mainittakoon tullinvartijanpoika Ragnar Nordström. Loviisanseudun suojeluskunnat organisoitiin uutenavuotena ja tammikuun lopussa miehistön vahvuus oli jo lähes 200. Heidän aseistuksensa oli kuitenkin hyvin puutteellinen.

Loviisan punakaartin vahvuus oli helmikuun alussa lähes sata miestä. Aseita oli saatu Kotkan punakaartilaisista ja venäläissotilailta. Sisällissota alkoi 27. tammikuuta, ja vielä runsas viikko sen jälkeen valkoiset hallitsivat itäistä Uuttamaata Sipoosta Loviisaan. Valkoisten näkökulmasta oli tärkeää, että Uudenmaan suojeluskunnat pystyivät pitämään asemansa. Ne olivat kaukana päärintamasta, mutta sitoivat punaisten joukkoja. 6. helmikuuta punaiset hyökkäsivät Loviisaan Kotkan suunnasta. Hyökkääjiä oli lähes 550, joista noin 50 oli Loviisan seudun punakaartilaisia. Saatuaan tiedon punaisten joukkojen etenemisestä Loviisan valkoiset siirtyivät kolmisen kilometriä keskustasta itään. Siellä käytiin laukaustenvaihtoa, jonka jälkeen valkoiset – saarron uhatessa – vetäytyivät linnakkeille Rosen ja Ungern. Illansuussa käytiin tulitaistelu, jossa valkoiset menettivät 10 miestä (punaisten tappioista ei ole tarkkaa tietoa). Valkoisten ammusvarastot lähes tyhjenivät, ja he päättivät vetäytyä länteen. Punaiset puolestaan siirtyivät Pyhtäälle.

Seuraavana päivänä, 7. helmikuuta, punaiset marssivat Loviisaan, nostivat punaisen lipun raatihuoneen salkoon ja perustivat päämajansa Seurahuoneelle. Punavalta pani toimeen väkivaltaisuuksia, joiden myötä valkoisia kuoli enemmän kuin tulitaistelussa 6. helmikuuta. Punaisten vallankumoustuomioistuin ehti julistaa yli 70 tuomiota vangituille suojeluskuntalaisille ja muille "vastavallankumouksellisille". Monet tuomittiin työpalveluun ja/tai sakkoihin, jotta punainen hallinto hyötyisi taloudellisesti. Huhtikuun alussa Mannerheimin joukot valtasivat Tampereen, ja Valkossa nousi maihin 3000 miehen saksalainen osasto Brandenstein, joka eteni Uuteenkylään ja Lahteen saakka. Se poistui Loviisasta 16. joulukuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan.

Kylpylärakennus 1880-luvulla

Vesihoitolaitos avasi jälleen ovensa vuonna 1919. Venäläiset olivat jääneet pois vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen, mutta siitä huolimatta hoitolaitoksella oli 250–400 vuotuista kävijää 1920-luvun alkupuolella. Vuonna 1926 mahdollistettiin ajanmukainen rantaelämä kuljettamalla suuria määriä hiekkaa Plagenin uimarannalle. Kävijämäärät kuitenkin taas laskivat 1920-luvun loppupuolella. Vuonna 1929 oltiin jo ehditty tiedottaa hoitolaitoksen lopettamisesta, kun kaupunki päätti ottaa toiminnan hoitaakseen. Loviisa ei saanut palautettua vuosisadanvaihteen mainettaan, kylpylärakennus oli rapistunut ja kilpailutilanne koventunut (Hanko). Vuonna 1931 kävijämäärä laski alle sadan, ja lopulta kaupunginvaltuusto tammikuussa 1935 päätti, ettei hoitolaitosta enää avattaisi alkavalla kaudella. Kylvettäjättäret protestoivat, ja saivat luvan jatkaa toimintaa omalla vastuullaan. Vuoden 1935 kylpyläkausi onnistui hyvin, mutta tammikuussa 1936 päärakennus tuhoutui täysin tulipalossa. Kylpylää ei rakennettu uudelleen.

Talvi- ja jatkosodan aikana maarintamat olivat turvallisen matkan päässä Loviisasta. Vihollisen maihinnousua kuitenkin pelättiin, saaristoon oli sijoitettu valvonta-asemia ja tykkejä. Talvisodan päätyttyä saaristossa oli parin kuukauden ajan 600 miehen tanskalainen vapaaehtoispataljoona. Ilmahälytyksiä annettiin vuosina 1939–1944 noin 800, mutta pommikoneiden kohde oli useimmiten Helsinki, Lahti tai Kotka. Talvisodan aikana Loviisaa pommitettiin kahdesti, kaksi kaupunkilaista kuoli. Jatkosodan pommitukset keskittyivät kesiin 1941 ja 1944, kuolonuhreja oli silloinkin kaksi. Kaatuneiden loviisalaisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Uudella hautausmaalla on 92 sankarihautaa, mutta kaikki vainajat eivät olleet Loviisassa kirjoilla. Keväällä 1941 Aseveliyhdistys alkoi yhdessä Ragnar Nordströmin kanssa toteuttaa sotilaskylähanketta Myllyharjun lounaispuolelle. Sotilaskylään rakennettiin noin 20 asuintaloa, joista Nordström rahoitti useimmat. Vuonna 1945 vietettiin Loviisan 200-vuotisjuhlia, presidentti Mannerheim osallistui juhlallisuuksiin.

