Laatokka-sarja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laatokka-sarja on Laila Hietamiehen (myöhemmin Hirvisaari) vuosina 1986–1991 julkaisema romaanisarja, jonka on kustantanut Otava. Romaanien tapahtuvat sijoittuvat pääasiassa Karjalaan ja Venäjälle vuosille 1890–1930.

Hietamies sai Kirjallisuuden Karjala-palkinnnon vuonna 1988 sarjaan kuuluvasta kirjasta Valamon yksinäinen.[1]

Sarjan romaanien esittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pilvissä taivaanlaiva (1986)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoden 1910 paikkeille. Päähenkilöinä ovat Eeva Maria, tämän aikuistuva tytär Katri, sekä Eeva Marian murrosikäinen poika Johannes. Henkilöt asuvat Impilahdella, josta on näkymät Laatokalle ja Valamon luostarikin näkyy.

Eeva Maria on Vuokkiniemeltä kotoisin oleva leski, joka on päätynyt Impilahdelle vanhemman miehen vaimoksi.Miehen kuoltua Eeva Maria on jäänyt leskeksi varakkaaseen taloon, ja aikuistuvan Katrin avioitumiseen liittyy monta mutkaa. Valamosta vierailee Impilahdella Isä Nikolai, joka on itse asiassa Eeva Marian Petja-veli, joka on muuttanut nimensä munkiksi ryhdyttyään. Tuossa munkkiudessa on jotain salaperäistä.

Eeva Marian menneisyyteen liittyy monia ahdistavia asioita. Eeva Maria matkustaa lapsuuden maisemiin Vuokkiniemelle, mikä selkeyttää asioita.

Maan kämmenellä (1987)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiseen sarjan romaaniin nähden palataan ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin, eli tapahtumat sijoittuvan vuoden 1890 paikkeille. Eletään Vienan Karjalassa pienessä Syvänmaan kylässä.

Ensimmäisessä romaanissa tavattu Eeva Maria on tässä nimeltään Maša, joka on syvästi rakastunut Mitjaan. Mitja on Mašan veljen Petjan erittäin hyvä ystävä.

Palaka-niminen tyttö joutuu lähtemään kylältä tätinsä luokse Uhtualle sen jälkeen kun hänellä on ollut traaginen suhde Petjan kanssa.

Keskeinen henkilö kylässä on pappi ja opettaja nimeltä Kamkin, jota Mitja ja Petja halveksivat. Kamkin yrittää venäläistää kylää, mutta Mitja ja Petja opiskelevat itsenäisesti jotta he pääsisivät Sortavalaan seminaariin päätyäkseen suomalaisiksi opettajiksi.

Mitjan ja Petjan seminaarihaaveet kuitenkin kariutuvat kun myrsky-yönä tapahtuu joella onnettomuus jossa heidän ikätoverinsa kuolee.

Valamon yksinäinen (1988)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoden 1913 aikoihin. Valamon yksinäinen on viitankantaja Dimitri, entiseltä nimeltään Mitja. Huolimatta 23 vuodesta luostarisaarella, Dimitri ei ole tehnyt munkin lupausta. Dimitri on elänyt erakon elämää sen jälkeen kun on joutunut jättämään rakkaansa Mašan.

Mitja ja Petja ovat Valamossa nimiltään Dimitri ja Nikolai. Dimitrin terveys on kärsinyt erakon elämästä ja rankasta paastoamisesta.

Dimitri matkustaa Krasnostokin nunnaluostariin Puolan rajalle. Nunnaluostarissa toimii parantajana ja hoitajana sisar Anna, joka paljastuu aikoinaan Vuokkiniemeltä pois lähteneeksi Palakaksi. Krasnostokissa on myös Annan tytär Katja, joka opiskelee opettajaksi ja jonka isä on Petja, nykyinen Isä Nikolai.

