Kunnon kino
Kunnon kino oli sarja Televisioteatterin tuottamia ja Yle TV1 -kanavalla 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosina esitettyjä suomalaisia televisioelokuvia. Sarjan tuottajana toimi Hannu Kahakorpi, ja pyrkimyksenä oli lähentää Yleä ja sen televisiodraamaa nuorempien, elokuviin tottuneiden katsojapiirien suuntaan ja luoda suhteita nuoriin freelance-elokuvantekijöihin[1][2].
Kunnon kino -sarjan suosituimmaksi elokuvaksi, suorastaan kulttimaineeseen on vuosikymmenten mittaan noussut Joni Skiftesvikin novelleihin perustuva Matti Ijäksen komedia Katsastus vuodelta 1988.[3]
Vuosina 1990–1996 Yleisradio toteutti myös nuorilta elokuvantekijöiltä tilatun Sparrausrinki-lyhytelokuvasarjan.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien tv-kriitikko Jukka Kajava piti paljolti ulkopuolisten tekijöiden toteuttamaa Kunnon kino -sarjaa ensimmäisten elokuvien (mm. Katsastus) perusteella Ylen Televisioteatterin alennustilana ja kaipasi aikoja, jolloin tv-teatteri koki velvollisuudekseen arvojen kritisoinnin ja konsensuksen vastustamisen. ”Nyt on jääty jonnekin Tyttökultien ja Koulu-tv:n välimaastoon, vaille suuren ja tärkeän taiteen poltetta, vaille sanottavaa. On suostuttu tekemãän yhdentekeviä ohjelmia yhdentekevään televisioon.”[4]
Sarjan elokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: Radio- ja tv-tietokanta Ritva, Kavi
- Tyttö ja bassokitara (1987), käsikirjoitus ja ohjaus Anssi Mänttäri[5]
- Katsastus (1988), ohjaus Matti Ijäs, Joni Skiftesvikin novelleista
- Onnea matkaan (1988), ohjaus Janne Kuusi, käsikirjoitus Jussi Kylätasku[6]
- Me kaksi (1988), ohjaus Kari Paljakka, käsikirjoitus Esko Salervo
- Jumalan mustetta (1989), ohjaus Ville Salminen, käsikirjoitus Jukka Mäkinen
- Punaiset purjeet (1989), ohjaus Veikko Kerttula.
- Likaiset kädet (1989), ohjaus Aki Kaurismäki, Jean-Paul Sartren näytelmän pohjalta
- Mahtava mies, ohjaus Jukka Sipilä, käsikirjoitus Eino Säisä
- Kolme yötä (1989), käsikirjoitus ja ohjaus Matti Ijäs
- Raatimies Silvesterin sairaus (1989), käsikirjoitus ja ohjaus Olli Soinio
- Auto 944, ohjaus Mauno Hyvönen, käsikirjoitus Merja Turunen[4]
- Me olemme viisi ystävää (1990), ohjaus Jaakko Pyhälä, käsikirjoitus Pyhälä ja Outi Nyytäjä[7]
- 1943 elokuu (1990), käsikirjoitus ja ohjaus Veikko Aaltonen
- Hyväntekijä (1990), ohjaus Kari Franck, käsikirjoitus Jukka Vieno[8]
- Suklaasydän (1991), ohj. Heidi Köngäs
- Kuolleita unelmia (1991), ohj. Per-Olof Strandberg[9]
- Martin talvi, ohj. Ywe Jalander, Raija Siekkisen novellista[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yli-Kovero, Kristiina: Kahakorpi ohjaa Waltaria DDR:ssä. Helsingin Sanomat, 27.11.1987, s. 58. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Schakir, Taina: Onko televisiodraaman ongelmana televisio. Helsingin Sanomat, 12.12.1989, s. 57. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Skiftesvikin tv-elokuvien käsikirjoitukset Pohjoista kirjallisuutta -sivusto, Oulun kaupunki. Viitattu 7.9.2024.
- ↑ a b Kajava, Jukka: Televisioteatteri alamäessä. Helsingin Sanomat, 17.2.1989, s. 53. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tyttö ja bassokitara Elonet.
- ↑ Onnea matkaan : ("Kunnon kino" -sarjaan kuuluva tv-elokuva vuodelta 1988) finna.fi. Viitattu 7.9.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Me olemme viisi ystävää on salahauska ja musta komedia, jossa paha saa palkkansa. Helsingin Sanomat, 31.05.1990, s. 65. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hyväntekijä finna.fi. Viitattu 7.9.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Ohut käsikirjoitus laimentaa osaavaa kerrontaa Kuolleita unelmia -draamassa. Helsingin Sanomat, 14.11.1991, s. 51. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Möttölä, Marjatta: Profiktio valmistelee virnistystä TV 1:n vakavaan syysilmeeseen. Helsingin Sanomat, 4.9.1991, s. 58. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isoja ja intiimejä tarinoita, osa 3 Televisioteatterista kertovassa tv-sarjassa Suomen suurin teatteri (Yle, 2011). Yle Areena.