Nordström oli aloittanut menestyksekkään liikemiesuransa jo 1920-luvulla. Vuonna 1922 hän perusti Lovisa Stevedoring-nimisen yrityksen, ja seuraavien vuosien aikana hän osti enemmistön Lovisa Ångfartyg A.B.:stä. Se hankki ensimmäisen ulkomaanliikenteeseen tarkoitetun höyryrahtialuksensa vuonna 1927. Vuoden 1930 tienoilla Nordströmin varustamo- ja ahtausyritykset alkoivat jo muodostaa kokonaisen konsernin. Keväällä 1931 hän perusti Loviisan Kalastus Oy:n ja varusti laivueensa sillikalastukseen Islannin vesillä. Elokuussa ensimmäinen sillilasti saapui Valkoon. Nordströmin alusten sillinpyynti jatkui sotavuosia lukuun ottamatta runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Nordström-konserni oli suurimmillaan 1950-luvulla, jolloin se työllisti noin 1700 henkeä, joista yli 700 Loviisassa.

1950–

Kartta Loviisan alueliitoksista. Kaupunkiin liitettiin alueita Pernajasta vuosina 1924 ja 1957 sekä Hästholmin alue Ruotsinpyhtäästä vuonna 1969. Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää yhdistyivät Loviisaan vuonna 2010.

Loviisan maapinta-ala yli kaksinkertaistui vuosina 1920–1970. Antinkylä oli käytännössä jo muuttunut maalaiskylästä kaupunginosaksi, kun se liitettiin Loviisaan vuonna 1924. Pernajaan kuuluneen Valkon liittäminen Loviisaan sen sijaan herätti paljon keskusteluja. Loviisan kaupunki oli jo 1900-luvun alkupuolella ostanut suuria maa-alueita Valkon seudulta, ja alueliitos oli ollut esillä puolen vuosisadan ajan, kun siitä lopulta päätettiin vuonna 1956. Samana vuonna varmistui, että valtio ottaisi hoitaakseen Valkon ja Lahden välisen rautatien, ja muuttaisi sen leveäraiteiseksi (vuodesta 1981 rataosuudella on ollut ainoastaan tavaraliikennettä). Ruotsinpyhtääseen kuulunut Hästholmenin saari liitettiin Loviisaan vuonna 1969 saareen tulevan ydinvoimalan vuoksi. Loviisan kaupunki oli omistanut saaren ja sen lähistön maa-alueet, ja muutamaa vuotta aiemmin myynyt ne ydinvoimayhtiölle (Imatran Voimalle).

Loviisan ydinvoimala

Loviisan kahdella suurimmalla yrityksellä – Nordström-konsernilla ja Rauma-Repolalla – oli 1960-luvun puolivälissä suuria vaikeuksia, joten ydinvoimalan saaminen paikkakunnalle koettiin tärkeäksi. Kaupungin johto sai vuonna 1965 tiedon Imatran Voiman aikeista rakentaa ydinvoimala Suomenlahden rannikolle, ja kaupunginjohtaja Gunnar Wahlström ryhtyi tehokkaasti ajamaan Loviisaa sijoituspaikkakunnaksi. Poliittisista syistä rakentamispäätös viipyi, ja työt päästiin aloittamaan vasta vuonna 1970. Kone- ja laiteasennukset syksyllä 1975 nostivat työvoiman huippuunsa, 3900 henkeen. Maaliskuussa 1977 presidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Kosygin vihkivät ensimmäisen ydinvoimalayksikön käyttöön. Sopimus toisen samanlaisen voimalayksikön toimittamisesta Loviisaan oli allekirjoitettu elokuussa 1971. Yksikkö valmistui vuonna 1980. Voimaloissa on alusta alkaen ollut paljon länsimaista teknologiaa, ja niiden käyttöaste on ollut kansainvälistä huipputasoa.

Vuosina 1983–1985 Valkon satamaan rakennettiin valtion viljavarasto, jossa on 16 hieman yli 80 metrin korkuista siiloa. Kaupungin keskustan pohjoispuolitse kulkeva ohikulkutie voitiin ottaa käyttöön vuonna 1989. Porvoon ja Koskenkylän välisen moottoriliikennetien pidennys Loviisaan valmistui viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1999 ensin mainittu osuus oli saatu muutettua moottoritieksi. 2010-luvun alkupuolella moottoritietä jatkettiin Koskenkylästä Kotkaan ja Haminaan (nykyisin moottoritie ulottuu aina Vaalimaan raja-asemalle saakka). Vuonna 1995 Loviisan kaupunki juhli 250-vuotista taivaltaan, ja professori Sirénin historiikki julkaistiin (sekä ruotsiksi että suomeksi).

Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin silloiseen Loviisaan 1.1.2010. Kuntaliitos toteutui kuntien oman esityksen mukaisesti, Lapinjärvi oli päättänyt jättäytyä liitoksen ulkopuolelle. Ruotsinpyhtääseen kuulunut Haavisto-Vastilan alue liitettiin samalla Pyhtään kuntaan. Yhdistymistyötä johti Loviisan kaupunginjohtajana jatkanut Olavi Kaleva. Uusi kunta sai noin 6,2 miljoonaa euroa valtion yhdistymistukea. Kaleva erosi tehtävästään keväällä 2017. Eron syynä oli kaupunginhallituksen kanssa syntynyt erimielisyys. Joulukuussa 2017 kaupunginjohtajan virkaan astui Jan D. Oker-Blom seitsemän vuoden määräajaksi. Suomen Asuntomessut-osuuskunnan hallitus päätti lokakuussa 2018 että Loviisa saa järjestääkseen vuoden 2023 messut.

Maantiede

Loviisan keskusta sijaitsee 77 km Helsingistä itään (linnuntietä). Lähimmät naapurikaupungit ovat Porvoo lännessä ja Kotka idässä. Kunnan pinta-alasta 819,81 km² on maata, 25,83 km² sisävesiä ja 905,88 km² merta. Maapinta-alaltaan Loviisa on suurempi kuin Porvoo ja Kotka, ja jopa suurempi kuin Helsinki, Vantaa ja Espoo yhteensä. Kunnassa on nelisenkymmentä järveä, suurin niistä on Hopjärvi (vielä suurempi Tammijärvi sijaitsee vain pieneltä osalta Loviisan alueella). Muita suurehkoja järviä ovat Lappominjärvi, Sarvlaxträsket, Särkjärvi ja Teutjärvi. Kunnan läpi virtaa Koskenkylänjoki, Loviisanjoki, Taasianjoki ja Kymijoen läntiset haarat.

