Lanneveden valuma-alue
Lanneveden valuma-alue (vesistöaluetunnus 14.65) on Saarijärven reitin valuma-alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue, jonka pinta-ala on 290,62 neliökilometriä ja järvisyys on 9 %. Vesistön valuma-alueen alarajana on Summanen, johon Lannevedeltä alkava Lannejoki laskee. Reitin vedet tulevat seuraavaksi Saarijärven alueelle (14.61).[1][2]
Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lanneveden valuma-alueen pääuomasta ei ole kirjallisia lähteitä. Suomessa otetaan pääuomaan ne virtavedet ja reitin järvet, joissa virtaa paljon vettä. Jokihaarassa pääuomaan valitaan se uoma, jossa virtaa enemmän vettä. Virtaamatietoja ei ole aina saatavilla, joten tässäkin määritys tehdään uoman valuma-alueen suuruuden mukaan. Pienellä alueella sadanta on melko yhtenäinen, joten suurta virhettä ei tällöin tehdä. Lannejoki, joka on vain parin kilometrin mittainen, toimii Lannevedestä laskevana pääuomana. Lanneveden länsirantaan laskee Palsanpuro, jonka Palsanpuron valuma-alue on pinta-alaltaan noin 20 neliökilometriä (km²), itärantaan Kivipuro, jonka valuma-alue on 13 km², ja Isojoki, jonka joensuun valuma-alueen pinta-ala on 213 km². Pääuomaan kuuluvat alajuoksulla Lannejoki, Lannevesi ja Isojoki. Isojoen alajuoksulla siihen yhtyy kaakosta tuleva Sammalispuro, jonka valuma-alueen pinta-ala 14 km². Sen lähellä sijaitsee Iso-Kuukan valuma-alue, jonka laskuoja yhtyy Isojokeen edellisesti hieman yläjuoksulle päin. Isojoki, joka alkaa Sääkspään järvestä, on selkeästi suurin joki ehdokkaaksi pääuomaan. Sen alkukohdan yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 154 km². Sääkspään pohjoisosaan tulee Iso-Uuraisen järvestä kaksi laskujokea. Ne ovat Iso-Uuraisen valuma-alueen laskujokia ja valuma-alueen pinta-ala on 15 km². Sääkspään eteläosaan laskee Tehlon kautta leveä Pajujoki, joka on Muikkujoen valuma-alueen laskujoki. Sen valuma-alueen ala on 36 km². Sääkspään sivu-uomat ovat vaatimattomia ja sekä Sääkspää että Kyynämöinen kuuluvat reitin pääuomaan eli pääreittiin. Kyynämöiseen laskee kolme suurempaa jokea tai puroa. Kyynämöisen kaakkoispäähän tulee Kylkijoki, jonka Kylkijoen valuma-alueen pinta-ala on 18 km². Lounaasta tulee Saunajoki, jonka Saunajoen valuma-alue on alaltaan 37 km². Kolmas on luoteispäähän laskeva Koirapuro, jonka valuma-alue on 12 km² suuruinen. Näistä pääuomaan otetaan Saunajoen valuma-alue. Seuraamalla vesistöviranomaisten merkitsemää vesireittiä, voidaan seurata pääuomaa lähes yläjuoksulle saakka. Joen nimi on alajuoksulla Saunajoki, mutta keskijuoksulla Honkapuro. Honkapuron alkaa Multian Sahrajärveltä Honkaselän pohjoispuolelta. Seutu on tiheään ojitettua seutua. Tähän kohtaan tulee luoteesta ja lounaasta purot, jotka ovat kumpikin hyviä ehdokkaita pääuomaan. Pääuoman pituuden arviointiin otetaan näiden pituuksien keskiarvo.[2][3][4]
Pääuoman pituus saadaan laskemalla lueteltujen vesistöjen uoman pituudet yhteen järvenselkien suorilla etäisyyksillä. Joen uomien arvot on poimittu vesistöviranomaisten uomatietokannasta ja järvien selät on mitattu karttapalveluiden etäisyystyökalulla. Näin tulee pääuoman pituudesta ala- ja keskijuoksulla varsin tarkka arvio. Sen mukaan pääuoman pituus on 45,6 kilometriä pitkä. Pituudesta on jätetty pienet latvaojat pois, joten pääuomaan voitaneen ottaa käyttöön arvio 45 kilometriä.[3]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannen jakovaiheen alueita ovat seuraavat yhdeksän aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä [1][2]:
- Lanneveden alue (14.651)
- Palsanpuron valuma-alue (14.659)
- Isojoen alue (14.652)
- Iso-Kuukan valuma-alue (14.654)
- Kyynämöisen–Sääkspään alue (14.653)
- Iso-Uuraisen valuma-alue (14.655)
- Muikkujoen valuma-alue (14.656)
- Kylkijoen valuma-alue (14.657)
- Saunajoen valuma-alue (14.658)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lanneveden valuma-alue (14.65) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.6.2019.
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Lanneveden valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.10.2023.
- ↑ Lanneveden valuma-alueen pinta-alamääritys (Valuma-alueen rajaustyökalu KM10) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.10.2023.