Kristinusko Etelä-Carolinassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Etelä-Carolinan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on Etelä-Carolinan suurin uskonto. 78 prosenttia Etelä-Carolinan väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]

Tunnustuskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 35 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 16 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu 15 prosenttia väestöstä.[1]

Katoliseen kirkkoon kuuluu 10 prosenttia väestöstä.[1]

Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Näihin liikkeisiin kuuluu molempiin noin prosentti väestöstä.[1]

Suurimmat kirkkokunnat Etelä-Carolinan osavaltiossa (2020)[2]
Yhteisö Perinne Perhe Seurakunnat Kannattajat
Eteläinen baptistikonventio Evankelikalismi Baptismi 2 109 816 405
Tunnustuskuntiin kuulumattomat seurakunnat Evankelikalismi Muut 1 141 454 063
Katolinen kirkko Yhdysvalloissa Katolinen kirkko Katoliset kirkot 120 407 840
Yhdistynyt metodistikirkko Päälinja Metodismi 976 242 467
African Methodist Episcopal Church Musta protestantismi Metodismi 449 108 516
Presbyterian Church (USA) Päälinja Reformoidut kirkot 282 63 370

Siirtokunta-kausi (1663–1729)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Kaarle II lahjoitti Carolinan siirtokunnan englantilaisille magnaateille. Nämä toivat siirtokuntaansa sekä Englannin kirkon, että suvaitsevaisuuden kannustaakseen kauppaa ja maan asuttamista. Siirtokunnan perustuslaissa (1669) määrätttiin, että seitsemän henkeä voi anoa lupaa seurakunnan perustamiseen.[3]

  • Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. (Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen) Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4
  1. a b c d Religious landscape study 2014: South Carolina Pew Research Center. 2014. Viitattu 26.9.2023.
  2. South Carolina - State Membership Report (2020) The Association of Religion Data Archives.
  3. Christensen & Göransson 1974, s. 464