Keskustaajama

Loviisan Seurahuone (Chiewitz 1863)

Museovirasto on julistanut Loviisan Esplanadin – torin ympäristön – valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Esplanadi on myös valittu Länsi-Kymen kulttuuritien vuoden 2019 kulttuurimaisemaksi. Sen keskeisiä rakennuksia ovat vaaleanpunainen raatihuone (Chiewitz 1862), uusgoottilainen kirkko (Chiewitz & Basilier 1865) ja Suomen vanhin säilynyt puinen seurahuone (Chiewitz 1863 & Lindqvist 1907). Keskustaajaman historialliset kaupunginosat ovat keskustan lisäksi Alakaupunki, Garnisoni ja Uusikaupunki. Alakaupunki säästyi vuoden 1855 tulipalolta, ja siellä sijaitsee mm. Degerbyn ratsutilan sivurakennus, joka on peräisin 1690-luvulta. Se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Uusikaupunki rakennettiin 1900-luvun alussa rautatieaseman länsipuolelle työläiskaupunginosaksi.

Muita kaupunginosia ovat Uusi ja Vanha teollisuusalue, Pohjoistulli, Panimonmäki, Hakalehto, Ulrika, Määrlahti, Rauhala, Eteläharju, Antinkylä, Bella, Haravankylä, Köpbacka ja Valko. Viimeksi mainittu on sekä asuinalue että satama- ja teollisuusalue. Lähiömäisiä kerrostaloalueita löytyy Määrlahdesta, Rauhalasta, Eteläharjusta ja Valkosta.

Loviisan keskustan läntistä sisääntuloaluetta valtatieltä 7 alettiin 2010-luvun alussa kutsua Kuningattarenportiksi, ja kehittää kauppa- ja liikerakennusten alueeksi. Samoihin aikoihin keskustaajaman länsipuolelle Harmaakallioon suunniteltiin uutta suurta asuinaluetta, mutta se on toteutunut vain pieneltä osin. Loviisanlahden itärannalle on viime vuosina rakennettu uusi Kuningattarenranta-niminen asuinalue, jossa järjestettiin vuoden 2023 kansalliset asuntomessut.

Taajamat

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan Loviisassa on keskustaajaman lisäksi seitsemän muuta taajamaa. Niistä kolme ovat kirkonkyliä: Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Pernajan 1400-luvulla rakennettu Pyhän Mikaelin kirkko on Loviisan vanhin rakennus. Kaksi taajamaa – Koskenkylä ja Ruotsinpyhtään kirkonkylä – ovat rakentuneet ruukkialueen ympärille. Koskenkylän ruukkialue on suurelta osin ulkopuolisilta suljettu, kun taas Ruotsinpyhtään Strömfors pitkälti on turismiin suuntautunut. Kunnan suurimmat taajamat ovat Koskenkylä ja Tesjoki, joissa molemmissa on tuhatkunta asukasta. Vuoden 2019 lopussa Loviisassa oli 14 772 asukasta, joista 10 904 asui taajamissa, 3 728 haja-asutusalueilla ja 140:n asuinpaikka ei ollut tiedossa. Kaupungin taajama-aste oli 74,5 %.

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2019)
1	Loviisan keskustaajama	6 955
2	Koskenkylä	1 072
3	Tesjoki	903
4	Liljendalin kirkonkylä	508
5	Ruotsinpyhtään kirkonkylä	468
6	Pernajan kirkonkylä	449
7	Isnäs	299
8	Kuggom	250

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Maaseutu ja saaristo

Historiallinen Fasarbyn kylä

Loviisassa on lukuisia kartanoita, useimmat sijaitsevat kunnan länsiosassa. Pernajanlahden keskiajalta periytyvä Sjögårdin, Tervikin ja Tjusterbyn kartanokeskittymä muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Muita historiallisesti arvokkaita kartanoita ovat Suur-Sarvilahti keskustaajaman lähettyvillä, Malmgård kunnan luoteisosassa ja Kullan kartano idässä. Kartanot ovat yksityisessä omistuksessa, vain muutama (Malmgård, Labby, Suur-Sarvilahti ja Kulla) on edes jossain määrin avoinna yleisölle.

Loviisan kymmenistä kylistä historiallisesti mielenkiintoisia ovat – Pernajan kirkonkylän ohella – erityisesti Fasarby, Horslök ja Härkäpää. Fasarby on keskiajalta periytyvä ryhmäkylä joka koostuu vanhoista sotilasvirkataloista. Kylä sijaitsee kunnan lounaisosassa Fasarbyvikenin pohjukassa, ja sen nykyinen rakennuskanta muodostuu mm. 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuista parituvista sekä 1920-luvun mansardikattoisista huviloista. Horslökin ja Härkäpään (ruots. Härpe) saaristolaiskylät sijaitsevat Sarvisalossa. Molemmat kylät ovat keskiaikaisia, ja ne ovat poikkeuksellisen hyvin säilyttäneet 1900-luvun alun yleisilmeensä. Härkäpäässä on 1800-luvulla rakennettu tuulimylly.

