Laila Hirvisaari
| Laila Hirvisaari | |
|---|---|
 Laila Hirvisaari Turun kirjamessuilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1938 Viipuri |
| Kuollut | 16. kesäkuuta 2021 (83 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Lehmusten kaupunki (1972) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies; 7. kesäkuuta 1938 Viipuri – 16. kesäkuuta 2021[1] Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[2] Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Hirvisaari on Ursula Pohjolan-Pirhosen ja Kaari Utrion ohella huomattavimpia suomalaisia historiallisista aiheista kirjoittaneita naiskirjailijoita.
Syksyyn 2008 mennessä Hirvisaaren kirjoja oli myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.[3] Suuresta suosiostaan huolimatta Hirvisaari antoi haastatteluja vain harvoin ja kertoi silloinkin yksityiselämästään varsin niukasti.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laila Hirvisaari syntyi 7. kesäkuuta 1938 Viipurissa. Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies.
He saivat kolme tytärtä: Kristiinan (s. 1958), Eveliinan (s. 1964) ja Anuliinan (s. 1968). Tyttäristä Eve Hietamies on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta; virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti vuonna 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin, minkä jälkeen hän julkaisi romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.
Hirvisaaren (Hietamiehen) ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa.
Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää ja sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.
Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle mutta palasi myöhemmin Helsinkiin.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laila Hirvisaari julkaisi 41 romaania, useita näytelmiä sekä novelleja ja muita julkaisuja. Ensimmäisen kirjansa Hirvisaari (Hietamies) julkaisi vuonna 1972. Kallis kotimaa (2004) jäi viimeiseksi Laila Hietamiehen nimellä julkaistuksi romaaniksi; sen jälkeen ilmestyneet teokset on julkaistu nimellä Laila Hirvisaari. Kirjat on kustantanut Otava lukuun ottamatta vuonna 1985 ilmestynyttä Joulumuisto-novellia, jonka on julkaissut Gummerus.
Hirvisaaren teokset ovat olleet monina vuosina myydyimpiä kotimaisia kaunokirjoja. Esimerkiksi vuonna 2004 myydyin teos oli Kallis kotimaa (121 600 kpl),[4] vuonna 2009 Pihkovan kellot (82 400 kpl),[5] vuonna 2011 Minä, Katariina (83 900 kpl)[6] ja vuonna 2013 Me, Keisarinna (62 800 kpl).[7]
Vuodesta 2002 Laila Hirvisaaren nimeä kantava rahasto on jakanut vuosittain 5 000 euron apurahan aloittelevalle kirjailijalle.[8]
Laila Hirvisaaren miljoonas kirja painettiin vuonna 1982,[9] toinen miljoona meni rikki vuonna 1992,[9] kolmas vuonna 2002 ja neljäs vuonna 2008.
Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Teos | Julkaisuvuosi | Sarja | Kustantaja |
|---|---|---|---|
| Nimellä Laila Hietamies | |||
| Lehmusten kaupunki | 1972 | Lehmusten kaupunki | Otava |
| Unohduksen lumet | 1973 | ||
| Käden kosketus | 1974 | ||
| Elämän huipulla | 1974 | ||
| Rakkaani tuli vuorilta | 1975 | ||
| Kukkivat kummut | 1976 | Lehmusten kaupunki | |
| Maan väkevän lapset | 1977 | Hamina | |
| Kaikilla elämän kaipuu | 1978 | ||
| Kuin tuuli tähkäpäissä | 1979 | ||
| Mäeltä näkyy toinen mäki | 1980 | Kannas | |
| Maa suuri ja avara | 1981 | ||
| Hylätyt talot, autiot pihat | 1982 | ||
| Vierailla poluilla, oudoilla ovilla | 1983 | ||
| Edessä elämän virrat | 1984 | ||
| Pilvissä taivaanlaiva | 1986 | Laatokka | |
| Maan kämmenellä | 1987 | ||
| Valamon yksinäinen | 1988 | ||
| Jäiden soitto | 1989 | ||
| Valkeat yöt | 1990 | ||
| Valoa kohti | 1991 | ||
| Vienan punainen kuu | 1992 | ||
| Sonja | 1993 | Sonja | |
| Valkoakaasiat | 1994 | ||
| Myrskypilvet | 1995 | ||
| Satakielimetsä | 1996 | ||
| Viktoria | 1997 | ||
| Kylä järvien sylissä | 1998 | Anni | |
| Siniset Viipurin illat | 1999 | ||
| Kesän korkea taivas | 2000 | ||
| Syksyksi kotiin | 2001 | Lehmusten kaupunki | |
| Koivu ja tähti | 2002 | ||
| Siellä jossakin | 2003 | ||
| Kallis kotimaa | 2004 | ||
| Nimellä Laila Hirvisaari | |||
| Kruununpuisto | 2005 | Imatra | Otava |
| Myrskyn edellä | 2006 | ||
| Grand Hotel | 2007 | ||
| Vuoksen helmi | 2008 | ||
| Pihkovan kellot | 2009 | ||
| Minä, Katariina | 2011 | Katariina | |
