Kristinusko New Yorkissa
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko Yhdysvalloissa |
|---|
 |
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on New Yorkin suurin uskonto. 60 prosenttia New Yorkin väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]
Tunnustuskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on katolisuus: katoliseen kirkkoon kuuluu 31 prosenttia väestöstä.[1]
Toiseksi suurin suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 10 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 11 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu 5 prosenttia väestöstä.[1]
Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Molempiin kuuluu noin prosentti väestöstä.[1]
| Yhteisö | Perinne | Perhe | Seurakunnat | Kannattajat |
|---|---|---|---|---|
| Katolinen kirkko Yhdysvalloissa | Katolinen kirkko | Katoliset kirkot | 1 451 | 6 191 464 |
| Tunnustuskuntiin kuulumattomat seurakunnat | Evankelikalismi | Muut | 1 338 | 556 698 |
| Yhdistynyt metodistikirkko | Päälinja | Metodismi | 1 178 | 239 523 |
| Jehovan todistajat | Jehovan todistajat | Adventismi | 690 | 163 918 |
| American Baptist Churches USA | Päälinja | Baptismi | 499 | 141 304 |
| Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko | Päälinja | Anglikaanisuus | 625 | 124 423 |
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtokunta-aika (1609–1789)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New York osavaltio oli alun perin protestanttisen Hollannin perustama siirtokunta. Vuosina 1609–1664 New Yorkin alueella vaikutti Uudet Alankomaat, joka sittemmin joutui Englannille. Siirtokuntaan oli jo asettunut protestantteja ja kirkkotyyppi oli muu kuin englantilainen. New Yorkin hollantilainen refromoitu kirkko kuului reformoidun kirkon Amsterdamin piiriin. Vuonna 1700 sillä oli 29 seurakuntaa kun Englannin kirkolla oli ainoastaan yksi.[3]
Vihamielisyys englantilaisten siirtomaiden ja katolisten Ranskan ja Espanjan siirtokuntien välillä kärjistyi 1600-luvun puolivälissä. New Yorkissa tilanne pysyi kuitenkin melko rauhallisena, sillä alueella eli vain pieni määrä katolisia. Protestanttisen kulttuuri yleiset periaatteet ja eettinen perusta omaksuttiin laajalti ja vältettiin klerikalismille ja antiklerikalismille tyypillisiä ennakkoluuloja ja ristiritoja. Yksityiset ihmiset alkoivat ajaa uskonnonvapautta. Long Islandin päätöksessä säädettiin, ettei ketään saanut häiritä tai vahingoittaa uskonnollisen vakaumuksen takia tai asettaa sitä kyseenalaiseksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. (Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen) Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Religious landscape study 2014: New York Pew Research Center. 2014. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ New York - State Membership Report (2020) The Association of Religion Data Archives.
- ↑ Christensen & Göransson 1974, s. 470–471
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 250