Sarvisalo on 27,4 neliökilometrin pinta-alallaan Loviisan suurin saari, ja sieltä on kiinteä maantieyhteys mantereelle. Muita suuria saaria ovat Gäddbergsö, Kampuslandet ja Keipsalo. Hästholmen tunnetaan ydinvoimalastaan, ja linnoitussaari Svartholma kuuluu Loviisan suosituimpiin turistikohteisiin. Krimin sodan jälkeen linnoitus jätettiin rappeutumaan, mutta 1960-luvulta alkaen sitä on restauroitu Museoviraston johdolla. Orrengrundissa on luotsiasema, ja myös Tiiskerissä (ruots. Digskär) on majakka. Boistössä ja viereisellä Lehtisen saarella (ruots. Lövö) on aikoinaan ollut luotsitoimintaa, mutta nykyisin siellä on majoituspalveluja ja kokoustiloja. Boistössä järjestettiin kesällä 2014 Venäjän ja Yhdysvaltain väliset salaiset neuvottelut Ukrainan tilanteesta.

Etäisyyksiä

Etäisyyksiä Loviisan keskustasta muille paikkakunnille – nopeinta ajoreittiä pitkin – ja arvioidut ajoajat:

Helsinki 89 km (1 t 4 min) Helsinki-Vantaa 85 km (53 min) Porvoo 38 km (29 min)

Lahti 80 km (1 t 13 min) Pyhtään kk 21 km (17 min) Kouvola 67 km (58 min)

Kotka Sutela 39 km (26 min) Kotkansaari 45 km (33 min) Hamina 59 km (40 min)

Talous

Loviisan työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (5.0%)

  Jalostus (35.9%)

  Palvelusektori (57.1%)

  Muut sektorit (2%)

Talousalueena Loviisa kuuluu Loviisan seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 67 170 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa korkeampi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa neljänneksi suurin.

Loviisassa oli vuonna 2022 yhteensä 4 889 työpaikkaa ja kunnassa asui 5 958 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 57,0 prosenttia. Loviisan työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 57,1 prosenttia, jalostuksen 35,9 prosenttia ja alkutuotannon 5,0 prosenttia.

Loviisan työpaikkaomavaraisuus on 82,1 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 76,4 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 10,0 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Loviisassa on 144,5 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Työnantajat

Hydrauliikkayritys Liljendalissa

Loviisan kaupunki on paikkakunnan suurin työnantaja. Sillä on yli tuhat työntekijää, ja sen vuosibudjetti on noin 130 miljoonaa euroa. Loviisan tuloveroprosentti on 20,25 %. Vuonna 2019 kaupunki sai verotuloja 59 miljoonaa ja valtionosuuksia 25 miljoonaa. Toimintatuloja oli 24 miljoonan edestä. Suurimmat menoerät olivat henkilöstökulut (49 miljoonaa) ja palvelujen ostot (47 miljoonaa). Vuonna 2020 kuntakonsernin lainakanta oli 7158 euroa per asukas, eli pienempi kuin Uudenmaan kunnilla keskimäärin. Loviisan kaupungin vuoden 2021 tilinpäätös oli 4,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupunki omistaa merkittäviä vähemmistöosuuksia Loviisan Satama Oy:stä ja Kymenlaakson Sähkö Oy:stä. Vuonna 2019 Loviisan työpaikkaomavaraisuus oli 82,0 %. Tilastokeskuksen jaottelun mukaan 5,4 % työpaikoista oli alkutuotannossa, 32,7 % jalostuksessa ja 59,4 % palvelualoilla. Työllisyysaste oli 73,8 %, korkein sitten vuoden 1989. Marraskuussa 2021 Loviisassa oli 11,4 % työttömiä työnhakijoita, kun koko Uudenmaan vastaava luku oli 10,0 %.

Loviisan suurin yksityinen työnantaja on Fortum Power and Heat Oy ja sen ydinvoimala Hästholmenin saarella, 15 km keskustasta etelään. Fortumilla on Loviisassa yli 500 työntekijää. Keskustaajamassa on Lovalin sähköisiä komponentteja valmistava tehdas. Se työllistää noin 300 henkilöä, ja Loval on siten kaupungin kolmanneksi suurin työnantaja. Teollisuusalueita on eri puolilla kuntaa. Keskustan läheisyydessä on Uusi ja Vanha teollisuusalue, joissa lähinnä on pieniä yrityksiä kuten korjaamoja ja varaosaliikkeitä. Valkossa on satamatoimintojen ohella myös muuta teollisuutta, siellä sijaitsevat mm. puuelementteihin erikoistunut Timberpoint ja venevalmistaja Boomeranger Boats. Liljendalin teollisuusalueella on useita viime aikoina hyvin menestyneitä yrityksiä kuten terveydenhuollon tuotteita valmistava Teampac, pakkausalalla toimiva Liljendalin Tehdas, kierrehylsyjä valmistava Topcore ja hydrauliikkayritys Mecanil. Tesjoen teollisuusalueen yrityksistä mainittakoon Kuusisen Kala (Disa’s Fish), Eltete (puun ja paperin jalostus) ja erikoiskemikaaleja valmistava Nalco Finland Manufacturing. Myös Koskenkylässä on pienimuotoinen teollisuusalue.

Väestö

Väestörakenne

Loviisa on asukasluvultaan Suomen 78. suurin kunta. Loviisan asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 14 458 asukasta, mikä on 0,8 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Loviisan väkiluku on ollut laskeva 1990-luvulta lähtien. Loviisan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 76,6 prosenttia, mikä on noin 24,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Loviisan väestöstä on 15,5 prosenttia. Työikäisiä Loviisassa on 59,3 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 25,3 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Loviisassa oli vuonna 2021 yhteensä 696 eli 4,8 prosenttia kaupungin asukkaista.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2021 tilanteen mukainen.

Loviisan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			17 587
1985			17 143
1990			16 970
1995			16 347
2000			15 833
2005			15 683
2010			15 595
2015			15 311
2020			14 745
Lähde: Tilastokeskus

Koulut ja opetus

Loviisassa on 13 peruskoulua, kuusi suomenkielistä ja seitsemän ruotsinkielistä. Kouluista kymmenen sijaitsee kyläkeskuksissa ympäri Loviisaa. Lukioita on kaksi, suomenkielinen Loviisan lukio ja ruotsinkielinen Lovisa Gymnasium. Kaupungissa on kaksikielinen kansalaisopisto, joka järjestää kursseja sekä keskustassa että kylissä ja toimii myös Lapinjärven ja Pyhtään alueella.