| Me, Keisarinna | 2013 | ||
| Hiljaisuus | 2016 | ||
Muu kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joulumuisto, Gummerus 1985
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Unohduksen lumet, ensi-ilta helmikuussa 1975 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
- Olga, ensi-ilta maaliskuussa 1977 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
- Muuttolinnut, ensi-ilta marraskuussa 1992 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
- Keisarin perhe ja pyhä paholainen, ensi-ilta syyskuussa 1993 Suomen Kansallisteatterissa
- Katariina Suuri, ensi-ilta syyskuussa 1996 Suomen Kansallisteatterissa
- Maan kämmenellä, sovitus yhdessä Panu Rajalan kanssa, ensi-ilta Pyynikin kesäteatterissa 17.6.1998
- Mannerheim − mies moneksi, kantaesitys/ensi-ilta 24.3.1999 Suomen Kansallisteatterissa
TV-sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirje isältä, kolmiosainen draamasarja. Käsikirjoitus yhdessä Eve Hietamiehen kanssa. Ohjaus Heidi Köngäs. TV1 2003
- Tauno Tukevan sota. Käsikirjoitus yhdessä Eve Hietamiehen kanssa. Ohjaus Heidi Köngäs. TV1 2010[10]
Romaanien dramatisoinnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olga, TV-näytelmä, TV 1/1978
- Hylätyt talot, autiot pihat, kuunnelma, YLE/1989
- Mäeltä näkyy toinen mäki, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1989
- Maa suuri ja avara, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1994
- Lehmusten kaupunki, näytelmä, Lappeenrannan kaupunginteatteri 1997
- Hylätyt talot, autiot pihat, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1998
- Mäeltä näkyy toinen mäki, näytelmä, Lopen Teatteri/kesäteatteri 1999
- Unohduksen lumet, näytelmä, Lappeenrannan kaupunginteatteri 1999
- Hylätyt talot, autiot pihat, elokuva, 2000
- Valamon yksinäinen, näytelmä, Joensuun Kaupunginteatteri, 2002
Palkintoja ja huomionosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto 1973
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1979 ja 1983
- Kirjapöllö-palkinto 1987
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1988 kirjasta Maan kämmenellä
- Kirjallisuuden Karjala -palkinto 1988 kirjasta Valamon yksinäinen
- Lukijan Finlandia -palkinto 1993 kirjasta Sonja
- Pro Finlandia -mitali 1993
- Infon kirjailijastipendi 1997
- Pro Carelia -ansiomerkki 2000
- Professorin arvonimi 2002
- Postimerkki 2010
- Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2011[11]
- Finlandia-palkintoehdokkuus 2011 (Minä, Katariina)[12]
- Veijo Meri -palkinto 2015[13]
- 4. luokan Vapaudenristi 2017
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kerttula, Suvi – Kolsi, Eeva-Kaarina: Kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut Ilta-Sanomat. 17.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 203–204. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Laila Hirvisaaren teoksia myyty yli neljä miljoonaa kappaletta Iltalehti.fi. 1.10.2008. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ Bestsellerit 2004: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Bestsellerit 2009: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Bestsellerit 2011: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Bestsellerit 2013: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Laila Hirvisaaren rahasto Kirjakauppaliitto.fi. Arkistoitu 8.12.2011. Viitattu 6.6.2012.
- ↑ a b Saure, Salme: Laila Hietamies läheltä. Otava 1998.
- ↑ Kallista draamaa uudesta näkökulmasta. Yle Uutiset. 15.3.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 15.10.2011.
- ↑ Kirjailijaliitto palkitsi Hirvisaaren, Kejosen ja Harjanteen Helsingin Sanomat. 2.10.2011. Viitattu 17.6.2021.
- ↑ Edelliset Finlandia-palkinnon voittajat ja -ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Veijo Meri -palkinto 2021. Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 12.4.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalemaa, Kalevi: ”Hirvisaari, Laila (1938–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 802–803. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
- Saure, Salme: Laila Hietamies läheltä. Otava 1998.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjailijan omat sivut
- Otavan kirjailijaesittely
- Laila Hirvisaari Lappeenrannan maakuntakirjaston Carelica-kirjailijat sivusto
- Hietamies, Laila hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