Anna saa Dimitrin terveyden kohentumaan ja monet salaisuudet paljastuvat. Mitjan ja Petjan joutuminen Valamon luostariin on itse asiassa pappi Kamkinin vehkeilyn tulos.

Anna on solminut avioliiton venäläisen Timofein kanssa. Timofei on vallankumouksellinen joka joutuu välttelemään tsaarin poliiseja. Dimitri ja Annakin osallistuvat Timofein kanssa aseiden kuljetukseen

puolalaisille. Nunnaluostarin johtaja Äiti Jelena ei tästä tiedä, mutta hän joutuu asiasta kärsimään seuraavassa romaanissa.

Jäiden soitto (1989)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eletään tsaarien vallan ajan viimeisiä vuosia 1916 ja 1917. Sisar Anna on sairaanhoitajana Valamossa. Hänen tyttärensä Katja sekä Katjan ystävä Marppa toimivat opettajina Vienan karjalassa, jossa

venäläistämispyrkimykset edelleen ovat voimissaan.

Timofei on Venäjällä ja osallistuu bolševikkien salaisiin tapamisiin mm. moskovalaisen opettajan Maria Petrovnan luona. Timofei joutuu kuitenkin tsaarin salaisen poliisin pidättämäksi ja hänet pahoinpidellään vankeudessa. Timofei päästetään kuitenkin vapaaksi ja Maria Petrovna kuljettaa hänet Valamoon Annan hoidettavaksi. Maria on joutunut myös pidätetyksi ja vielä raiskatuksi.

Dimitri on tehnyt päätöksen lähteä Valamosta. Hänellä on hoidossaan kirjakauppa Sortavalassa. Dimitriä kuitenkin pienessä kaupungissa pidetään 'ryssänä' ja hänet pahoinpidellään, ja hänen kauppaansa tunkeudutaan. Kirurgi Viktor Falck hoitaa Dimitrin kuntoon. Viktor avioituu myöhemmin Katjan kanssa.

Timofei on bolševikkina komennettu hoitamaan asioita Lontoossa. Vähissä rahoissa ja ruuissa hän ajautuu rikkaan ruhtinas Mihail Rjabuškinin luokse. Mihail on rikas Englannissa asuva venäläinen. Hänen luonaan on myös sisarensa Irina, entinen Äiti Jelena joka on joutunut lähtemään luostaristaan maanpakoon.

Timofei, Mihail ja Irina päätyvät lähtemään Suomen kautta Venäjälle. Matkalla heidän laivansa tuhoutuu saksalaisten miinoihin, mutta kaikki kuitenkin pelastuvat ja pääsevät Suomeen Tornion kautta.

Valkeat yöt (1990)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumoukset ovat tapahtuneet ja eletään vuotta 1922. Timofei ja vaimonsa Anna asuvat Pietarissa. Timofei on nyt yksi uusista vallanpitäjistä. Timofei uskoo uuden yhteiskuntajärjestelmän alkavan vielä toimia, vaikka kaikesta on pulaa, ja tavalliset ihmiset jonottelevat tavaroita. Timofeilla on autonkuljettajana Kostja.

Anna on suorittanut Venäjällä lääkärin tutkinnon ja hänen omatekoiset lääkkeet ovat kuuluisia. Työssään hän onnistuu pelastamaan Solovetskin leiriltä sinne joutuneen ruhtinas Mihail Rjabuškinin. Ruhtinas ja hänen sisarensa Irina onnistuvat pakenemaan Neuvosto-Venäjältä Ukrainan kautta, kun sopiva virkailija on lahjottu.

Itsenäistyneen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä ei juuri ole virallisia toimivia yhteyksiä. Venäjältä ei pääse matkustamaan Suomeen. Anna kuitenkin onnistuu Kostjan kanssa salaa käymään sukuloimassa Viipurissa Suomessa.

Neuvosto-Venäjällä pitää olla suhteita että asiat luistavat. Annalla ja Timofeilla on suhteet Trotskiin. Trotski määrää Annan vierailemaan Ufan alueella, jossa on nälänhätä. Annalla on tuolla järkyttävällä matkalla seuranaan Eric Blake, joka on englantilainen sanomalehtimies.