Koskenkylän koulukeskus

Loviisan kaupunki panosti 2010-luvulla ja varsinkin viime vuosikymmenen vaihteessa isosti koulurakennuksiin. Keskustaajaman suomenkielisessä koulukeskuksessa valmistui uusi rakennus alakoululaisille vuonna 2014. Sisäilmaongelmien vuoksi rakennus oli ajoittain poissa käytöstä vuosina 2018–2019. Harjurinteen koulun ja Loviisan lukion 1950-luvulla rakennettu vanha osa on peruskunnostettu, ja oppilaiden liikuntamahdollisuuksia on parannettu mm. palloilukentillä.

Uusimmat koulut ovat puurakenteisia. Koskenkylä sai uuden kaksikielisen koulukeskuksen, kun Forsby skolan rakennuksen viereen nousi uusi hirsikoulu. Myös vanha koulu on hirrestä tehty, ja se peruskorjattiin samaan aikaan. Koulukeskus valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2020.

Loviisan keskustan uuden ruotsinkielisen yläkoulun – Lovisavikens skolan – rakentamisessa käytettiin hieman modernimpia puumateriaaleja, CLT-elementtejä ja liimapuupalkkeja. Kaksikerroksinen koulu valmistui loppuvuonna 2020, ja samoihin aikoihin peruskorjattiin viereistä Lovisa Gymnasium-koulua. 1900-luvun alun jugendrakennuksessa uudistettiin talotekniikkaa (mm. ilmanvaihto) ja 1950-luvun lisäsiiven ulkopuolelle rakennettiin hissikuilu.

Seurakunnat

Vuoden 2023 lopussa loviisalaisista 68,2 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,5 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 30,3 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan.

Evankelis-luterilainen kirkko on vuoden 2019 rakenneuudistuksen jälkeen jakautunut kahteen seurakuntaan, Agricolan suomalaiseen ja Agricolan ruotsalaiseen seurakuntaan, jotka toimivat myös Lapinjärven kunnan alueella. Seurakunnat muodostavat Loviisanseudun seurakuntayhtymän.

Vuoden 2010 kuntaliitoksen jälkeisinä vuosina kaupungissa toimi viisi evankelis-luterilaista seurakuntaa: Liljendalin seurakunta, Loviisan suomalainen seurakunta, Pernajan seurakunta, Ruotsinpyhtään seurakunta ja Lovisa svenska församling.

Suomen ortodoksisen kirkon Kaakkois-Suomen seurakunta toimii myös Loviisan alueella. Kaupungissa on myös itsenäinen helluntaiseurakunta.

Matkailu

Majoitus

Loviisassa on suhteellisen monipuoliset majoitusmahdollisuudet. Ydinkeskustassa on kaksi hotellia, ja keskustassa tai sen tuntumassa pari hieman vaatimattomampaa majataloa. Strömforsin rauhallisesta ruukkimiljööstä löytyy korkeatasoista bed & breakfast-majoitusta. Eri puolilla kuntaa on yksittäisiä vuokramökkejä ja -huviloita. Rönnäsin golfkentän yhteydessä – Pernajanlahden länsirannalla – on mökkikyliä joissa on kymmeniä mökkejä.

Leirintäalue

Willa Björksten, Loviisa Camping

Loviisa Camping sijaitsee Tamminiemessä Loviisanlahden rannalla. Leirintäaluetta ylläpitää Loviisan kaupunki. Keskusta on kahden kilometrin päässä, mutta Laivasiltaan – kesäelämän keskipisteeseen – on matkaa vain runsas kilometri. Loviisan uimaranta Plagen sekä Casinopuiston tennis- ja padelkentät ovat aivan vieressä. Leirintäalueella on vanha muotopuutarha ja kaksi hyvin alkuperäisinä säilynyttä empire-tyylistä puutaloa 1800-luvulta. Vaaleansinisessä talossa toimii vastaanotto, kahvio ja huoltotilat, ja keltaisessa – Willa Björkstenissä – on seitsemän majoitushuonetta (piharakennuksessa kolme lisää). Asuntoauto- ja asuntovaunupaikkoja on noin 50, telttapaikkoja noin 20. Alue on avoinna keväästä syksyyn.

Vierasvenesatamat

Vierailevia veneilijöitä varten on useita virallisia pienvenesatamia vieraspaikoilla. Lähinnä kaupungin keskustaa sijaitsee Laivasillan vierasvenesatama jolla on 60 vieraspaikkaa. Se on ns. Roope-satama eli täyttää Pidä Saaristo Siistinä ry:n ympäristövaatimukset. Laivasillalta alle kilometri etelään on Tullisillan vieraslaituri, joka on tarkoitettu lähinnä hieman isommille veneille. Svartholman linnoitussaaressa on noin 65 ilmaista vierasvenepaikkaa. Vieraslaitureita on myös Kabbölessä, Backstensstrandissa ja Rönnäsissä.

