Kristinusko Massachusettsissa
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on Massachusettsin suurin uskonto. 58 prosenttia Massachusettsin väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]
Tunnustuskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on katolisuus: katoliseen kirkkoon kuuluu 34 prosenttia väestöstä.[1]
Toiseksi suurin suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 9 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 10 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu 2 prosenttia väestöstä.[1]
Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Molempiin kuuluu noin prosentti väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtokunta-kausi (1620–1729)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Englannista lähtöisin olevat kalvinistiset pyhiinvaeltajaisät olivat muodostaneet valtiokirkosta erillisen seurakunnan. Separatistiseurakunta saapui Massachusettsiin Hollannista. Alun perin seurakunnan tuli asettua Virginiaan, mutta huonon ohjauksen vuoksi he asettuivat maihin toisaalla. Tähän uuteen paikkaan he perustivat Plymouthin vuonna 1620.[2]
Pyhiinvaeltajaisien tärkein vaikutin oli uskonnollinen. Uskonnollisuus oli vahva vaikutin myös Mayflowerin kajuutassa solmitulle sopimukselle, joka oli ensimmäinen askel kohti demokraattista perustuslakia. Uusi seurakunta oli organisaatioltaan demokraattinen ja peruspiirteenä siinä erotettiin kirkko ja valtio toisistaan. Kolmas peruspiirre oli, että kristillinen usko tehtiin siirtokunnan keskipisteeksi. Kun ensimmäinen sato korjattiin uudessa siirtokunnassa, kokoonnuttiin viettämään kiitospäivää.[3]
Puritaaninen separatismi vaitui kansalliseksi kristilliseksi yhteiskuntaihanteeksi toisen puritaaniryhmän vaikutuksesta. Se oli katsomukseltaan puritaanis-kansalliskirkollinen. Nämä puritaanit edustivat läpileikkausta englantilaisesta keskiluokkaisesta yhteiskunnasta. Uskonnollinen motivaatio oli mukana myös heidän uudisasutustoiminnassa.[3]
Puritaanis-kansalliskirkolliset seurasivat, Virginiasta poiketen, Plymouthin pyhiinvaeltajaisiä ja tekivät itsensä kirkollisesti omavaraisiksi. Uudisasukkaiden mukana oli Cambridgen yliopistossa koulutettuja pappeja ja kalvinilaisuuden intellektuaalinen perintö. Tässä tarkoituksessa perustettiin siirtolaispapin mukaan nimetty Harvardin yliopisto vuonna 1636, josta tuli uuden kansakunnan yliopistolaitoksen perusmalli.[4]
Vihamielisyys englantilaisten siirtomaiden ja katolisten Ranskan ja Espanjan siirtokuntien välillä kärjistyi aikakautena. Vuonna 1647 Massachusettsissa säädettiin laki, jossa kaikkia katolisia pappeja uhattiin kuolemalla. Protestanttien aikomuksena oli perustaa Uuteen maailmaan kristillinen seurakunta ja asukkaat olivat hyvin perehtyneitä kirkkojensa oppiin. 1700-luvun alussa jyrkät kalvinistit menettivät kuitenkin erikoisasemansa. Vapaamieliset kristityt saivat johtoonsa Harvardin yliopiston.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen. Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4.
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.