Romaanin lopussa on Annalla ja Timofeilla edessä siirtyminen Moskovaan.

Valoa kohti (1991)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin tapahtumat liittyvät 1920- ja 1930-lukujen taitteeseen, jolloin Trotski on hävinnyt valtataistelun Stalinille ja näin ollen karkotettu maasta. Trotskin kannattajille ja ystäville ovat koittaneet vaikeat ajat Neuvosto-Venäjällä. Näin Anna ja Timofei joutuvat pidätetyksi ja heidät viedään Lubjankan vankilaan Moskovassa.

Koska Anna ja Timofei tiesivät odottaa pidätystään, Anna on valmistanut yrteistään molemmille korvan taakse piilotettavat myrkkypillerit. Timofei onnistuu käyttämään pilleriään, ja hän kuolee salaperäisesti matkalla teloitettavaksi.

Annaa ei teloiteta vaan hän joutuu pakkotyöleireille, ensin entiseen luostariin Solovetskiin, ja sieltä myöhemmin Vienan Karjalaan Vonkajärven leirille. Elämä pakkotyöleireillä on nälkää, työtä, kuolemaa ja vartijoiden mielivaltaa. Vangittujen henki ei ole arvokas. Anna pääsee kuitenkin hyödyntämään lääkärin taitojaan leireillä.

Vonkajärven leirillä Anna tapaa ranskalaisen Elisabet Bernsteinin, johon on aiemmin tutustunut Lubjankan vankilassa. Elisabetin 'rikos' on se että hän on tullut Ranskasta Venäjälle väärään aikaan tapaamaan venäläistä äitiään. Lubjankassa Elisabet on raiskattu ja pahoinpidelty varoitukseksi Annalle.

Vonkajärven leirille ilmestyy myös Eric Blake, englantilainen johon Anna on aiemmin tutustunut. Lisäksi siellä on virolainen Arvo Korpela, jolla on halu karata leiriltä. Käy niin että tämä nelikko, Anna, Elisabet, Eric ja Arvo, onnistuvat kesän alussa karkaamaan Vonkajärven leiriltä.

Leiriltä ulospääsyn jälkeen nelikolla on pitkä matka Vienan Karjalan korpien ja järvien läpi Suomea kohti. Karkureiden kiinnisaamisesta on luvattu palkkio, joten nelikon tulee välttää kyliä ja ihmisille näyttäytymistä. Kalaa saadaan kuitenkin jonkin verran pyydystettyä syötäväksi.

Anna pääsee matkalla vierailemaan lapsuusmaisemissaan Vuokkiniemellä, mutta siellä he joutuvat myös paikallisten puoluepamppujen löytämäksi. Käy niin että naiset lähtevät keskenään karkuun kun Anna tietää kotikylän vanhat reitit. Arvo jää puoluepamppujen käsiin, mutta onnistuu kuitenkin vapautumaan. Ericin kohtalo jää epäselväksi.

Anna ja Elisabet rämpivät metsissä Suomea kohti ja ovat epävarmoja oikeasta suunnasta. Eräänä päivänä he tajuavat olevansa Suomen puolella kun näkevät naisen pesevän saippualla pyykkiä rannassa. Tuo nainen, Jenny, vaatettaa ja syöttää rajan takaa tulleet.

Anna ja Elisabet pääsevät Valamoon. Anna tapaa Dimitrin ja Nikolain, ja saa rakkaan kirjeen kansanedustajana toimivalta tyttäreltään Katjalta. Elisabetin mies sähköttää Pariisista tulevansa vaimoaan tapaamaan. Arvolta on tullut kortti, joka kertoo hänen selvinneen Suomen Kemiin ja jatkavan sieltä Kanadaa kohti.

  1. Laila Hirvisaari Otava. Viitattu 18.9.2023.