Nähtävyydet

Loviisan uusgoottilainen kirkko Raatihuone ja Esplanadi (torin ympäristö) Historiallisen alakaupungin puutalokorttelit Laivasilta-alue ja sen punamullatut aitat Restauroitu Loviisan Kappeli (1800-luvulta, kahvila) Komendantintalo 1750-luvulta (kaupungin museo) Onneli ja Anneli-puisto ja -leikkimökki (Kappelinpuistossa) Seurahuone (1860-luvulta, ravintola) Loviisan linnoitus (bastionit Ungern ja Rosen, Ehrensvärdinpolku) Bongan linna (Riitta Nelimarkan ateljee) Myllyharjun kävelyreitti (vanha tuulimylly, Kukkukiven näkötorni) Degerbyn ratsutilan sivurakennus (1690-luvulta, ravintola) Upseerikasarmi 1750-luvulta ja ortodoksinen kellotapuli

Keskustaajaman ulkopuolella: Strömforsin ruukki ja Ruotsinpyhtään kirkko Svartholman merilinnoitus Pernajan Pyhän Mikaelin kirkko Eija's Garden (puutarha Ahvenkoskella) Liljendalin puukirkko Malmgårdin linna ja tilapuoti Savukosken museosilta Suur-Sarvilahden kartano Brannin luola (Kukuljärven läheisyydessä) Skinnarbyn kauppamuseo ja sen puutarha

Tapahtumat

Kekri-tapahtuma Strömforsin ruukissa

Kesät ovat kaupungissa vilkasta aikaa. Suosittuja ja toistuvia tapahtumia ovat m.m. Loviisan Wanhat Talot, venefestivaali Small Ships' Race, juhannusjuhlat Laivasillalla ja Svartholmassa, Avoimet puutarhat, Rauhanfoorumi, Nya Östis-lehden lukijajuhla, Loviisan viikko, Kuningas saapuu Loviisaan-viikonloppu ja toto-ravit. Itse keskustaajaman ulkopuolella järjestetään Vanhan ajan päivät (Jokelan kotiseutumuseo), Liljendal-päivät, Rootsinpyhtää Bluegrass ja Ruukki Picnic (veteraaniautoja).

Alkusyksyllä vietetään Sibeliuspäiviä eri puolilla kaupunkia, ja Muinaistulien yötä Laivasillalla. Loka-marraskuun taitteessa on Strömforsin ruukissa muutaman vuoden ajan järjestetty Kekri-tapahtuma, joka on vetänyt paljon väkeä. Talvella loviisalaiset avaavat kotinsa yleisölle Wanhan Ajan Joulukodit-tapahtuman puitteissa, ja joulumarkkinoita järjestetään torilla, Laivasillalla, Strömforsin ruukissa ja Malmgårdin kartanolla. Uuttavuotta juhlitaan mm. kabaree-esityksillä paikallisessa elokuvateatterissa. Keväällä on Brandenstein-marssi huhtikuussa, sitten vietetään vappua torilla ja Laivasillalla, ja myöhemmin toukokuussa on Kesäkauden avajaiset Strömforsin ruukissa.

Asuntomessut 2023

Kansalliset asuntomessut pidettiin Loviisan Kuningattarenrannassa 7. heinäkuuta – 6. elokuuta 2023. Asuinalue on täysin uusi ja sijaitsee Loviisanlahden ja Saaristotien välissä, vain kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Alueella on parikymmentä omakotitaloa, kaksi paritaloa, rivitalo sekä puurakenteinen kerrostalo. Monella tontilla on oma ranta, ja lähes kaikilla on merinäköala. Kelluva talo herätti suurta mielenkiintoa. Messualueen pohjoisosassa on ekologinen viheralue, jonka viereisessä kaislikossa kulkee pitkospuureitti keskiosaan. Uusi jalankulkusilta yhdistää messualueen vastakkaiseen rantaan ja vanhaankaupunkiin. Osana messuja järjestettiin kelluva venenäyttely, ja viralliset oheiskohteet olivat Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä sekä Loviisan keskustassa sijaitseva Sibeliustalo.

Urheilu ja liikunta

Urheiluseurat

Jalkapalloseura FC Loviisa syntyi, kun Loviisan Tor ja Loviisan Riento vuonna 1992 yhdistivät toimintansa kyseisen lajin osalta. Riento jatkoi nyrkkeily- ja painiseurana, Loviisan Torin lajeina ovat nykyään salibandy, hiihto, sulkapallo ja yleisurheilu. FC Loviisalla on myös futsaljoukkueita, ja muita palloilulajeja voi harrastaa ainakin Loviisan Tenniskerhossa ja Hokki Basket-koripalloseurassa. Kaupungissa on sekä jääkiekko- että taitoluisteluseura, ja kamppailulajeja voi harrastaa judo- ja taekwondoseuroissa. Ruotsinkielinen voimisteluseura Lovisa Gymnastikförening on perustettu jo vuonna 1897. Pienemmissä taajamissa on paikallisia seuroja joiden lajeihin kuuluvat mm. hiihto, yleisurheilu ja frisbeegolf. Loviisassa on myös aktiivinen ampumaseura.

Liikuntapaikat

Särkjärven eteläinen uimaranta

Loviisan liikuntahalli sijaitsee keskustan tuntumassa, Loviisanlahden vieressä. Hallia käyttävät m.m. Loviisan Torin salibandyjoukkueet ja FC Loviisan futsaljoukkueet. Koskenkylässä on samankokoinen Agricola-halli, kun taas Liljendalissa ja Valkossa sijaitsevat liikuntasalit ovat selvästi pienemmät. Keskustassa on pari yksityistä kuntosalia, kunnan ylläpitämiä saleja on myös muissa taajamissa.

Loviisan Uudella teollisuusalueella on yksityinen padelhalli, ja Rauhalan kaupunginosassa on Loviisan Keilailuliiton ylläpitämä keilahalli. Rauhalassa sijaitsee myös Loviisan kaupungin kevytrakenteinen jäähalli, ja aivan sen vieressä on FC Loviisan hallinnoima tekonurmikenttä. Suomenkielisen koulukeskuksen yhteydessä on hieman pienempi tekonurmikenttä.

