Kristinusko Rhode Islandilla
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko Yhdysvalloissa |
|---|
 |
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Rhode Islandin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on Rhode Islandin suurin uskonto. 75 prosenttia Rhode Islandin väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]
Tunnustuskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on katolisuus: katoliseen kirkkoon kuuluu 42 prosenttia väestöstä.[1]
Toiseksi suurin suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 14 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 14 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu 2 prosenttia väestöstä.[1]
Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Mormoneihin kuuluu noin prosentti väestöstä ja Jehovan todistajiin 2 prosenttia väestöstä.[1]
| Yhteisö | Perinne | Perhe | Seurakunnat | Kannattajat |
|---|---|---|---|---|
| Katolinen kirkko Yhdysvalloissa | Katolinen kirkko | Katoliset kirkot | 142 | 445 597 |
| Tunnustuskuntiin kuulumattomat seurakunnat | Evankelikalismi | Muut | 56 | 25 880 |
| Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko | Päälinja | Anglikaaninen | 52 | 14 678 |
| American Baptist Churches in the USA | Päälinja | Baptismi | 70 | 11 381 |
| Jehovan todistajat | Jehovan todistajat | Adventismi | 33 | 6 902 |
| Yhdistynyt metodistikirkko | Päälinja | Metodismi | 21 | 5 825 |
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtokunta-aika (1636–1789)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roger Williams sai John Miltonin vaikutusvallan ansiosta parlamentin lupakirjan siirtokunnalleen Rhode Islandille. Rhode Island oli ensimmäinen demokraattisille periaatteille rakentuva siirtokunta. Siirtokunta sai itse oikeuden päättää hallitusmudoosta, jota se piti parhaana. Williams sovelsi Rhode Islandilla käytäntöön periaatteensa valtion ja kirkon erosta ja separatistis-kongregationalistisen kalvinilaisen kirkkonäkemyksensä. Kirkon oli asetettava jäsenilleen korkeita vaatimuksia voidakseen olla kirkko ja vain uudestisyntyneet voivat kuulua seurakuntaan.[3]
Protestanttisen kulttuuri yleiset periaatteet ja eettinen perusta omaksuttiin laajalti ja vältettiin klerikalismille ja antiklerikalismille tyypillisiä ennakkoluuloja ja ristiritoja. Yksityiset ihmiset alkoivat ajaa uskonnonvapautta. Rhode Islandin päätöksessä säädettiin, ettei ketään saanut häiritä tai vahingoittaa uskonnollisen vakaumuksen takia tai asettaa sitä kyseenalaiseksi.[4]
Siirtokunnan uskonnonvapauspoliitikan seurauksena ne, jotka eivät voineet uskonsa takia asettua toisiin siirtokuntiin, tulivat suurin joukoin Rhode Islandiin. Baptistit tulivat siirtokunnan enemmistöksi, kunnes johto siirtyi 1680-luvulla kveekareille. Toiset siirtokunnat suhtautuivat Rhode Islandin kokeiluun epäluuloisesti ja sai vasta 1800-luvun alkupuolella muiden täyden hyväksynnän.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. (Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen) Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Religious landscape study 2014: Rhode Island Pew Research Center. 2014. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Rhode Island - State Membership Report (2020) The Association of Religion Data Archives.
- ↑ a b Christensen & Göransson 1974, s. 470
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 250