Pihkovan kellot
| Pihkovan kellot | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Laila Hirvisaari |
| Kansitaiteilija | Lasse Rantanen |
| Kieli | suomi |
| Genre | historiallinen romaani |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2009 |
| Sivumäärä | 428 |
| ISBN | 978-951-1-23709-9 |
| Sarja: Imatra-sarja | |
| Edeltävä | Vuoksen helmi |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pihkovan kellot on suomalaisen Laila Hirvisaaren kirjoittama romaani vuodelta 2009. Se on Imatra-sarjan päätösosa mutta samalla itsenäinen teos.
Vaikka teos on Imatra-sarjan päätösosa, sen tapahtumapaikkana ei ole Imatra,[1] joka väikkyy enää vain kaukana taustalla. Tapahtumaympäristönä on paikka ensimmäisen maailmansodan itärintaman takana turvallisessa Pihkovassa, jonne sota yltää kuitenkin kaikkine kauheuksineen, sillä sairasjunat kuljettavat haavoittuneita sinne sotasairaalaan halki Euroopan.[2] Teoksen ajallinen alkupiste on ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914. Nuoret lääkäriopiskelijattaret ja kokenut sairaanhoitajatar lähtevät komennukselle perustamaan Punaisen Ristin sotasairaalaa. He lähtevät matkaan junalla, joka kiertää kohti tuntematonta määränpäätä, kunnes saapuu Pihkovaan. Paikkana on vanha, hylätty ja jo rappiolle joutumassa oleva kartano, Lubetskin maahovi. Nuoret naiset ryhtyvät ensi töikseen siivoamaan kartanon tuhottua sisustusta haisevaa eläimenraatoa myöten, jotta paikasta saataisiin säällinen sairaala.
Laila Hirvisaari kertoo antaneensa kirjalle nimen Pihkovan kellot jo ennen kuin kävi taustatutkimusten aikaan kaupungissa ja näki kaupungin kaikki kupolit ja kirkontornit.[3] Kirjassa kerrotaan, että kartanorakennuksen pääovelta avautui näkymä alas kaupunkiin ja sen kymmeniin kirkkoihin.[4]
Perusteellisia taustatöitä tehdessään Hirvisaari kävi myös Pietarin kansalliskirjastossa ja Tarton yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan arkistoissa, jotta saisi tuntuman ensimmäisen maailmansodan arkeen.[1]
Sarjan aiemmista osista on tuttu teoksen keskeinen hahmo, suomalainen Anna Kristiina Kuzmina, joka toimii sairaalan lääkärinä. Hänen rinnalleen merkittäväksi henkilöksi nousee ennestään tuttu suomalainen toimittaja Julia Morton, jonka on tarkoitus lähteä sotakirjeenvaihtajaksi raportoimaan tapahtumista kotimaahan mutta joka joutuukin keskelle sotasairaalan arkea. Anna Kristiinan ja Julian tiet kohtaavat, kun kirja on päässyt yli puolenvälin. Realistinen tautien ja raakuuksien hätkähdyttävä kuvaus saa vastakohdakseen romanttisen kartanomiljöön, ja taustalla kulkevat historian suuret tapahtumat, Suomen venäläistämispyrkimykset ja keisarin horjuva asema.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kukkola, Liisa: Sotilassairaalan rakentaminen kysyi kirjailijalta arkistotyötä ja voimia Etelä-Saimaa. 30.6.2009.
- ↑ Tammisaaren kirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Laila Hirvisaaren sivusto
- ↑ Hirvisaari s. 38
- ↑ Laila Hirvisaari – Pihkovan kellot (Arkistoitu – Internet Archive) Savon Sanomat 15.10.2009 Teppo Kulmala
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihkovan kellot Otavan sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)