Keskustan läheisyydessä on Keskusurheilukenttä ja sen vieressä harjoittelukenttä. Urheilukenttiä on myös m.m. Liljendalissa, Ruukissa, Isnäsissä, Pernajan kirkonkylässä ja Valkossa. Loviisan keskustaajaman Casinopuistossa – Plagenin uimarantaa vastapäätä – on kolme tenniskenttää joita halloinnoi Loviisan Tenniskerho. Puistossa on myös uusi padelkenttä, ja uimarannalla on kaksi lentopallokenttää. Muista uimarannoista mainittakoon Särkjärven eteläinen ja Liljendalin Taikaranta. Loviisassa on kolme frisbeegolfrataa jotka sijaitsevat Valkossa, Pernajan kirkonkylässä ja Liljendalissa. Pernajanlahden länsirannalla Rönnäsissä on 18-reikäinen golfkenttä. Eri puolilla kuntaa on jääkiekko- ja luistelukenttiä sekä pienempiä pallokenttiä.

Lappnorin kylässä sijaitsee boulderoinnin harrastajien kiipeilyreitti Burden of Dreams, joka on yksi maailman vaikeimmista.

Ravirata

Loviisan ravirata sijaitsee vain 700 metrin päässä Loviisan torilta. Rata valmistui vuonna 1950, ja sitä ylläpitää vuonna 1926 perustettu Itä-Uudenmaan Oriyhdistys ry. Kesäaikana radalla järjestetään viidet toto-ravit, ja rata toimii myös ympärivuotisena valmennusratana. Vuonna 2018 rata palkittiin Vuoden kesäraviratana.

Ulkoilureitit

Keskustaajamassa on kaksi luonnonläheistä ja historiallista kävelyreittiä: Ehrensvärdinpolku ja Myllyharjun kävelyreitti. Molemmat reitit ovat noin kaksi kilometriä pitkät. Hieman kauempana keskustasta on Urheilupaviljongin, Harmaakallion, Tesjoen ja Valkon kuntopolut, jotka talvisin toimivat hiihtolatuina. Liljendalissa on lyhyt kuntopolku ja hiihtolatuja on myös Pernajan kirkonkylässä, Koskenkylässä, Andersbyssä, Ruotsinpyhtään kirkonkylässä ja Ruotsinkylässä.

Strömforsin ruukin läheisyydessä on Kukuljärven vaellusreitti, jonka lähtöpaikka on Ruukin urheilukeskuksessa (suuri maksuton pysäköintialue). Vaellusreitti on noin kahdeksan kilometriä pitkä, mutta jos haluaa nähdä ns. Brannin luolan täytyy kävellä kaksi kilometriä lisää. Reitin varrella on grillikatoksia Kukuljärven ja Kymijoen rannoilla. Maasto on osittain mäkinen ja epätasainen, mutta maisemat ovat hienot. Vaikeakulkuisuuden vuoksi reitti ei kuitenkaan sovellu liikuntarajoitteisille. Liljendalissa on 11,5 km pitkä Kallen kierros, joka kulkee paljon tasaisemmassa maastossa.

Kulttuuri

Murre

Loviisan alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Loviisan puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Loviisan murre kuuluu kaakkoishämäläiseen Iitin ryhmään. Loviisan ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän itä-uusimaalaisiin murteisiin.

Museot

Komendantintalo (Berner 1755)

Loviisan kaupungin museo on perustettu vuonna 1904, ja 1960-luvusta asti sen päätoimipiste on sijainnut vuonna 1755 valmistuneessa Komendantintalossa. Siellä on perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia teemanäyttelyitä. Museon alaisuudessa toimivat Strömforsin ruukin pajamuseo ja Viirilän kotiseutumuseo. Pajamuseossa voi tutustua entisajan rautaruukin toimintaan ja seppien työskentelyyn, Viirilässä esitellään menneiden vuosisatojen talonpoikais- ja käsityökulttuuria.

Loviisassa on myös useita yksityisiä museoita, lähimpänä keskustaa on Merenkulkumuseo. Se sijaitsee kaupungin vanhalla satama-alueella Laivasillalla, ja sitä ylläpitää Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiö. Museo esittelee kaupungin merenkulkuhistoriaa laajasti, siellä on laivojen pienoismalleja, tauluja, vanhan höyrylaivan salonki ja muuta merenkulkuun liittyvää. Laivasillan satavuotias hinaajalaiva Onni kuuluu sekin säätiölle.

Kunnan koillisosassa Ruotsinkylässä on Jokelan kotiseutumuseo, joka on erikoistunut maa- ja metsätaloushistoriaan. Se on avoinna heinäkuun sunnuntait, muulloin sopimuksen mukaan. Pernajanlahden länsirannalla sijaitsevat Rönnäsin Saaristomuseo ja Isnäsin höyrykonemuseo. Koskenkylässä on Agricola-museo ja Skinnarbyssä "Suomen pienin kauppamuseo" (tavaraa 1950- ja 1960-luvuilta).

Kirjastot

Loviisan kaupungin pääkirjasto toimi vuodesta 1998 kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Seurahuone-kiinteistössä. Sisäilmaongelmien vuoksi kirjasto kuitenkin muutti pois vuonna 2018, ja toiminta jatkui Alakaupungissa. Lähikirjastoja on Tesjoella, Liljendalissa ja Pernajan kirkonkylässä. Lisäksi kaupunkia kiertää kirjastoauto. Loviisan kirjasto kuuluu uusimaalaisten kuntien yhteiseen Helle-verkkokirjastoon.

Kuvataide

Bongan linna

Loviisan ympärivuotuisesti avoinna olevat taidegalleriat sijaitsevat kaikki keskustassa. Galleria Theodor on Loviisan taideyhdistys ry:n ylläpitämä näyttelytila.. Kunnostetussa Almintalossa järjestetään sekä näyttelyitä että erilaisia kulttuuritapahtumia. Bongan linnassa on professori, taiteilija Riitta Nelimarkan värikäs kotigalleria. Galleri Emiliessä on esillä mm. Kristina Elon taidetta, ja se toimii myös kehysverstaana.

Kesäisin järjestetään näyttelyitä Laivasillalla, Galleria Saltbodanissa ja Klassiset Veneet ry:n aitassa. Kesänäyttelyitä on myös Strömforsin ruukin gallerioissa Tallinmäellä. Sarvisalon Zabludowicz Collection-taidekokoelma on hyvin harvoin avoinna yleisölle.

Kaupungissa on myös aktiivinen valokuvauskerho – Loviisan Kameraseura – jolla on oma kokoontumistila ja studio Vanhassa Meijerissä Chiewitzinkadulla. Jäsenten kuvia on jatkuvasti esillä Kuningattarenportin Safcafessa, ja kerho julkaisee myös Loisto-nimisen ilmaislehden. Sekä kamerakerho että taideyhdistys järjestävät kursseja, ja kuvataidetta voi opiskella myös Loviisan taidekoulussa.

Musiikki ja tanssi

Porvoonseudun musiikkiopisto tarjoaa opetusta myös Loviisassa. Opistolla on omat toimitilat Sibeliustalossa, kirkon tuntumassa. Opetus on suunnattu sekä lapsille ja nuorille että aikuisille, ja opisto tekee yhteistyötä paikallisten koulujen ja päiväkotien kanssa. Loviisassa on useita suomen- ja ruotsinkielisiä kuoroja, ja Musiikkiopiston alaisuudessa toimii kaksikielinen lastenkuoro. Loviisan kaupungin soittokunta perustettiin jo vuonna 1888, ja se toimii nykyään harrastajapohjaisena puhallinorkesterina.

Loviisan tanssiopisto on vuonna 2007 perustettu kannatusyhdistyspohjainen tanssioppilaitos. Se tarjoaa harrastusmahdollisuuden kaikenikäisille, ja opetuslajeina ovat mm. lastentanssi, nykytanssi ja klassinen baletti. Tanssiopiston päätoimipisteet sijaitsevat Loviisan keskustassa.

Teatteri

Loviisassa ei ole kaupunginteatteria, lähin sellainen sijaitsee Kotkassa. Kesä- ja harrastajateattereita sen sijaan on useita. Loviisan teatteri on vuonna 1978 perustettu harrastajateatteri. Sillä ei ole vakituista toimipaikkaa tai näyttämöä, vaan esitykset järjestetään eri puolilla kuntaa. Strömforsin ruukissa toimii ammattiteatteriksi itseään kutsuva Ruukinmyllyn kesäteatteri. Sen katetun katsomon istuinpenkeille mahtuu 240 katsojaa.

Ruotsinkielinen Lurensin kesäteatteri (Lurens sommarteater) toimii Hardomin kylässä, ja se tunnetaan erityisesti pyörivästä katsomostaan. Kyseessä on harrastajateatteri mutta ohjaajat ovat ammattilaisia. Liljendalissa teatteriharrastajat esittävät jokavuotisen revyyn paikallisella (ruotsin kielen) murteella. Teatterikursseja kaupungissa järjestävät sekä Loviisan teatteri että Loviisan taidekoulu.

Terveydenhuolto

Keskustan tuntumassa on kunnallinen terveyskeskus, jossa on myös 25 potilaspaikan sairaalaosasto. Terveyskeskuksessa on päivystys vain ns. konttoriaikana, mutta loviisalaiset voivat hakeutua myös Kymenlaakson keskussairaalan päivystykseen. Loviisa kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Vuoden 2023 alusta Itä-Uudenmaan hyvinvointialue otti vastuun julkisesta terveydenhuollosta. Fysioterapiaa ja hammaslääkäripalveluita on saatavilla sekä julkisella että yksityisellä puolella. Lisäksi keskustassa on Mehiläisen työterveysasema.

Pelastustoimi

Loviisan kaupungin pelastustoimesta vastaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitos. Loviisan alueella toimii kymmenen vapaapalokuntaa, minkä lisäksi Fortumilla on oma tehdaspalokunta Loviisan ydinvoimalaitosta varten.

Ystävyyskunnat

Suomen ystävyyskuntatoiminta sai alkunsa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kuntien ja kuntajärjestöjen ohella keskeinen toimija on ollut kansalaisjärjestö Pohjola-Norden, jolla on paikallisyhdistys myös Loviisassa. Viime vuosikymmeninä ystävyystoiminta on suuntautunut myös muihin maihin, Loviisan osalta Viroon ja Unkariin.

• Fjallabyggð (Ólafsfjörður) – Islanti
• Haapsalu – Viro
• Hillerød – Tanska
• Horten – Norja
• Karlskrona – Ruotsi
• Kohila – Viro
• Paks – Unkari
• Varaš – Ukraina

Tunnettuja asukkaita

Yhteiskunta ja politiikka

• Otto Andersson (s. 1983), kansanedustaja (RKP)
• Ernst von Born (1885–1956), lakimies ja poliitikko, vapaaherra (RKP)

Kuvia

• 
  Pernajan kirkko (1400-luvulta)
• 
  Laivasilta
• 
  Sibeliustalo (1807)
• 
  Pitkäsaari
• 
  Upseerikasarmi (1754–1755)
• 
  Linnake Bastion Ungern
• 
  Eija's Garden
• 
  Liljendalin silta
• 
  Alakaupunki
• 
  Strömforsin ruukki
• 
  Lovisa Gymnasium
• 
  Valkon viljasiilot

Katso myös

• Luettelo Loviisan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loviisa Wikimedia Commonsissa

• Loviisan kaupungin verkkosivusto
• Kuningattarenrannan (asuntomessujen) verkkosivusto
• OpenStreetMap: Loviisa
• Visit Kotka-Hamina
• Pikkukaupunki-lehti